Eilen tuli juostua 1h 4o min ja nyt on jalat ihan surkeassa kunnossa. Se siitä puolimaratontoiveesta sitten... ei tule kauppaa. Polvet jäykkinä ja sattuu, liika on liikaa. Äsken kävin puolen tunnin kävelylenkillä, mikä sujui miten kuten, loppua kohti paremmin tosin. Metsäreitti oli ihan jäinen, pimeydestä puhumattakaan. Onneksi oli veivattava ekolamppu mukana ja heijastusliiviä ja killuvaa heijastinta niin, että muistutin varmaan joulukuusta. BTW, ensi jouluna voisikin koristella kuusen hushållista löytyvillä heijastimilla!
Ulkoilu teki todella hyvää. Olen nyt päättänyt, että käyn päivittäin vähintään tuon puolen tunnin mittaisella kävelyllä, jos muuta liikuntaa ei sisälly vuorokausiohjelmaan. Kaikki lenkille menoa estävät syyt ovat tekosyitä, kuten UKK asian ilmaisi. No ehkä kunnon kuume voisi olla kelpo syy? Sellaistakaan ei ole esiintynyt varmaan vuoteen. Mullahan muuten onkin seuraava lintuinfluenssakäynti heti ensi viikon keskiviikkona, ohhoh. Tai sitten se on lumetta. Huijauskäynti.
Nyt lanttulaatikon pariin. Meillä on tarjolla kaksi kilpailevaa lanttulaatikkoa, joista vain toinen on hyvää. Luonnollisesti se itse tehty. Toisen syön pois vain sen takia, ettei jää nurkkiin kuleksimaan. Heisulivei ja lantuille kyytiä!
tiistai 30. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Sunnuntai joulun jälkeen
Ydinjoulu on takana, se meni tänäkin vuonna taasen liian nopeasti! Juuri ja juuri ehdin mukaan sen viettoon. Tämän joulun alla olikin paljon tilanteita, joista kertyi ekstramäärä stressipisteitä. Harvoin olen ollut yhtä väsynyt, lähes lopen uupunut. Uupuneena ei saa paljon mitään aikaan, minkä saatoin hyvin todeta joulunalusviikolla. Kauppakeskuksissa ravaamista, lahjojen hankkimista, toimittamista ja lähettämistä viime tingassa. Eikö niitäkin olisi voinut hoitaa hyvissä ajoin? Tällaista kokemusta en halua enää toista kertaa. Seurauksena oli se, että aattoaamuna vedin hirsiä paljon pitempään kuin olin suunnitellut, mistä seurasi monia muita muutoksia suunnitelmiin päivän mittaan. Muutokset eivät selvästikään ilahduttaneet muuta perhettä.
Joulurauhanjulistus sentään seurattiin ajallaan ja rauhassa, hyvä niin. - Hupsis, melkein kompastuin äsken mattoon höyryävä glögilasi kädessäni! Siis valkoiseen mattoon. Onneksi vain melkein. =) Kaikki joulujutut ehdittiin kyllä kokea perinteisen kaavan mukaan - saunomista, syömistä (sisälsi kriisiaineksia), viime hetken tontun pajahommia, pukin tuloa, puheluita ja joulutoivotuksia läheisille ja sitten vaan rauhassa olemista pienen hetken ennen aattohartauteen lähtöä kirkolle. Kaikista ylevintä olisi raahustautua kirkkoon jouluaamuna, mutta tällä kertaa se siis jäi väliin. Kello soitti seitsemältä, jotta seuraisin palvelusta telkusta, mutta uni voitti, ei auttanut.
Minusta on todella mukavaa istuskella tai maata sohvalla niin, että vain kuusen kynttilät ja pari kynttelikköä luovat tunnelmaa muuten hämärään huoneeseen. Siinä voi lukea tai pohtia ihan rauhassa kaikenlaista tai vaan olla hiljaa ajattelematta mitään. Nauttia joulutunnelmasta...
Joulupäivänä ystävät soittivat ja houkuttelivat mukaansa 14 kilometrin metsävaellukselle. Olipa mukava reissu! Pieni piknik reitin keskivaiheilla ja tulet laavulla olivat retken kohokohtia. Täytyy sanoa, että jopa miniskulaarinen määrä sambucaa sopi erinomaisesti jälkiruoaksi lohileipien, kakun ja joulutorttujen päälle. Pikku pakkanen oli jäädyttänyt metsänpohjan ja taikoi pieniä jääveistoksia normaalisti mutaisesta maaperästä. Hienon näköistä!
Asutusta lähestyessämme törmäsimme kahteen motoristiin, jotka osoittautuivat asiakastuttavuuksiksi, kuinkas muuten. Tässä hommassa tuttavaverkosto on laajahko, ei mahda mitään.
Olimme lähteneet ennen puolta päivää, viivyimme reissulla kolmisen tuntia ja sitten alkoikin jo hämärtää. Päivät ovat niin lyhyitä, vaikka nythän valoisa aika alkaa jo voittaa vähitellen!
Perjantaina ajaa hurautimme vanhempiani tervehtimään. Jossain käyminen tekee aina hyvää - kun siirtty maantieteellisesti paikasta toiseen, niin jollain lailla irtautuu tästä tavanomaisesta elämänmenosta myönteisellä tavalla. Sitä vaan ihmettelee, että jos tuokin reissu olisi pitänyt tehdä hevospelillä niin kuin ennen vanhaan, niin siinäpä olisi matkattu useamman päivän. Ja olisi ollut kylmä! Auto on aika näppärä peli, niin peltihepo kuin onkin.
Mukava oli vierailla kotikonnuilla ja ihana nähdä vanhempia, vaikka vain lyhyesti poikkesimmekin. Vanhukset olivat entistä vanhempia. Toivottavasti pärjäilevät vielä. Ahdistaa ajatellakin vaihtoehtoja... Toinen täti tuli nähtyä ja toinen kuultua ovipuhelimen kautta (saunominen kesken). Yhden tädin ja kahden enon siirryttyä ajasta ikuisuuteen viimeisen vuoden aikana sitä on havahtunut siihen, että vain neljä on enää jäljellä yhdeksästä, tai oikeastaan seitsemästä, jotka olen tuntenut. Oma lukunsa on tietysti tämä supersinnittelijä-isotäti, joka täyttää heinäkuun ensimmäisenä päivän sata vuotta, jos elonpäiviä riittää sinne asti. Aikamoinen ihmisikä.
Eilen taas saunottiin. Saunominen on tosi kivaa, mutta en sentään jaksaisi löylytellä joka ilta, kuten ammunnan olympiavoittajattaremme kertoi lehdessä tekevänsä. Huh. Illalla oli hauska seurata intialaisversiota Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta. Sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa vielä viimeisintä normaalifilmatisointia samaisesta teoksesta eli sitä, missä Keira Knightley esittää Elizabethiä. Olipa ihanan romanttista!
On ollut mukava levätä pitkään aamuisin. Tänä aamuna lepo loppui lyhyeen, sillä näin duunipainajaista. Niitä näen aina silloin tällöin - useimmiten loma-aikoina - ja niissä kaikki aina menee ihan poskelleen. Ihan kaikki, hyi kamalaa. Mieluummin herää kuin katselee sellaisia. Sitä ennen univalikoimaan sisältyi onneksi myös jokin hyvin romanttinen pätkä, varmaan elokuvan jälkimaininkeja.
Tänään piti poiketa alennusmyynneissä. Mikä noita miespuolisia oikein vaivaa, kun eivät jaksa innostua vaate- tai kenkäkaupoissa ravaamisesta, vaikka niille itselleen jotain hankittaisiin? Jokin perustavanlaatuinen omituisuus kerta kaikkiaan. Löytyipä sentään se, mitä pitikin ja ihme kyllä pari muutakin, mitä ei edes etsinyt.
Minua on vaivannut elohiiri parin viime päivän ajan. Harmittava hermotushäiriö! Löytyisiköhän siihen mitään toimivaa parannuskonstia? "Kun keinot loppuu niin konstit jää", sanoi entinenkin solfaopettajani Jyväskylän konservatoriosta. Huomenna on pakko mennä juoksemaan ja kuntosalilla käyminenkin tekisi eetvarttia näille joulu(k)iloille. Nähtäväksi jää ja jatkoa seurannee...
Joulurauhanjulistus sentään seurattiin ajallaan ja rauhassa, hyvä niin. - Hupsis, melkein kompastuin äsken mattoon höyryävä glögilasi kädessäni! Siis valkoiseen mattoon. Onneksi vain melkein. =) Kaikki joulujutut ehdittiin kyllä kokea perinteisen kaavan mukaan - saunomista, syömistä (sisälsi kriisiaineksia), viime hetken tontun pajahommia, pukin tuloa, puheluita ja joulutoivotuksia läheisille ja sitten vaan rauhassa olemista pienen hetken ennen aattohartauteen lähtöä kirkolle. Kaikista ylevintä olisi raahustautua kirkkoon jouluaamuna, mutta tällä kertaa se siis jäi väliin. Kello soitti seitsemältä, jotta seuraisin palvelusta telkusta, mutta uni voitti, ei auttanut.
Minusta on todella mukavaa istuskella tai maata sohvalla niin, että vain kuusen kynttilät ja pari kynttelikköä luovat tunnelmaa muuten hämärään huoneeseen. Siinä voi lukea tai pohtia ihan rauhassa kaikenlaista tai vaan olla hiljaa ajattelematta mitään. Nauttia joulutunnelmasta...
Joulupäivänä ystävät soittivat ja houkuttelivat mukaansa 14 kilometrin metsävaellukselle. Olipa mukava reissu! Pieni piknik reitin keskivaiheilla ja tulet laavulla olivat retken kohokohtia. Täytyy sanoa, että jopa miniskulaarinen määrä sambucaa sopi erinomaisesti jälkiruoaksi lohileipien, kakun ja joulutorttujen päälle. Pikku pakkanen oli jäädyttänyt metsänpohjan ja taikoi pieniä jääveistoksia normaalisti mutaisesta maaperästä. Hienon näköistä!
Asutusta lähestyessämme törmäsimme kahteen motoristiin, jotka osoittautuivat asiakastuttavuuksiksi, kuinkas muuten. Tässä hommassa tuttavaverkosto on laajahko, ei mahda mitään.
Olimme lähteneet ennen puolta päivää, viivyimme reissulla kolmisen tuntia ja sitten alkoikin jo hämärtää. Päivät ovat niin lyhyitä, vaikka nythän valoisa aika alkaa jo voittaa vähitellen!
Perjantaina ajaa hurautimme vanhempiani tervehtimään. Jossain käyminen tekee aina hyvää - kun siirtty maantieteellisesti paikasta toiseen, niin jollain lailla irtautuu tästä tavanomaisesta elämänmenosta myönteisellä tavalla. Sitä vaan ihmettelee, että jos tuokin reissu olisi pitänyt tehdä hevospelillä niin kuin ennen vanhaan, niin siinäpä olisi matkattu useamman päivän. Ja olisi ollut kylmä! Auto on aika näppärä peli, niin peltihepo kuin onkin.
Mukava oli vierailla kotikonnuilla ja ihana nähdä vanhempia, vaikka vain lyhyesti poikkesimmekin. Vanhukset olivat entistä vanhempia. Toivottavasti pärjäilevät vielä. Ahdistaa ajatellakin vaihtoehtoja... Toinen täti tuli nähtyä ja toinen kuultua ovipuhelimen kautta (saunominen kesken). Yhden tädin ja kahden enon siirryttyä ajasta ikuisuuteen viimeisen vuoden aikana sitä on havahtunut siihen, että vain neljä on enää jäljellä yhdeksästä, tai oikeastaan seitsemästä, jotka olen tuntenut. Oma lukunsa on tietysti tämä supersinnittelijä-isotäti, joka täyttää heinäkuun ensimmäisenä päivän sata vuotta, jos elonpäiviä riittää sinne asti. Aikamoinen ihmisikä.
Eilen taas saunottiin. Saunominen on tosi kivaa, mutta en sentään jaksaisi löylytellä joka ilta, kuten ammunnan olympiavoittajattaremme kertoi lehdessä tekevänsä. Huh. Illalla oli hauska seurata intialaisversiota Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta. Sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa vielä viimeisintä normaalifilmatisointia samaisesta teoksesta eli sitä, missä Keira Knightley esittää Elizabethiä. Olipa ihanan romanttista!
On ollut mukava levätä pitkään aamuisin. Tänä aamuna lepo loppui lyhyeen, sillä näin duunipainajaista. Niitä näen aina silloin tällöin - useimmiten loma-aikoina - ja niissä kaikki aina menee ihan poskelleen. Ihan kaikki, hyi kamalaa. Mieluummin herää kuin katselee sellaisia. Sitä ennen univalikoimaan sisältyi onneksi myös jokin hyvin romanttinen pätkä, varmaan elokuvan jälkimaininkeja.
Tänään piti poiketa alennusmyynneissä. Mikä noita miespuolisia oikein vaivaa, kun eivät jaksa innostua vaate- tai kenkäkaupoissa ravaamisesta, vaikka niille itselleen jotain hankittaisiin? Jokin perustavanlaatuinen omituisuus kerta kaikkiaan. Löytyipä sentään se, mitä pitikin ja ihme kyllä pari muutakin, mitä ei edes etsinyt.
Minua on vaivannut elohiiri parin viime päivän ajan. Harmittava hermotushäiriö! Löytyisiköhän siihen mitään toimivaa parannuskonstia? "Kun keinot loppuu niin konstit jää", sanoi entinenkin solfaopettajani Jyväskylän konservatoriosta. Huomenna on pakko mennä juoksemaan ja kuntosalilla käyminenkin tekisi eetvarttia näille joulu(k)iloille. Nähtäväksi jää ja jatkoa seurannee...
tiistai 16. joulukuuta 2008
Kolmannen adventtiviikon tiistai
Minoon uupunut. Huolestuttaa. Iärirajoilla, sanoisi savonmualainen. En yhtään ihmettele, että kolleega on toipumassa uupumuksesta. Kohta toipilasporukoihin on oikein jonoa.
Tänään sain vihdoin joulukortit kirjuutettua, mutta päivän myöhässä. Tietenkin. Paljon väliä silti? Olisi tehnyt mieli skipata koko kortit, mutta niitä on kiva lähettää ystäville ja tutuille ja sukulaisille. Onhan niitä sitten ihan kiva myös saada. On ihmisiä, joilta en koskaan milloinkaan saa joulukorttia, vaikka itse lähettäisinkin. Sekin sallittakoon. Mitäs olen itse niin tyhmä, että laitan heille? Eikä motivaationa suinkaan ole tietenkään vastavuoroisuus.
Ei, nyt ei vaan jaksa. Pakosti pehkuun.
Tänään sain vihdoin joulukortit kirjuutettua, mutta päivän myöhässä. Tietenkin. Paljon väliä silti? Olisi tehnyt mieli skipata koko kortit, mutta niitä on kiva lähettää ystäville ja tutuille ja sukulaisille. Onhan niitä sitten ihan kiva myös saada. On ihmisiä, joilta en koskaan milloinkaan saa joulukorttia, vaikka itse lähettäisinkin. Sekin sallittakoon. Mitäs olen itse niin tyhmä, että laitan heille? Eikä motivaationa suinkaan ole tietenkään vastavuoroisuus.
Ei, nyt ei vaan jaksa. Pakosti pehkuun.
lauantai 13. joulukuuta 2008
Jouluvaloja näkyvissä
On täyspimeää. Kuinka pimeää oikein olisikaan, jollei olisi sähkövaloja pihoilla ja katujen varsilla? Ja jouluvaloja ihmisten ikkunoilla, parvekkeilla, pihoilla ja pensaissa? Aurinko on jo toisella puolella maapalloa, ainakin niin kaukana, ettei valo yllä tänne enää. Me ihmiset olemme loppujen lopuksi todella pieniä piiperoisia tässä maailmankaikkeudessa! Ihmettelemistä riittää ja riittää...
Uskomatonta, etten jaksa valvoa enempää. Saunan ja syömisen jälkeen on raukea olotila. Nyt olisi mukava nukahtaa sohvaan ja jäädä siihen yöksi.
Uskomatonta, etten jaksa valvoa enempää. Saunan ja syömisen jälkeen on raukea olotila. Nyt olisi mukava nukahtaa sohvaan ja jäädä siihen yöksi.
torstai 11. joulukuuta 2008
Torstai ja pimeää
Ihanaa, kun konsertti peruuntui. Ei tarvi juosta hulluna paikasta toiseen tai huristaa autolla kuin viimeistä päivää. Olen ihan tarpeeksi stressaantunut muutenkin. Taidan kohta kääriytyä vällyn alle ja jatkaa hyvän kirjani lukemista. =) - Mä en kohta halua lähteä enää yhtään minnekään, vaan rauhoittua ja pysyä kotona vaan.
Eilen olin taas ratsastamassa. Hevonen strattasi kunnolla, se on joskus vähän vauhkonoloinen polle. Höhlä, mutta muuten kiva.
Illalla oli kamala keli autoilla. Satoi lunta ja tiet olivat liukkaan loskan peitossa. Kävin hakemassa pizzat ennen saunomista. Niin kuin ystävänikin totesi, saunominen on kerta kaikkiaan ihanaa, varsinkin hevostelun jälkeen. Ja oikeastaan minkä jälkeen vaan, paitsi ei syömisen.
Lumentulo on jatkunut yllättävän vakaana. Välillähän kaikki jo suli pois, mutta nyt hankea on kertynyt jo ihan kiitettävästi maisemaa valaisemaan ja joulun tuntua tuomaan.
Eilen olin taas ratsastamassa. Hevonen strattasi kunnolla, se on joskus vähän vauhkonoloinen polle. Höhlä, mutta muuten kiva.
Illalla oli kamala keli autoilla. Satoi lunta ja tiet olivat liukkaan loskan peitossa. Kävin hakemassa pizzat ennen saunomista. Niin kuin ystävänikin totesi, saunominen on kerta kaikkiaan ihanaa, varsinkin hevostelun jälkeen. Ja oikeastaan minkä jälkeen vaan, paitsi ei syömisen.
Lumentulo on jatkunut yllättävän vakaana. Välillähän kaikki jo suli pois, mutta nyt hankea on kertynyt jo ihan kiitettävästi maisemaa valaisemaan ja joulun tuntua tuomaan.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Huh, mikä olo!
Nyt ei kunnian kukko laula. Taidan vetäytyä rokoteohjelman jatkosta, on todella huonovointinen olo. Ja ihan varmaan sen pöpötutkimuksen syytä. Viluttaa, kolottaa, väsyttää, aivastuttaa, not good. Lyhyestä (valitus)virsi kaunis tällä kertaa.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Itsenäisiä ajatuksia
Nyt on sitten Suomen 91. itsenäisyyspäivä, ainakin vielä vähän aikaa. Ajattelen:
Sauna on tosi suomalaista. Rakastan saunomista. Mieli lepää, kroppa tointuu. Voi vaan olla ja ottaa kunnon löylyt!
Mustikkarahka edustaa myös suomalaisuutta. Nam! Ei haittaa, vaikka kyytipoikana on argentiinalaista reilun kaupan kuohuviiniä. Sitä muuten meni aika paljon, kun poika ei tykännyt. Muu family on vielä laivareissulla, jolla minä todellakaan en halua olla mukana. Ihan hyvin niilläkin kai on mennyt. Minä olisin varmaan stressannut ihan kamalasti. Hyvä, etten ollut!
Aurinko paistoi tänään ja oli pari astetta pakkasta. Ehdottomasti suomalaista! Oli kiva juosta Elden kanssa metsäpoluilla. Nähtiin yksi ratsastajakin - komea heppa! Aamu meni kotona puolikoomassa, mutta lenkki piristi, veri alkoi ilmeisesti kiertää aivoissakin asti. Venyttely on tosin jäänyt. Olen kamalan laiska venymään, ei vaan jaksa.
No sitten oli pakollinen siivous. Ja ylimääräinen satsaus liesituulettimen puhdistukseen. Lattiatkin piti pestä, kun kämppä oli rasvan peitossa pihvien kärtsäämisen jäljiltä. Tosi fiksua tuollainen käryyttäminen, mutta pestyä tuli. Onneksi on keksitty mikrokuituliinoja, jotka imaisevat rasvat kuulemma huokosiinsa. Ehkä. Suomalaista sisua siinäkin vaadittiin.
Tässä sitten ihan itsenäisesti laitoin töllön kiinni, kun kyllästyin katsomaan karmeata kasarimeininkiä James Bond -leffan muodossa. Oliko se nyt ihan varmasti niin, että olin noita joskus oikein elokuvissa katsomassa? Nyt en kyllä keksisi ensimmäistäkään syytä moiseen, mutta onhan siitä jo 27 vuotta. 27 vuoteen mahtuu monta asiaa, jotka haluaisin yksinkertaisesti unohtaa...mutta myös monta hauskaa sattumusta! =)
Huomenna ei kunnian kukko laula, jos ei heti painu pehkuihin. So long!
Sauna on tosi suomalaista. Rakastan saunomista. Mieli lepää, kroppa tointuu. Voi vaan olla ja ottaa kunnon löylyt!
Mustikkarahka edustaa myös suomalaisuutta. Nam! Ei haittaa, vaikka kyytipoikana on argentiinalaista reilun kaupan kuohuviiniä. Sitä muuten meni aika paljon, kun poika ei tykännyt. Muu family on vielä laivareissulla, jolla minä todellakaan en halua olla mukana. Ihan hyvin niilläkin kai on mennyt. Minä olisin varmaan stressannut ihan kamalasti. Hyvä, etten ollut!
Aurinko paistoi tänään ja oli pari astetta pakkasta. Ehdottomasti suomalaista! Oli kiva juosta Elden kanssa metsäpoluilla. Nähtiin yksi ratsastajakin - komea heppa! Aamu meni kotona puolikoomassa, mutta lenkki piristi, veri alkoi ilmeisesti kiertää aivoissakin asti. Venyttely on tosin jäänyt. Olen kamalan laiska venymään, ei vaan jaksa.
No sitten oli pakollinen siivous. Ja ylimääräinen satsaus liesituulettimen puhdistukseen. Lattiatkin piti pestä, kun kämppä oli rasvan peitossa pihvien kärtsäämisen jäljiltä. Tosi fiksua tuollainen käryyttäminen, mutta pestyä tuli. Onneksi on keksitty mikrokuituliinoja, jotka imaisevat rasvat kuulemma huokosiinsa. Ehkä. Suomalaista sisua siinäkin vaadittiin.
Tässä sitten ihan itsenäisesti laitoin töllön kiinni, kun kyllästyin katsomaan karmeata kasarimeininkiä James Bond -leffan muodossa. Oliko se nyt ihan varmasti niin, että olin noita joskus oikein elokuvissa katsomassa? Nyt en kyllä keksisi ensimmäistäkään syytä moiseen, mutta onhan siitä jo 27 vuotta. 27 vuoteen mahtuu monta asiaa, jotka haluaisin yksinkertaisesti unohtaa...mutta myös monta hauskaa sattumusta! =)
Huomenna ei kunnian kukko laula, jos ei heti painu pehkuihin. So long!
perjantai 5. joulukuuta 2008
Itsenäisyyspäivän aatto 5.12.
Että noi Teräsbetonin äijät on pelleä porukkaa! Oikeastiko tuon ikäiset tyypit laulaa ratsastamisesta ja lampaiden laiduntamisesta tosissaan? Ja itsenäisyyspäivän aaton hevibileissä? Hohhhoijaa... kaikkea nämä viksut suomalaiset äänestivätkin Suomen viime vuoden euroviisuedustajiksi. Tuo hevihomma menee vähän överiksi ainakin näin perushevarin mielestä.
No joo, taas on vaihteeksi perjantai. Jotenkin nämä loppuvuoden viikot menevät paljon nopeammin kuin viikot alkuvuodesta tai alkusyksystä. Vuorokauden 24 h ei tunnu millään riittävän kaikkeen, mihin haluaisi. Aina jokin jää vajaaksi ja yleisimmin se on ollut uni ja nukkuminen. Taitaa olla sen onnettoman menneen vklopun peruja, että harva se ilta olen alkanut koisata vasta noin klo 00.47. Ihan sekopäistä touhua, vai mitä?!
Onneksi nyt puoli väestövahvuutta risteilee Helsingin ja Tukholman väliä. Harvasta asiasta olen ollut niin samaa mieltä kuin perheen lukiolainen - minua ei siellä kaivata! Vain hullu lähtisi vapaa-ajallaan valvomaan teiniäkäisiä nuoria, thanks but no thanks anyway, niin kuin Sparks lauloi ennen muinoin. On muuten syöpynyt lähtemättömästi mieleen nekin laulunsanat.
Nytpä teen itselleni päivän hyvän työn ja lausun samantien hyvänyön!
No joo, taas on vaihteeksi perjantai. Jotenkin nämä loppuvuoden viikot menevät paljon nopeammin kuin viikot alkuvuodesta tai alkusyksystä. Vuorokauden 24 h ei tunnu millään riittävän kaikkeen, mihin haluaisi. Aina jokin jää vajaaksi ja yleisimmin se on ollut uni ja nukkuminen. Taitaa olla sen onnettoman menneen vklopun peruja, että harva se ilta olen alkanut koisata vasta noin klo 00.47. Ihan sekopäistä touhua, vai mitä?!
Onneksi nyt puoli väestövahvuutta risteilee Helsingin ja Tukholman väliä. Harvasta asiasta olen ollut niin samaa mieltä kuin perheen lukiolainen - minua ei siellä kaivata! Vain hullu lähtisi vapaa-ajallaan valvomaan teiniäkäisiä nuoria, thanks but no thanks anyway, niin kuin Sparks lauloi ennen muinoin. On muuten syöpynyt lähtemättömästi mieleen nekin laulunsanat.
Nytpä teen itselleni päivän hyvän työn ja lausun samantien hyvänyön!
tiistai 2. joulukuuta 2008
Lintuinfluenssarokotepäivä
Tai sitten ei. Mistäs sen tietää, kun tutkimus on sokkokoe? Uskoisin, että mulle ei laitettu mitään laimennettuja kantoja lintuperäisistä taudinaiheuttajista, vaan ihan tavallisia globaaleja pöpöjä. Nyt sitten saa seurailla viikon verran, josko jotain outoja oireita ilmenee. Äsken mittailin reilua alilämpöä. Johtuneeko pistämisestä vai kroonisesta väsymyksestä?
Lekurin mielestä mulla oli matala syke, 59. Eikös se ole ihan normaalin päiväihmisen rajoissa? Onhan mulla makuulla ollessa matalampiakin arvoja, painuvat tuonne 53:een sykemittarin mukaan.
Tänään oli raamattukokoontuminen, oli uusikin, tosin tuttu henkilö paikalla - kivaa!
Koko päivän on satanut ja ollut harmaata, sellaiset neljä astetta lämpöä. Hermot meinasivat mennä duunissa. Huolestuttavaa. Ilo on hakusessa!
Veto alkaa olla poissa, tänään aikaisin pehkuihin!
Lekurin mielestä mulla oli matala syke, 59. Eikös se ole ihan normaalin päiväihmisen rajoissa? Onhan mulla makuulla ollessa matalampiakin arvoja, painuvat tuonne 53:een sykemittarin mukaan.
Tänään oli raamattukokoontuminen, oli uusikin, tosin tuttu henkilö paikalla - kivaa!
Koko päivän on satanut ja ollut harmaata, sellaiset neljä astetta lämpöä. Hermot meinasivat mennä duunissa. Huolestuttavaa. Ilo on hakusessa!
Veto alkaa olla poissa, tänään aikaisin pehkuihin!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Ooh, sunnuntaina väsyttää edelleen
On ensimmäinen adventti. Taivas on yhä samanharmaa kuin eilen. Ehkä valoa on taustalla vähän enemmän kuin eilen tai sitten vain silmissä viiraa.
Tänään heräsin vasta varttia vaille yhdeltä - vanhat univelat painoivat. On jokseenkin vetämätön olo. Eilen kävin kävely- ja juoksulenkillä, joka selvästi piristi muutoin ryytynyttä olemusta. Jaksoin jopa siivota kämpän. Kohtapuoliin pitäisi lähteä kaupoille joulukalentereita ostamaan. Nyt ovat sitten hallitusherrat viisaudessaan päättämässä, että puodit aletaan pitää auki myös sunnuntaisin. Kauppiaitten vapautusliike on onnistunut. Sitten ei enää tunnetakaan arkea eikä pyhää ilmeisesti. No, olenpahan minäkin siis lähdössä kohta kauppaan, paraskin puhuja.
Leukaperiä venytyttää, huoh. Hämärä alkaa jo laskeutua pikku hiljaa, onhan enää noin 1,5 tuntia auringonlaskuun. Huomenna on sitten taas työpäivä. Ja tiistaina lintuinfluenssapäivä! Kääk!
Tänään heräsin vasta varttia vaille yhdeltä - vanhat univelat painoivat. On jokseenkin vetämätön olo. Eilen kävin kävely- ja juoksulenkillä, joka selvästi piristi muutoin ryytynyttä olemusta. Jaksoin jopa siivota kämpän. Kohtapuoliin pitäisi lähteä kaupoille joulukalentereita ostamaan. Nyt ovat sitten hallitusherrat viisaudessaan päättämässä, että puodit aletaan pitää auki myös sunnuntaisin. Kauppiaitten vapautusliike on onnistunut. Sitten ei enää tunnetakaan arkea eikä pyhää ilmeisesti. No, olenpahan minäkin siis lähdössä kohta kauppaan, paraskin puhuja.
Leukaperiä venytyttää, huoh. Hämärä alkaa jo laskeutua pikku hiljaa, onhan enää noin 1,5 tuntia auringonlaskuun. Huomenna on sitten taas työpäivä. Ja tiistaina lintuinfluenssapäivä! Kääk!
lauantai 29. marraskuuta 2008
Pienet joulut
Nooh, pikkujoulut on vietettynä ja päässä hiukan pyörii, tai oikeastaan koko lailla. Sitä vielä lisää näitten lukulasien suurentava vaikutus. Tällaista elämää ei voi kyllä viettää kuin korkeintaan kerran vuodessa. Tulin viiden maissa kotiin, joten kovin monta tuntia ei tullut nukuttuakaan.
Minua harmitti eilen, kun töpeksin ajan kanssa ja myöhästyin sovitusta ajasta. Se oli ikävää takapakkia. Kollegoitten kanssa oli kiva jutustaa illan mittaan, ja ruoka oli erinomaista! Se ei tietenkään ollut yllätys, sillä olihan ruoka todettu jo kesällä mainioksi. Ilta oli kohtalaisen mukava ja tuli laulettua karaokeakin.
Nyt on maisema ylen harmaa, pilvet laahustavat tai eihän niitä oikeastaan edes erota. Kun valoa on vain vähän, kauempana olevat väritkään eivät kunnolla erotu. Kesällä kuuset ovat aivan vihreitä - tällä hetkellä ne ovat vain tummia hahmoja metsänrajassa.
Lämpöä on nelisen astetta plussan puolella ja on siis marraskuun tokavika päivä. Eikä normaalinetti toimi vieläkään!!
Minua harmitti eilen, kun töpeksin ajan kanssa ja myöhästyin sovitusta ajasta. Se oli ikävää takapakkia. Kollegoitten kanssa oli kiva jutustaa illan mittaan, ja ruoka oli erinomaista! Se ei tietenkään ollut yllätys, sillä olihan ruoka todettu jo kesällä mainioksi. Ilta oli kohtalaisen mukava ja tuli laulettua karaokeakin.
Nyt on maisema ylen harmaa, pilvet laahustavat tai eihän niitä oikeastaan edes erota. Kun valoa on vain vähän, kauempana olevat väritkään eivät kunnolla erotu. Kesällä kuuset ovat aivan vihreitä - tällä hetkellä ne ovat vain tummia hahmoja metsänrajassa.
Lämpöä on nelisen astetta plussan puolella ja on siis marraskuun tokavika päivä. Eikä normaalinetti toimi vieläkään!!
perjantai 28. marraskuuta 2008
Once again perjantai, perjantai, peerjaantai...
Asiakaspikkujoulut vietetty, tennis pelattu, viikko tehty työtä. Ja harrastettu taas niin olan takaa, että heikkopäisempää huimaisi...kun omakin kunto alkaa jo olla koetuksella. Viime tiistaina tennis sujui mainiosti Klagessa, tuntui, että se sujui ihan leikitellen. Ratsastus ei sujunut leikitellen. Poni oli aika pieni. No työntekokaan ei kyllä ollut läheskään kaikkina päivinä ruusuilla tanssimista, siitä piti huolen erinäinen määrä riiviömäisiä asiakkaita. Mutta taas selvittiin yhdestä viiden päivän jaksosta kohtalaisen täysjärkisenä.
Tänään muuten piti soittaa. Olin siitä hieman ahdistunut jo etukäteen, mutta onneksi kollega soitti mukana ja loppujen lopuksi soittaminen oli ihan jopa mukavaa. Siis ohhoh - enpä olisi uskonut!
Illalla vietetään pieniä jouluja vaihteeksi espoolais-turkkilaisissa merkeissä. Ensi vuonna vuorossa on varmaankin vantaalainen vastaava ravintola? Tai jos laajennettaisiin aluetta, niin kyllä katalonialaiset cavatkin kelpaisivat eikä tiramisuissa ja proseccossakaan mitään vikaa olisi. Siis italialaistakin sopisi koettaa =) . Joo, paitsi tarkemmin ajatellen molemmista tulee päänsärkyä aika helposti, ei tosin tiramisusta. Painter's Cove eli syrah cabernet on parasta.
Kotona netti ei toimi. Minusta on tullut jossain määrin nettiriippuvainen, ainakin aina välillä. Siksi olenkin nyt töissä, jopa vapaa-ajalla, uskomatonta. Ja vain netin vuoksi! Kuinka alas sitä voikaan vajota?
Mutta jospa lähtisi kotia huilaamaan, että jaksaa illalla taas bailata! =D
Tänään muuten piti soittaa. Olin siitä hieman ahdistunut jo etukäteen, mutta onneksi kollega soitti mukana ja loppujen lopuksi soittaminen oli ihan jopa mukavaa. Siis ohhoh - enpä olisi uskonut!
Illalla vietetään pieniä jouluja vaihteeksi espoolais-turkkilaisissa merkeissä. Ensi vuonna vuorossa on varmaankin vantaalainen vastaava ravintola? Tai jos laajennettaisiin aluetta, niin kyllä katalonialaiset cavatkin kelpaisivat eikä tiramisuissa ja proseccossakaan mitään vikaa olisi. Siis italialaistakin sopisi koettaa =) . Joo, paitsi tarkemmin ajatellen molemmista tulee päänsärkyä aika helposti, ei tosin tiramisusta. Painter's Cove eli syrah cabernet on parasta.
Kotona netti ei toimi. Minusta on tullut jossain määrin nettiriippuvainen, ainakin aina välillä. Siksi olenkin nyt töissä, jopa vapaa-ajalla, uskomatonta. Ja vain netin vuoksi! Kuinka alas sitä voikaan vajota?
Mutta jospa lähtisi kotia huilaamaan, että jaksaa illalla taas bailata! =D
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Wau!
Upeaa, mikä lumimyrsky! Tahtoo ulos tuulen tuiverrukseen. Lunta tulee vaakatasossa ja näkyvyys on alle sata metriä. Hieno keli!
Eilen oli tuparit ja pikkujoulut vanhan kurssikaverin luona. Oli mukava tavata tuttuja ihmisiä kymmenen vuoden takaa.Lähes kukaan ei ole enää sillä alalla, johon silloin kouluttauduttiin, mutta läheltä tietysti liippaa oikeastaan kaikilla. Sellaista se on.
Nyt taidan valmistautua tuiskun keskelle menemiseen. Vaviskaa lumihiutaleet, here I come!
Eilen oli tuparit ja pikkujoulut vanhan kurssikaverin luona. Oli mukava tavata tuttuja ihmisiä kymmenen vuoden takaa.Lähes kukaan ei ole enää sillä alalla, johon silloin kouluttauduttiin, mutta läheltä tietysti liippaa oikeastaan kaikilla. Sellaista se on.
Nyt taidan valmistautua tuiskun keskelle menemiseen. Vaviskaa lumihiutaleet, here I come!
tiistai 18. marraskuuta 2008
Tiistai, njaa
Marraskuinen tiistai toden totta. Vettä sataa ja mysrkyää, lämpöä sellaiset pari kolme astetta plussan puolella ja pimeää. Olen menossa pehkuihin. Täh? Kello on vasta vähän vaille kymmenen illalla! En ole a) sairas, b) outo vaan c) kamalan väsynyt. Ihanaa päästä lämpöisen vällyn alle, hmmmm. =)
Pitäisi muistaa kertoa viime lauantaista ja skandinaavisista roikaleista, joita kävin katsomassa!
Pitäisi muistaa kertoa viime lauantaista ja skandinaavisista roikaleista, joita kävin katsomassa!
tiistai 11. marraskuuta 2008
Tisdagen 11.11.08
Huh, mikä päivä! Päätä särkee kohta enemmänkin. Mielestäni tässä työssä pitäisi saada päänsärkylisää palkan muodossa. Täytyy sanoa, että kelitkään eivät ole mainittavasti kohentuneet eilisestä; harmaata, sadetta, harmaata, sadetta, tuulee vähän vähemmän kuin ennen. Melkein tulee kesä ja München mieleen...
Sain lauantaina sopulipostia - vaelluskaverikoira oli menehtynyt onnettomuudessa. Voi raukkaparkaa! Hän oli niin soma ja reipas.
Viime sunnuntain jälkeen ajatukset ovat hieman järjestyneet, joten eiköhän se elämä tässä vielä voita.
Good news: olen menossa James Bluntin konserttiin lauantaina 14. helmikuuta, jippii! Nyt vihdoin pääsen kuuntelemaan häntä livenä, kun silloin Barcelonassa ei onnistunut. Menen yksin, kun vierekkäisiä paikkoja ei enää löytynyt ja El'Inakaan ei luvannut NIIN kovasti Jesseä fanittaa, että olisi ollut valmis lähtemään mukaan eri penkkiin.
Jos nyt poistuisi työpaikalta ja alkaisi tehdä hommia palkkansa eteen, eli vähentää työmäärää ja istahtaa mukavan romaanin ja teekupposen ääreen!
Sain lauantaina sopulipostia - vaelluskaverikoira oli menehtynyt onnettomuudessa. Voi raukkaparkaa! Hän oli niin soma ja reipas.
Viime sunnuntain jälkeen ajatukset ovat hieman järjestyneet, joten eiköhän se elämä tässä vielä voita.
Good news: olen menossa James Bluntin konserttiin lauantaina 14. helmikuuta, jippii! Nyt vihdoin pääsen kuuntelemaan häntä livenä, kun silloin Barcelonassa ei onnistunut. Menen yksin, kun vierekkäisiä paikkoja ei enää löytynyt ja El'Inakaan ei luvannut NIIN kovasti Jesseä fanittaa, että olisi ollut valmis lähtemään mukaan eri penkkiin.
Jos nyt poistuisi työpaikalta ja alkaisi tehdä hommia palkkansa eteen, eli vähentää työmäärää ja istahtaa mukavan romaanin ja teekupposen ääreen!
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Sunnuntai-ilta
Mä en kestä, kun alaiset ei opi! Turhauttavaa!
Isänpäivä on ollut todella harmaa ja sateinen, plaah. Nyt ei jaksa enää mitään...
Isänpäivä on ollut todella harmaa ja sateinen, plaah. Nyt ei jaksa enää mitään...
perjantai 31. lokakuuta 2008
Tylsää perjantaina
On tylsää olle sairaana. Pää on täynnä räkää ja buranaa, joka tekee elämästä onneksi vähän siedettävämpää. Se nuha ei tee. Toista päivää potemassa, sais jäädä siihen.
On tylsää katsella harmaata maisemaa. Sataa, sataa, sataa. Idässä on valkoisemman harmaata kuin etelässä, outoa. Yksi harakka tai varis istuu pulleana koivunoksalla. No nyt sillekin riitti, ja koivu jää itsekseen heilumaan ilman linnun lintua.
Kylmät vedet eivät ole terveellisiä, vaikka avantouimarit muuta väittäisivät. Tai ehkä veden pitää sitten olla TOSIkylmää, eikä mitään kahdeksanasteista...jäitä pitää olla, niin pöpötkin taintuvat.
Eipä tässä paljon lisättävää. Viimeinen päivä lokakuuta, huomenna marraskuu. On aina jotenkin lohdullista aloittaa uusi kuukausi.
On tylsää katsella harmaata maisemaa. Sataa, sataa, sataa. Idässä on valkoisemman harmaata kuin etelässä, outoa. Yksi harakka tai varis istuu pulleana koivunoksalla. No nyt sillekin riitti, ja koivu jää itsekseen heilumaan ilman linnun lintua.
Kylmät vedet eivät ole terveellisiä, vaikka avantouimarit muuta väittäisivät. Tai ehkä veden pitää sitten olla TOSIkylmää, eikä mitään kahdeksanasteista...jäitä pitää olla, niin pöpötkin taintuvat.
Eipä tässä paljon lisättävää. Viimeinen päivä lokakuuta, huomenna marraskuu. On aina jotenkin lohdullista aloittaa uusi kuukausi.
perjantai 24. lokakuuta 2008
Yllättävää?
Niin, onkohan suuri yllätys, että on taas perjantai - Friday - fredagen - Freitag? Niin ne arkipäivät vain menee. Tällä viikolla olen ollut taas huolissani harrastuksissa jaksamisesta, niitä kun on vaihteeksi taas ihan liikaa...duuniviikko sen sijaan on ollut ihan siedettävä. On ollut kaikenlaista muuta mukavaa ohjelmaa normaalista sisällöntuottamisesta poiketen. Ehkä se kokonaisuus siitä alkaa pikku hiljaa asettua?
Tänään pimeä tuli jo puoli seitsemän maissa. Viikonloppuna kai siirrytään talviaikaan? Mä en kestä tätä kellonviisareitten eestaas veivaamista. Nyt ei auta muu kuin painua petiin iltasyömisen jälkeen. Kroo!
Tänään pimeä tuli jo puoli seitsemän maissa. Viikonloppuna kai siirrytään talviaikaan? Mä en kestä tätä kellonviisareitten eestaas veivaamista. Nyt ei auta muu kuin painua petiin iltasyömisen jälkeen. Kroo!
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Riepoo...
On keskiviikko ja siis riepoo ihan paljon. Miten voikin olla näin väsyksissä?
Lolaan meni sitten viimeisetkin voimanrippeet, mitkä olivat jäljellä.
Lolaan meni sitten viimeisetkin voimanrippeet, mitkä olivat jäljellä.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Njaah
Onkos tänään tiistai vai maanantai? En pysy enää päivien perässä...
Tänään kävin metsäkeikalla. Kummasti rauhoitti harmistunutta mieltä, kun pääsi samoamaan syyslehtien kellastuttamilla poluilla. Alkoi tehdä mieli kiipeilemään, hmm!
Haaveilen siitä, että pääsisin istuskelemaan takkatulen ääreen, katselemaan tähtikirkasta taivasta - ilman lentokoneiden vilkkuvia valoja - ja kuuntelemaan saunan kiukaan hehkuvaa huminaa koivupöllien rätistessä ja kolahdellessa kiukaan pesässä. Kuuntelemaan aaltojen kevyttä loiskintaa ja tuulen levotonta vinkunaa, joka saa kynttilän liekin lepattamaan edestakaisin lyhdyn lasien suojassa. Alan olla loman tarpeessa?
Eipä ole ihme, että tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset kaipaavat luonnon rauhaa ja hiljaisuutta. Se palauttaa ihmisen osaksi kokonaisuutta.
Tänään kävin metsäkeikalla. Kummasti rauhoitti harmistunutta mieltä, kun pääsi samoamaan syyslehtien kellastuttamilla poluilla. Alkoi tehdä mieli kiipeilemään, hmm!
Haaveilen siitä, että pääsisin istuskelemaan takkatulen ääreen, katselemaan tähtikirkasta taivasta - ilman lentokoneiden vilkkuvia valoja - ja kuuntelemaan saunan kiukaan hehkuvaa huminaa koivupöllien rätistessä ja kolahdellessa kiukaan pesässä. Kuuntelemaan aaltojen kevyttä loiskintaa ja tuulen levotonta vinkunaa, joka saa kynttilän liekin lepattamaan edestakaisin lyhdyn lasien suojassa. Alan olla loman tarpeessa?
Eipä ole ihme, että tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset kaipaavat luonnon rauhaa ja hiljaisuutta. Se palauttaa ihmisen osaksi kokonaisuutta.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Vaihteeksi sunnuntai!
On siis sunnuntai ja äitini syntymäpäivä. Kun kysyin häneltä, miltä tuntuu olla niin vanha kuin hän, hän vastasi, että "kun vois kuolla pois" ja isäni kommentti tähän: "Mutta vasta huomenna!". Niinpä niin, siinä iässä on varaa sanoa sellaistakin.
Minä olen uupunut jo tässä vaiheessa keski-ikää. Miten muka jaksan tuota asiakastyötä vielä 18 vuotta? Onpa pelottavat näkymät kerta kaikkiaan... - jotain muuta pitää alkaa kehitellä.
Ulkona on mitä parhain syyssää, aurinko paistelee täydeltä sunnuntaiterältä ja lämpötila sen kuin vain kohoaa. Mittari näyttää vähän yli 12 astetta, uskomatonta. Viime viikolla tosin oli jo pari pakkasyötäkin, joten vaihtelee melkoisesti.
Loma alkaa keskiviikon töitten jälkeen, ihanaa. Olin pe-la TYönHYlkimispäivillä Siuntiossa, teki hyvää sekin. Laiskottaa ja nälättää kamalasti, ei viitsisi alkaa oikeisiin töihin, mutta pakko se kai kohta on. ~~
Minä olen uupunut jo tässä vaiheessa keski-ikää. Miten muka jaksan tuota asiakastyötä vielä 18 vuotta? Onpa pelottavat näkymät kerta kaikkiaan... - jotain muuta pitää alkaa kehitellä.
Ulkona on mitä parhain syyssää, aurinko paistelee täydeltä sunnuntaiterältä ja lämpötila sen kuin vain kohoaa. Mittari näyttää vähän yli 12 astetta, uskomatonta. Viime viikolla tosin oli jo pari pakkasyötäkin, joten vaihtelee melkoisesti.
Loma alkaa keskiviikon töitten jälkeen, ihanaa. Olin pe-la TYönHYlkimispäivillä Siuntiossa, teki hyvää sekin. Laiskottaa ja nälättää kamalasti, ei viitsisi alkaa oikeisiin töihin, mutta pakko se kai kohta on. ~~
perjantai 3. lokakuuta 2008
Taas perjantai, nyt 3.10.
Viikot vierivät, päivät kuluvat, aika rientää. Nyt on elämä ollut liian kuormitettu kaikella, työllä ja harrastuksella. En jaksa tällaista. Pitää puhaltaa peli poikki tai burnout uhkaa. Elämänilo katoaa. Not good. Huumorista ei ole jäljellä enää sitäkään vähää, mitä joskus ehkä oli. Voi itku!
perjantai 26. syyskuuta 2008
Syyskuun vika perjantai
No onneksi on perjantai taas kerran. Viikko on mennyt nopeasti, sekin onneksi. Nukun kroonisesti aivan liian vähän. Tällä viisiin ei elonpäiviä kamalasti kartu. Pitäis ruveta elämään vähän rauhallisemmin.
Ulkona on täysijn pimeää, vaikka kello on vasta lähempänä puolta kymmentä. Yritin tuosta sihtailla ulkoilman lämpömääriä, mutta yritykseksi jäi. 11,6 astetta, sanoi nettilämpömittari Helsinki-Vantaalta. On se hienoa, kun kaikki on on-line. Tai sitten ei. Ja kaikkihan ei ole juuri-nyt-linjalla. Harvinaisen lämmintä kuitenkin!
Nyt onkin ollut koko viikon aurinkoiset ja kauniit ja lisäksi lämpöiset kelit. Keskiviikkona käytiin työalaisten kanssa Myyrmäessä. Lämpöä oli varmaan parikymmentä, aivan upeat kelit kuitenkin! Lainasin kollegan fillaria, kun alaiset olivat taas sählänneet omat fillari-ilmoituksensa. Hyvä, että sain lainata, tosin polkimen kampi irtosi viimeisten 500m aikana. Jälkikäteen ajatellen ei olekaan ihme, miten se vasen poljin piti ihme nirskunaa koko matkan. Loppumetreillä ei sitten enää pitänytkään...
Keskiviikkona olin terapiakaverini (hei sulle, jos luet tämän =D ) kanssa Poettareita kuuntelemassa Cellosalissa. Se oli liian aneeminen paikka tuollaiselle musiikille. Solistin housut olivat tosi matalaa vyötärömallia ja sen oli koko ajan kiskottava takkiaan alaspäin...ja olipa todella kapeat farkut - mitenköhän se oli niiihin ujuttautunut? Basisti kiemurteli kuin onkimato koukussa. El'Inan mielestä se möi itseään. Ne muut olivat vähän järkevämmän oloisia, eivät tehneet itseään niin kamalasti tykö. Musa oli ihan OK, paitsi että laulaminen oli ajoittain melko alavireistä. Mahtoivatkohan keskittyä ihan täysillä? Olisin halunnut kuulla Shallow-kappaleen, mutta eipä ollut mukana listassa. Oltiin sitten syömässä maistuvaa pizzaa Cellossa, nami-nami!
Tennistä on tullut pelattua 3h tällä viikolla, tiistaina Klagessa, tänään Varistossa ja Klagessa taas. Reidet on ihan jumissa, kun en ole vaivautunut venyttelemään...En vaan ole jaksanut, kun aina alkaa nukuttaa siinä vaiheessa. Telkkuakaan en ole katsonut juuri nimeksikään.
Tiistaina sitten taas oli yksi kouluampumistapaus, tällä kertaa Kauhajoella. 11 kuoli. Ihan älytöntä. Mikä noilla nuorilla nykyään on vikana, kun tuollaista tekevät? Ja aseita ei saisi hankkia noin helposti.
Olen ihan Coldplay-friikki nykyään. White Shadows on ehdoton lempparini. Huh, voisin nukahtaa tähän tietsikan ääreen musaa kuunnellen. Nautin siitä, että saan olla paikoillani ja kotona. Toisinaan on hauska muistella kylmääkin kylmempää tunturiyötä Ruotsin ylängöillä ja nauttia siitä, että nyt saa olla lämpöisessä peiton alla eikä tarvi hytistellä makuupussissa =) . Pienet asiat ovat joskus suuria. Se onkin vaellusten paras oppi ja anti.
Nyt ei jaksa enempiä, tää päivä alkaa olla täysi. Näihin sanohin ja näihin tunnelmiin,
OuTza
Ulkona on täysijn pimeää, vaikka kello on vasta lähempänä puolta kymmentä. Yritin tuosta sihtailla ulkoilman lämpömääriä, mutta yritykseksi jäi. 11,6 astetta, sanoi nettilämpömittari Helsinki-Vantaalta. On se hienoa, kun kaikki on on-line. Tai sitten ei. Ja kaikkihan ei ole juuri-nyt-linjalla. Harvinaisen lämmintä kuitenkin!
Nyt onkin ollut koko viikon aurinkoiset ja kauniit ja lisäksi lämpöiset kelit. Keskiviikkona käytiin työalaisten kanssa Myyrmäessä. Lämpöä oli varmaan parikymmentä, aivan upeat kelit kuitenkin! Lainasin kollegan fillaria, kun alaiset olivat taas sählänneet omat fillari-ilmoituksensa. Hyvä, että sain lainata, tosin polkimen kampi irtosi viimeisten 500m aikana. Jälkikäteen ajatellen ei olekaan ihme, miten se vasen poljin piti ihme nirskunaa koko matkan. Loppumetreillä ei sitten enää pitänytkään...
Keskiviikkona olin terapiakaverini (hei sulle, jos luet tämän =D ) kanssa Poettareita kuuntelemassa Cellosalissa. Se oli liian aneeminen paikka tuollaiselle musiikille. Solistin housut olivat tosi matalaa vyötärömallia ja sen oli koko ajan kiskottava takkiaan alaspäin...ja olipa todella kapeat farkut - mitenköhän se oli niiihin ujuttautunut? Basisti kiemurteli kuin onkimato koukussa. El'Inan mielestä se möi itseään. Ne muut olivat vähän järkevämmän oloisia, eivät tehneet itseään niin kamalasti tykö. Musa oli ihan OK, paitsi että laulaminen oli ajoittain melko alavireistä. Mahtoivatkohan keskittyä ihan täysillä? Olisin halunnut kuulla Shallow-kappaleen, mutta eipä ollut mukana listassa. Oltiin sitten syömässä maistuvaa pizzaa Cellossa, nami-nami!
Tennistä on tullut pelattua 3h tällä viikolla, tiistaina Klagessa, tänään Varistossa ja Klagessa taas. Reidet on ihan jumissa, kun en ole vaivautunut venyttelemään...En vaan ole jaksanut, kun aina alkaa nukuttaa siinä vaiheessa. Telkkuakaan en ole katsonut juuri nimeksikään.
Tiistaina sitten taas oli yksi kouluampumistapaus, tällä kertaa Kauhajoella. 11 kuoli. Ihan älytöntä. Mikä noilla nuorilla nykyään on vikana, kun tuollaista tekevät? Ja aseita ei saisi hankkia noin helposti.
Olen ihan Coldplay-friikki nykyään. White Shadows on ehdoton lempparini. Huh, voisin nukahtaa tähän tietsikan ääreen musaa kuunnellen. Nautin siitä, että saan olla paikoillani ja kotona. Toisinaan on hauska muistella kylmääkin kylmempää tunturiyötä Ruotsin ylängöillä ja nauttia siitä, että nyt saa olla lämpöisessä peiton alla eikä tarvi hytistellä makuupussissa =) . Pienet asiat ovat joskus suuria. Se onkin vaellusten paras oppi ja anti.
Nyt ei jaksa enempiä, tää päivä alkaa olla täysi. Näihin sanohin ja näihin tunnelmiin,
OuTza
perjantai 19. syyskuuta 2008
Vihdoinkin perjantai-ilta!
Tai englanniksi "Thank God it's Friday!" Joka tapauksessa tunne ja mielentila on sama, vaikka sen kirjoittaisi miksi kieleksi tahansa. Ihanaa, että työviikko on takana ja nyt on aikaa vaan olla. Saunoin äsken ja sekin oli ihanaa. Olisin voinut istuksia lauteilla vaikka kuinka pitkään! KOhta alkaa hyvä elokuva töllöstä, pitää alkaa valmistautua.
Kelit ovat reistanneet pahanlaisesti. Elokuun loppu ja syyskuu ovat olleet kylmiä ja vetisiä ja kalsoja. Ei siis mistään kotoisin!
Kelit ovat reistanneet pahanlaisesti. Elokuun loppu ja syyskuu ovat olleet kylmiä ja vetisiä ja kalsoja. Ei siis mistään kotoisin!
maanantai 15. syyskuuta 2008
Taas uusi viikko alussa
No nyt taas pusketaan uutta työviikkoa eteenpäin, vaikka tuskin on edellisestä toivuttu. Lauantaina vietimme Helenin ja Carolinen kanssa Rooma-iltaa Carolinen luona. Valmistettiin ruuat - minä tein antipastot + salaatit, Caroline paistoi herkulliset pizzat ja Helen toi suussasulavaaa tiramisua. Handelista valittiin eri ruokalajeihin sopivat nautintoaineet. Sitten saunottiin puusaunassa - ihanaa! - ja syötiin kaikki herkut ja oli todella mukavaa olla yhdessä! Vielä vuokrattiin videokin (Toscanan auringon alla), mutta sen katsominen jäi, koska valokuvien jälkeen olimme ihan poikki. Siis emme tosin tillin tallin. Helen oli autolla, joten pääsin hänen kyydissään kotiin.
Kotiin tultuani minun piti vielä hoitaa yksi asia, etten vaikuttaisi aivan kiittämättömältä juntilta, vaikka sehän olen tietysti ollutkin. Mutta asia tuli hoidettua.
Eilen käytiin hakemassa potut ylös, kolme tuntia meni siinä puuhassa. En nukkunut eilen yhtään ekstraa, vaikka väsymys tietenkin painoi kovasti. Nyt olen ihan kanttuvei, kun olen vienyt Rellun Tiksiin huoltoon, ollut hetken Myyrmannissa ja sen jälkeen syönyt wokkia. Taidankin mennä koisaamaan ajoissa tänään =D !
Kotiin tultuani minun piti vielä hoitaa yksi asia, etten vaikuttaisi aivan kiittämättömältä juntilta, vaikka sehän olen tietysti ollutkin. Mutta asia tuli hoidettua.
Eilen käytiin hakemassa potut ylös, kolme tuntia meni siinä puuhassa. En nukkunut eilen yhtään ekstraa, vaikka väsymys tietenkin painoi kovasti. Nyt olen ihan kanttuvei, kun olen vienyt Rellun Tiksiin huoltoon, ollut hetken Myyrmannissa ja sen jälkeen syönyt wokkia. Taidankin mennä koisaamaan ajoissa tänään =D !
lauantai 13. syyskuuta 2008
Syksyinen lauantai 13.9.
Tänään oli työpäivä. Onneksi ei satanut, aika kylmää oli. Parempi kuitenkin niin. Eilen värjäsin hiukseni kastanjanruskeiksi, no oli se vähän punavivahtavaa myös. Kyllästyin omieni perusväriin, joka muistuttaa enemmän gerbiilin turkkia kuin fiksun ihmisen hiuksia. No ehken ole kovin fiksu...
Eilen oli mukava päivä. Tennis sujui erittäin hyvin meillä kaikilla kolmella. Oli oikein nautinnollista lyödä ja pelata! Iltasella olin työpaikalla ja sain aikaan hälytykset. Kaameaa ujellusta! Onneksi mulla oli laukussa korvatulpat PMMP:n keikan jäljiltä, joten ne hieman auttoivat asiaa. Onneksi huoltomies tuli päästämään pälkähästä! Luulin ensin, että perussyy hälyihin oli muussa kuin itsessäni, mutta asia osoittautui toiseksi.
Autosta hajosi eilen aamulla neulamittarit. Tajusin vasta Mäkkärin kohdalla, että nopeusmittari ei toimi. Höh! Onneksi autoa pystyy silti ajamaan, näppituntumalla, mutta kyllähän se hiukan hassulta tuntuu. Tiistaina se pääsee syyniin. Toivottavasti ei tule kamalan kallis remontti.
BTW, puolisoni ei ole kiinnostunut elämästäni. Ei ole koskaan kai edes lukenut tätä. Jos minä olisin hän, lukisin kyllä.
Tänään on Rooma-ilta - muistellaan kesähelteitä ja Rooman herkkupizzoja ja kävelylenkkejä kaupungilla ja kaikkea, mitä siellä koettiin silloin! Ja syödään - ja nautitaan viiniä, luulisin. Siitä sitten lisää myöhemmin.
Eilen oli mukava päivä. Tennis sujui erittäin hyvin meillä kaikilla kolmella. Oli oikein nautinnollista lyödä ja pelata! Iltasella olin työpaikalla ja sain aikaan hälytykset. Kaameaa ujellusta! Onneksi mulla oli laukussa korvatulpat PMMP:n keikan jäljiltä, joten ne hieman auttoivat asiaa. Onneksi huoltomies tuli päästämään pälkähästä! Luulin ensin, että perussyy hälyihin oli muussa kuin itsessäni, mutta asia osoittautui toiseksi.
Autosta hajosi eilen aamulla neulamittarit. Tajusin vasta Mäkkärin kohdalla, että nopeusmittari ei toimi. Höh! Onneksi autoa pystyy silti ajamaan, näppituntumalla, mutta kyllähän se hiukan hassulta tuntuu. Tiistaina se pääsee syyniin. Toivottavasti ei tule kamalan kallis remontti.
BTW, puolisoni ei ole kiinnostunut elämästäni. Ei ole koskaan kai edes lukenut tätä. Jos minä olisin hän, lukisin kyllä.
Tänään on Rooma-ilta - muistellaan kesähelteitä ja Rooman herkkupizzoja ja kävelylenkkejä kaupungilla ja kaikkea, mitä siellä koettiin silloin! Ja syödään - ja nautitaan viiniä, luulisin. Siitä sitten lisää myöhemmin.
torstai 11. syyskuuta 2008
UUH.
Jos joltain on voimat loppu, niin nyt multa. Liikaa harrastuksia? Liikaa vääriä arviointeja omassa työssä? Liikaa valvomista ja aivan liian vähän unta? Niinpä.
Tänään kävin Helsingissä Suomen Pankissa. Sinne ei niin vain astutakaan sisään kenenkään huomaamatta. Oli olo kuin elokuvissa. - Hyviä kenkiä ei löydä sitten mistään. Tai jos löytää, niin oma koko on taatusti loppunut, hmph.
Nyt pää tyynyyn!
Tänään kävin Helsingissä Suomen Pankissa. Sinne ei niin vain astutakaan sisään kenenkään huomaamatta. Oli olo kuin elokuvissa. - Hyviä kenkiä ei löydä sitten mistään. Tai jos löytää, niin oma koko on taatusti loppunut, hmph.
Nyt pää tyynyyn!
tiistai 2. syyskuuta 2008
Vielä tiistaina...
Kyllä on kurjat kelit; sataa, sataa, sataa... Vähänkö masentaa? Ei, vaan paljon. Kun jo toista viikkoa tuntee epäonnistuvansa lähes kaikessa, mihin ryhtyy, niin laittaahan se miettimään. Ja niin kuin minun piti aikuistua ja ottaa tyynenä vasta kaikki, mitä eteen tulee!
Nyt menee
Hemmetin huonosti menee. Hajottaa, niin kuin inttitermeillä voisi asian ilmaista. Organisaatio ei toimi. Muutokset ovat olleet huonompaan suuntaan. En halua sopeutua sellaisiin muutoksiin! Ottaa pattiin. Yhteisöllisyys katoaa, mutta jos sitä ei arvosteta, niin ei sitten. Vaikuttaa kovasti siltä, että työelämä tulee olemaan melkoista puurtamista vailla ilon häivää. Vaan mitäs noista, kai sitä voisi olla huonomminkin asiat, niin kuin terveys rempallaan ja sitä rataa.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Hiukan kauan
on kestänyt viime kirjailuista. Duuni on alkanut, oikeastaan olen tainnut olla töissä pari viikkoa ja jo nyt kaipaan lomaa. Nyt ei oikein iske tämä kutsumustyö. Mulla on vanha ja väsynyt olo. Ja olen kamalan laiska! Mitään en viitsisi tehdä, hyi minua.
Illat ovat pimeitä ja viileitä, lisäksi sataa. On jotenkin surullinen olo, kun kesä on jäänyt taakse ja edessä on vähenevän valon aika. Olisi edes takka, jonka ääressä voisi istua, lukea kirjaa ja siemailla teekupillisia! Tämä on nyt luopumisen ajanjakso enkä olisi yhtään halukas siihen.
Ratsastustunnit olivat tänään haastavia. Jompella kun menee, niin tietää, että töitä saa tehdä - varsinkin ilman kannuksia. Toinen tunti meni vähän paremmin, muutoin olisinkin ollut täysin lannistunut!
Natt i natt.
Illat ovat pimeitä ja viileitä, lisäksi sataa. On jotenkin surullinen olo, kun kesä on jäänyt taakse ja edessä on vähenevän valon aika. Olisi edes takka, jonka ääressä voisi istua, lukea kirjaa ja siemailla teekupillisia! Tämä on nyt luopumisen ajanjakso enkä olisi yhtään halukas siihen.
Ratsastustunnit olivat tänään haastavia. Jompella kun menee, niin tietää, että töitä saa tehdä - varsinkin ilman kannuksia. Toinen tunti meni vähän paremmin, muutoin olisinkin ollut täysin lannistunut!
Natt i natt.
lauantai 16. elokuuta 2008
Elokuun kuutamoyö
Eipä tule uni marga-terapian jälkeen. Sitä paitsi ulkona kumottaa melkoinen kuutamo. Ilmankos kotikaupunkikin säästää katuvaloissa - mitä turhaan valoja pitämään päällä, kun kuu ajaa saman asian.
Terapiakierros aloitettiin Maya-barista strawberrymargaritan merkeissä. Se oli ihan ok, toisin kuinkesällä PMMP:tä livenä kuunnellessamme siemailemamme kammottava esanssimargarita. Kaikken kukkuraksi PMMPkin oli aika kammottava sillä keikalla.
Mummotunneli oli ihan superjärkyttävä paikka. Sieltä ei ole juurikaan hyvää sanottavaa. Mitä nopeammin unohtaa, sen parempi. Siellä oli justiinsa tukevasti keski-ikäistä naisväkeä pyntättynä ja smailaamassa potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Kai siellä oli myös paljon epävarmoja ihmisiä, jotka kännipäissään etsivät hyvää suhdetta itselleen. Taitaa tosin olla koko lailla väärä paikka sellaisen etsimiseen.
Mummolasta piti siirtyä Pihaan hoitamaan yksi rästiinjäänyt juttu, mutta poikkesimme E'Inan suosittelemaan aussibaarimikkopaikkaan - La Societe de Cochon - siinä Stockan lähellä. Olipa mukava brasserie!
Nyt vaihtui margaterapia Ivanov-terapiaan. Sekin on jäämurskaterapiaa, mutta kuulemma luomuraaka-aineista kasattu ja paljon parempaa. Puhtaampia aineita varmaan? Mango-Ivanov ja vadelma-Ivanov olivat todella hyviä. Ei siinä Jägerteessäkään mitään valittamista ollut, varsinkin kun oli vähän viluinen olo. - Baarimikon kanssa haasteltiin kouluasioista, hänellä oli sijais- ja avustajakokemusta ruåtsinkieliseltä puolelta. Baarijakkarat olivat miellyttäviä istua ja meni siinä tovi jos toinenkin, ennen kuin oli pakko lähteä bussiaukiolle. Cochonissa pitää pistäytyä toistekin!
Terapiakierros aloitettiin Maya-barista strawberrymargaritan merkeissä. Se oli ihan ok, toisin kuinkesällä PMMP:tä livenä kuunnellessamme siemailemamme kammottava esanssimargarita. Kaikken kukkuraksi PMMPkin oli aika kammottava sillä keikalla.
Mummotunneli oli ihan superjärkyttävä paikka. Sieltä ei ole juurikaan hyvää sanottavaa. Mitä nopeammin unohtaa, sen parempi. Siellä oli justiinsa tukevasti keski-ikäistä naisväkeä pyntättynä ja smailaamassa potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Kai siellä oli myös paljon epävarmoja ihmisiä, jotka kännipäissään etsivät hyvää suhdetta itselleen. Taitaa tosin olla koko lailla väärä paikka sellaisen etsimiseen.
Mummolasta piti siirtyä Pihaan hoitamaan yksi rästiinjäänyt juttu, mutta poikkesimme E'Inan suosittelemaan aussibaarimikkopaikkaan - La Societe de Cochon - siinä Stockan lähellä. Olipa mukava brasserie!
Nyt vaihtui margaterapia Ivanov-terapiaan. Sekin on jäämurskaterapiaa, mutta kuulemma luomuraaka-aineista kasattu ja paljon parempaa. Puhtaampia aineita varmaan? Mango-Ivanov ja vadelma-Ivanov olivat todella hyviä. Ei siinä Jägerteessäkään mitään valittamista ollut, varsinkin kun oli vähän viluinen olo. - Baarimikon kanssa haasteltiin kouluasioista, hänellä oli sijais- ja avustajakokemusta ruåtsinkieliseltä puolelta. Baarijakkarat olivat miellyttäviä istua ja meni siinä tovi jos toinenkin, ennen kuin oli pakko lähteä bussiaukiolle. Cochonissa pitää pistäytyä toistekin!
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Heinäkuun vika viikko
No niin, päästiinhän sitä elävänä takaisin kiipeilyreissulta. Hyvissä ruumiin ja sielun voimissa? Jälkimmäiset ovat hieman jopa lisääntyneet, kun psyyke on venynyt vuorenrinteillä, mutta ruumiin voimat eivät ole ihan kondiksessa. Enkä tarkoita nyt mustelmia jaloissa, käsissä ja polvissa enkä vasemman olkanivelen kiertymää ja kainalolihasten (täh?!) venähtymää enkä oikean jalan tönkköpolvisuutta, vaan ihan vaan flunssaa ja äänenmänöä. Niin siinä sitten kävi. Pakkoko oli mulata tunturipurossa ylitysyrityksen yhteydessä tai pirskottaa neliasteista sulamisvettä ihan tarkoituksella yllensä lämpimämmän kylpyveden puutteessa... atshuu!
Reissu oli kiva, jos ei ota huomioon kelejä ja olosuhteita. Taisin sanoa niin viime vuonnakin? No nyt ei rinkka painanut kuin alle kolmen tunnin matkalla, mikä oli hieno juttu. Rinkan säädöt onnistuivat aiempaa paremmin, minkä vuoksi hihnat eivät painaneet pahasti hartioita ja olkapäitä. Säätila oli lähes identtinen viime vuotisen vaelluksen kanssa. Sunnuntaina ja maanantaina hyvät kelit, aurinko näkyvillä ja kohtuulämmintä. Tiistaina huonoa, keskiviikkona aurinko ja tuuli taas kuivattelivat kastuneet varusteet ja torstaina sellaista epävakaista puolipilvistä ja vähäsateista, mutta aurinkoakin näkyi. Perjantaina ei enää satanut, mutta aamusta ei kyllä aurinkokaan paistellut toisin kuin -07. Ma klo 22.10 - ke n. klo 02.00 oli ihan hillitön myrskytuuli ja sade, taukoamatta. Telttakepit ahdistelivat nukkujaa, niin kuin yksi pojista totesi. Eikä vain kepit, myös kangas puski kuin jokin elävä olento, hieman jopa pelottavan tuntuista keskellä yötä. Onneksi ei ollut pimeää, muuten mielikuvitus olisi alkanut laukkoa aivan hurjana, huh! - Ehkä tuolla naapurimaassa kelit ei niin kovasti vaihtele, aina vaan sitä samaa.
Eikä säätiedotuksista ollut mitään hyötyä, paikallissää oli niin paikallista, että vuoren harjanteen toisella puolella paistoi aurinko ja toisella harmaat sadepilvet vyöryivät ehtymättömänä virtana
sadetta vihmoen. Voi arvata, kummalla puolella me olimme - sillä sateisella ja supertuulisella, vaikka nimenä oli "Soldalen". Ehkä se on ruåtsalaisten inside-huumoria?
Kiipeily oli kuitenkin kivaa, hurjaa, jännittävää, pelottavaa; toisin sanoen ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa!
Reissu oli kiva, jos ei ota huomioon kelejä ja olosuhteita. Taisin sanoa niin viime vuonnakin? No nyt ei rinkka painanut kuin alle kolmen tunnin matkalla, mikä oli hieno juttu. Rinkan säädöt onnistuivat aiempaa paremmin, minkä vuoksi hihnat eivät painaneet pahasti hartioita ja olkapäitä. Säätila oli lähes identtinen viime vuotisen vaelluksen kanssa. Sunnuntaina ja maanantaina hyvät kelit, aurinko näkyvillä ja kohtuulämmintä. Tiistaina huonoa, keskiviikkona aurinko ja tuuli taas kuivattelivat kastuneet varusteet ja torstaina sellaista epävakaista puolipilvistä ja vähäsateista, mutta aurinkoakin näkyi. Perjantaina ei enää satanut, mutta aamusta ei kyllä aurinkokaan paistellut toisin kuin -07. Ma klo 22.10 - ke n. klo 02.00 oli ihan hillitön myrskytuuli ja sade, taukoamatta. Telttakepit ahdistelivat nukkujaa, niin kuin yksi pojista totesi. Eikä vain kepit, myös kangas puski kuin jokin elävä olento, hieman jopa pelottavan tuntuista keskellä yötä. Onneksi ei ollut pimeää, muuten mielikuvitus olisi alkanut laukkoa aivan hurjana, huh! - Ehkä tuolla naapurimaassa kelit ei niin kovasti vaihtele, aina vaan sitä samaa.
Eikä säätiedotuksista ollut mitään hyötyä, paikallissää oli niin paikallista, että vuoren harjanteen toisella puolella paistoi aurinko ja toisella harmaat sadepilvet vyöryivät ehtymättömänä virtana
sadetta vihmoen. Voi arvata, kummalla puolella me olimme - sillä sateisella ja supertuulisella, vaikka nimenä oli "Soldalen". Ehkä se on ruåtsalaisten inside-huumoria?
Kiipeily oli kuitenkin kivaa, hurjaa, jännittävää, pelottavaa; toisin sanoen ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa!
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Perjantaiehtoona
No huomenna sitten olen lähdössä Suurelle - ja oletettavasti vaivalloiselle - Kiipeilyreissulle pohjoiseen Ruotsiin! (Siis Elina, jos luet: huom.! Lähtö on huomenna lauantai-iltana =D !)
Kaikkeen sitä pitää ihmisen ryhtyä ja ihan vapaaehtoisesti lisäksi. Onko pakko olla ihan pöllö? Taas kerran: on. Hartiat on jo valmiiksi kipeinä edellisen reissun painavan matkalaukun raahaamisesta. Nyt painoa on luvassa vielä enemmän, eipäs muuten olekaan - ero on vaan siinä, että viimeksi sitä nosti kahvasta ja veti perässään joitakin satoja metrejä, tulevalla reissulla sen painon nostaa selkäänsä ja raahaa useita kilometrejä peräjälkeen ja vielä ylämäkeen!
Majoituksenkin taso putoaa huomattavasti aiemmista (mukavuudesta miinus viisi tähteä, ei kylppäriä teltassa, ei itse asiassa mailla halmeilla...). Maisemat sen sijaan paranevat ainakin Espanjan Castelldefelsin hotellihuoneen ikkunasta auenneen huonomman maisemanpuolikkaan näkymistä. Kultarannikon lämmön kyllä ottaisi mieluusti tunturiin ja meren ja rantahiekat ja rantabaarit pizzoineen ja viineineen.
Kaikkeen sitä pitää ihmisen ryhtyä ja ihan vapaaehtoisesti lisäksi. Onko pakko olla ihan pöllö? Taas kerran: on. Hartiat on jo valmiiksi kipeinä edellisen reissun painavan matkalaukun raahaamisesta. Nyt painoa on luvassa vielä enemmän, eipäs muuten olekaan - ero on vaan siinä, että viimeksi sitä nosti kahvasta ja veti perässään joitakin satoja metrejä, tulevalla reissulla sen painon nostaa selkäänsä ja raahaa useita kilometrejä peräjälkeen ja vielä ylämäkeen!
Majoituksenkin taso putoaa huomattavasti aiemmista (mukavuudesta miinus viisi tähteä, ei kylppäriä teltassa, ei itse asiassa mailla halmeilla...). Maisemat sen sijaan paranevat ainakin Espanjan Castelldefelsin hotellihuoneen ikkunasta auenneen huonomman maisemanpuolikkaan näkymistä. Kultarannikon lämmön kyllä ottaisi mieluusti tunturiin ja meren ja rantahiekat ja rantabaarit pizzoineen ja viineineen.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Back home
No niin, eihän kaikki tietenkään ollut täydellistä tuolla reissulla. GPS-laite katosi, voi jaska. Jospa sen pystyisikin jäljittämään koordinaattien mukaan niin kuin kännykän, kun sekin pystyy näyttämään koordinaatit...satelliitit voisivat etsiä?
No joo, taitaa lukeutua samaan kastiin kuin kadonnut huilu silloin viitisen vuotta sitten. Ei mitään tietoa siitäkään. GPS jäi mitä ilmeisimmin vuokra-auton kuskin puoleiseen ovitaskuun eikä löytäjä ole ilmoittanut löytäneensä. Pah. No, onneksi lentokone ei pudonnut, vaikka turbulenssi olikin aika rajua ja muutenkin matkamme varjeltui kaikin puolin. Mitä tästä opimme? Aina tehtävä tarkistuslista tärkeistä kamoista, joiden on oltava mukana lähtiessä.
No joo, taitaa lukeutua samaan kastiin kuin kadonnut huilu silloin viitisen vuotta sitten. Ei mitään tietoa siitäkään. GPS jäi mitä ilmeisimmin vuokra-auton kuskin puoleiseen ovitaskuun eikä löytäjä ole ilmoittanut löytäneensä. Pah. No, onneksi lentokone ei pudonnut, vaikka turbulenssi olikin aika rajua ja muutenkin matkamme varjeltui kaikin puolin. Mitä tästä opimme? Aina tehtävä tarkistuslista tärkeistä kamoista, joiden on oltava mukana lähtiessä.
München, lentoasema - Deja vu
Taas Münchenin lentoasemalla. Ja harmaata. Ja sataa ja on +16. Onkohan täällä ollut koko viikon samanlaiset kelit?
Tällä kertaa odotusaikaa on siedettävästi enää vain 1 kautta 2 h. Aamulento Barcelonasta sujui muuten hyvin, mutta yhtäkkiä alkoi turbulenssi ja meno oli hetken melkoisen kuoppaista. Heti tuli mieleen kaikki lentoelokuvat...
Eiliseen matkaohjelmaan kuului lähtö Artiesista ja ajaminen läntistä reittiä Lleidan kautta Barcelonan lähikylään Castelldefelsiin. Muutama huomio reissusta:
- lähtiessä aurinko näkyi hetken, ilman lämpö +9 ja pilvet laahasivat melkein laakson pohjaa (joka sekin siis on yli 1100 metrissä)
- tie kulki tunnelissa viitisen kilometriä; sen jälkeen avautui ihan toisenlainen maailma - aurinko paistoi kirkkaasti ja oli mitä parhain sää! (paitsi edelleen kylmä rintama piti lämmön alhaalla) Yli kolmitonniset huiput ilmeisesti blokkasivat pahimmat sadepilvet vuorten pohjoispuolelle. Tunnelin loputtua alkoi kymmenien kilometrien pituinen alamäki kohti Lleidan tasankoa. Siinä välissä oli hienoja, Pyreneistä poikkeavia vuorimuodostelmia, jopa sellaisia "preeriavuorten" kaltaisia kivikasoja. Myös vuorten sisällä olevan kiviaineksen väri vaihteli keltaisenoranssista tummanpunaiseen.
- Montblanc oli viehättävä keskiaikainen pikkukaupunki Tarragonan suunnassa ja siellä tanssittiin sardanaa kyläjuhlissa!
- reitin varrella vilahteli viljelystuotteita laidasta laitaan - oli nektariinipuita, oliivi- ja viiniviljelmiä, ehkä aprikoosipuitakin
- Barcan lähellä Castelldefelsissä oli taas paahdekelit ja rannalla tuli käytyä hotellitrauman jälkeen (buenas vistas!? no puolittain, mutta allasalue oli tosi kiva) Välimeren aallot olivat suolaisia ja lämpimiä ja rantaa riitti kilometritolkulla! Ravintolat olivat todella kalliita verrattuna Barcelonan keskustaan. Ihmiset alkavat siellä syödä iltapalaa ilmeisesti vasta kymmenen jälkeen?
- lentokentälle oli suht helppo löytää, joten näin päädyimme taas tänne tylsähkön harmaalle aeropuertolle Saksanmaalle, jossa on tylsiä kauppoja (kaikki jotain huippukalliita tylsäluomuksia...)
Toivottavasti Suomessa on mukavat ja lämpöiset säät!
Tällä kertaa odotusaikaa on siedettävästi enää vain 1 kautta 2 h. Aamulento Barcelonasta sujui muuten hyvin, mutta yhtäkkiä alkoi turbulenssi ja meno oli hetken melkoisen kuoppaista. Heti tuli mieleen kaikki lentoelokuvat...
Eiliseen matkaohjelmaan kuului lähtö Artiesista ja ajaminen läntistä reittiä Lleidan kautta Barcelonan lähikylään Castelldefelsiin. Muutama huomio reissusta:
- lähtiessä aurinko näkyi hetken, ilman lämpö +9 ja pilvet laahasivat melkein laakson pohjaa (joka sekin siis on yli 1100 metrissä)
- tie kulki tunnelissa viitisen kilometriä; sen jälkeen avautui ihan toisenlainen maailma - aurinko paistoi kirkkaasti ja oli mitä parhain sää! (paitsi edelleen kylmä rintama piti lämmön alhaalla) Yli kolmitonniset huiput ilmeisesti blokkasivat pahimmat sadepilvet vuorten pohjoispuolelle. Tunnelin loputtua alkoi kymmenien kilometrien pituinen alamäki kohti Lleidan tasankoa. Siinä välissä oli hienoja, Pyreneistä poikkeavia vuorimuodostelmia, jopa sellaisia "preeriavuorten" kaltaisia kivikasoja. Myös vuorten sisällä olevan kiviaineksen väri vaihteli keltaisenoranssista tummanpunaiseen.
- Montblanc oli viehättävä keskiaikainen pikkukaupunki Tarragonan suunnassa ja siellä tanssittiin sardanaa kyläjuhlissa!
- reitin varrella vilahteli viljelystuotteita laidasta laitaan - oli nektariinipuita, oliivi- ja viiniviljelmiä, ehkä aprikoosipuitakin
- Barcan lähellä Castelldefelsissä oli taas paahdekelit ja rannalla tuli käytyä hotellitrauman jälkeen (buenas vistas!? no puolittain, mutta allasalue oli tosi kiva) Välimeren aallot olivat suolaisia ja lämpimiä ja rantaa riitti kilometritolkulla! Ravintolat olivat todella kalliita verrattuna Barcelonan keskustaan. Ihmiset alkavat siellä syödä iltapalaa ilmeisesti vasta kymmenen jälkeen?
- lentokentälle oli suht helppo löytää, joten näin päädyimme taas tänne tylsähkön harmaalle aeropuertolle Saksanmaalle, jossa on tylsiä kauppoja (kaikki jotain huippukalliita tylsäluomuksia...)
Toivottavasti Suomessa on mukavat ja lämpöiset säät!
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Lauantai 12.7. Arties
Kolme päivää perillä Artiesissa. Kahtena päivänä trekattu kaksi vuorialuetta, ensimmäisellä reitillä torstaina päästiin 2200 metriin ja toisena eli eilen korkein paikka oli 2345 metrissä. Ekana retkipäivänä nousua oli kohtalaisen jyrkästi, kun päätimme hieman oikaista. Samalla näimme murmeleita, jotka varoittivat toisiaan vihellellen. Poikkesimme myös Colomerin vuoristomajalla. Sää oli tosi hieno ja hellettä piisasi korkeallakin. Ylös mennessä piti hieman etsiä polkuja, mutta alas tultiin ihan tietä pitkin, oli polviystävällisempää. Olisi sinne päässyt taksillakin melko lähelle.
Eilen ajettiin Baqueiran laskettelualueelle, jota kehutaan Espanjan parhaimmaksi. Kyllä se hyvältä näyttikin; rinteitä riitti ja korkeutta ja jyrkkyyttä myös! Lähtöpaikkana vaellukselle oli parkkipaikka n. 1860 metrin korkeudella. Siitä sitten vaan eteenpäin taas kerran hienossa kelissä! Pilviä alkoi muodostua taivaalle vähän eri malliin kuin torstain vaelluksen yhteydessä, tuli mieleen, että näinköhän vielä ukkonen nousee. No ei noussut, vaan saimme kulkea kirkkaassa auringonpaisteessa ja uidakin patojärvellä (tosin en minä!) lämpimässä säässä. Noin 2200 metrinkorkeudessa oli 25 astetta lämpöä. Tarkat korkeudet saatiin tietenkin GPS:n avulla.
Nousimme vielä ylemmäs ja kiersimme tunturimaisemia muistuttavan lenkin hieman korkeammalla järvi-/lampialueella. Siellä näimme myös ihka elävän gemssin ja puoliksi villin hevoslauman. (Niitä muuten kyysättiin sinne korkealle, kun ajoimme tietä ylös.) Korkeimmaksi lukemaksi kirjautui eilen siis 2345 m. Edelweissejakin näkyi vihdoin ja viimein! Muutoinkin alueella oli hieno kukkaluonto, hienot värit ja erikoisia kasveja.
Takaisintullessa pilvet alkoivat käydä yhä paksummiksi ja kohta koko maisema oli ihan eri näköinen kuin lähtiessä. Aika erikoinen kokemus, ei välttämättä kovin mukava tunne. Tuli todella epävarma olo siitä, oliko reitti sama kuin menomatkalla. Kerrankin GPS:stä oli oikeata höytyä eikä vaan huvia ja mielenkiintoa, sillä se vahvisti reittimme samaksi! Parkkipaikalle tullessamme laskettelurinteistä ei näkynyt enää jälkeäkään - kaikki oli sumupilven peitossa.
Laaksossa odottikin sitten yllättävä säänmuutos; lämpöä oli enää 15-17 astetta ja taivas umpipilvessä. Kylmä rintama puski Atlantilta vuorille päin ja koko säätyyppi oli vaihtumassa. Tänään akkunasta aukenikin sitten harmaa taivas ja myöhemmin alkoi sataa, ukkostaa ja sataa jopa rakeita. Kun ajelimme illansuussa Montardon suuntaan katsomaan yhtä potentiaalista vaelluspaikkaa, lämpöä oli enää +8 ja vettä satoi!
Mitä muuta? Nämä pikkukylät ovat todella hiljaisia. Söimme kahtena iltana ravintoloissa, joissa olimme ainoat asiakkaat... Ensimmäisessä tarjottiin paikallista herkkua verimakkaraasoppaa - ööks - ja toisessakin samaista herkkua(?) oli tapaksen muodossa, tosin pykälän verran maistuvampana versiona. Tässä jälkimmäisessä pizza ja pasta ei ollut kovin kehuttava makuelämys, joten sen jälkeen onkin ollut parasta tehdä sapuskat itse, koska tässä majapaikassa on kunnon keittiö.
Vielhassa on käyty ruoka- ja urheiluvaatekaupoissa. Se onkin selvästi isompi keskus tällä seudulla. Tämä kämppä on mukava, tilaa on paljon ja kiva kahden huoneen levyinen terassi etelään. Tosin pumppuvoimala pitää iltamyöhällä ja yöllä kohinaa, mutta ei se unta ole karkottanut. Päivän vaelluksetkin ovat taanneet sen, että uni on maistunut hyvin, varsinkin tällä toisella matkalaisella =D - voimat ovat hieman olleet koetuksella. Kyllä mullakin jaloissa ja polvissa tuntuu ja hartiat ovat saaneet kosolti aurinkoa, siis vähänliikaakin. Siinä mielessä siis hyvä, että tästä päivästä tuli huilipäivä.
Eilen ajettiin Baqueiran laskettelualueelle, jota kehutaan Espanjan parhaimmaksi. Kyllä se hyvältä näyttikin; rinteitä riitti ja korkeutta ja jyrkkyyttä myös! Lähtöpaikkana vaellukselle oli parkkipaikka n. 1860 metrin korkeudella. Siitä sitten vaan eteenpäin taas kerran hienossa kelissä! Pilviä alkoi muodostua taivaalle vähän eri malliin kuin torstain vaelluksen yhteydessä, tuli mieleen, että näinköhän vielä ukkonen nousee. No ei noussut, vaan saimme kulkea kirkkaassa auringonpaisteessa ja uidakin patojärvellä (tosin en minä!) lämpimässä säässä. Noin 2200 metrinkorkeudessa oli 25 astetta lämpöä. Tarkat korkeudet saatiin tietenkin GPS:n avulla.
Nousimme vielä ylemmäs ja kiersimme tunturimaisemia muistuttavan lenkin hieman korkeammalla järvi-/lampialueella. Siellä näimme myös ihka elävän gemssin ja puoliksi villin hevoslauman. (Niitä muuten kyysättiin sinne korkealle, kun ajoimme tietä ylös.) Korkeimmaksi lukemaksi kirjautui eilen siis 2345 m. Edelweissejakin näkyi vihdoin ja viimein! Muutoinkin alueella oli hieno kukkaluonto, hienot värit ja erikoisia kasveja.
Takaisintullessa pilvet alkoivat käydä yhä paksummiksi ja kohta koko maisema oli ihan eri näköinen kuin lähtiessä. Aika erikoinen kokemus, ei välttämättä kovin mukava tunne. Tuli todella epävarma olo siitä, oliko reitti sama kuin menomatkalla. Kerrankin GPS:stä oli oikeata höytyä eikä vaan huvia ja mielenkiintoa, sillä se vahvisti reittimme samaksi! Parkkipaikalle tullessamme laskettelurinteistä ei näkynyt enää jälkeäkään - kaikki oli sumupilven peitossa.
Laaksossa odottikin sitten yllättävä säänmuutos; lämpöä oli enää 15-17 astetta ja taivas umpipilvessä. Kylmä rintama puski Atlantilta vuorille päin ja koko säätyyppi oli vaihtumassa. Tänään akkunasta aukenikin sitten harmaa taivas ja myöhemmin alkoi sataa, ukkostaa ja sataa jopa rakeita. Kun ajelimme illansuussa Montardon suuntaan katsomaan yhtä potentiaalista vaelluspaikkaa, lämpöä oli enää +8 ja vettä satoi!
Mitä muuta? Nämä pikkukylät ovat todella hiljaisia. Söimme kahtena iltana ravintoloissa, joissa olimme ainoat asiakkaat... Ensimmäisessä tarjottiin paikallista herkkua verimakkaraasoppaa - ööks - ja toisessakin samaista herkkua(?) oli tapaksen muodossa, tosin pykälän verran maistuvampana versiona. Tässä jälkimmäisessä pizza ja pasta ei ollut kovin kehuttava makuelämys, joten sen jälkeen onkin ollut parasta tehdä sapuskat itse, koska tässä majapaikassa on kunnon keittiö.
Vielhassa on käyty ruoka- ja urheiluvaatekaupoissa. Se onkin selvästi isompi keskus tällä seudulla. Tämä kämppä on mukava, tilaa on paljon ja kiva kahden huoneen levyinen terassi etelään. Tosin pumppuvoimala pitää iltamyöhällä ja yöllä kohinaa, mutta ei se unta ole karkottanut. Päivän vaelluksetkin ovat taanneet sen, että uni on maistunut hyvin, varsinkin tällä toisella matkalaisella =D - voimat ovat hieman olleet koetuksella. Kyllä mullakin jaloissa ja polvissa tuntuu ja hartiat ovat saaneet kosolti aurinkoa, siis vähänliikaakin. Siinä mielessä siis hyvä, että tästä päivästä tuli huilipäivä.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Torstai 10. heinäkuuta
Päivät vaihtuvat nyt niin nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä! Eikä varsinkaan blogata.
Olen siis korkeanpaikan(kammo) leirillä Pyreneillä Artiesissa. Täällä pitäisi harjaantua, jotta sitten pärjäisi paremmin sopulivaelluksen kiipeilykurssilla puolentoista viikon päästä! -No joo, enhän mä nyt ihan tosissani ole...
Maanantai-iltana saavuttiin Barcelonaan. Laskeutuessa tuli mieleen, onkohan pilotilla ihan oikeat koordinaatit syötettynä lentokoneeseen, kun näytti siltä, että laskeudutaan just mereen. No hyvin siinä kävi. Hyvin päästiin myös junalla kaupunkiin ja ihan lähelle hotellia. Tosin hotellia oli aluksi vaikea bongata, kun se ei mainostanut kadulle päin isosti. Hotelli/pensionaatti oli todella poikkeavan tyylikäs sisustukseltaan ja ajatukseltaan. Harmi, ettei saatu kadun puoleista huonetta, olisi ollut valoisampi. Huone ja kylppäri olivat kuitenkin hienot ja toimivat. Sitä paitsi eipä siellä tullut sisällä paljoakaan oleskeltua.
Ekana iltana ei jaksettu edes lähteä syömään minnekään. Lennoilla oli ollut syömistä kummallakin matkalla. Ekalla osuudella oli sieniä - ymh! - mutta onneksi viiniä tarjottiin suoraan pullosta lasiin ja punkku sekä maustepussien tyhjennys peittivät aika hyvin herkkusienien niljaisen maun. Nauratti muuten se, että Lufthansa myi lentokoneessa kaikkea mahdollista polkupyöristä ruohonleikkureihin ja puutarhakalusteista trampoliineihin. Tyypillisiä lentomatkaostoksia! Suklaata ei ollut ollenkaan ja viinipullojakin vain kuuden flaskan erissä. Johan on eri systeemit kuin Finskillä.
Tiistaina käveltiin Diagonaaliavenue melkein lopppun A:n lounaspaikalle. Sieltä jatkoin itsekseni yliopston kampukselle ja valokuvailin kaikkea eteeni tulevaa, mm. moottoripyöräkurssilaisia ja Güellin paviljonkia rauta-aidan takaa. Lopuksi päädyin keramiikka- ja sisustustaidemuseoon, joka toimi ennen Espanjan kuninkaallisten residenssinä. Se rakennus siis - hieno puisto ja palatsi! Keramiikkamuseo oli kulttuurisesti kiehtova, siellä näin myös pari Picasson ja Miron keramiikkatyötä. Sisutusmuseossa oli hauska kerrata eri tyylisuuntia elävin (no ei elävin) esimerkein, kun kulttuurihistoria ulottuu Espanjallakin aika pitkälle entisiin aikoihin. Eräästä modernin keramiikkataiteen näyttelystä sain hyviä työideoita vastaisen varalle.
Museosta matka jatkui Sagrada Familian kirkon rakennustyömaalle. Eihän sitä ole rakennettu vasta kuin yli 120 vuotta! Varsinainen iisakinkirkko. Kyllä se herra Gaudi taisi olla aika suuruudenhullu suunnitelmiensa kanssa, mutta myönnettäköön, että aika originelli kirkkorakennus siitä on tulossa. Kärttämisen jälkeen näin härkätaisteluareenan ulkoapäin, vaikkei se kuulemma katalonialaiseen kulttuuriin kuulukaan. La ramblan meren puoleisella päädyllä tuli maisteltua sangriaa (huomattavasti parempaa kuin Hesassa, sehän oli aika outoa, eikö vaan El'Ina, jos luet tämän joskus?) ja tsekattua A:n 23 vuoden takainen interrailhostel.
La Ramblalla nähtiin Carolinen ja Helenin mainitsemat elävät patsaat, jotka pystyivät esittämään liikkumatonta todella hyvin. Käytiin tapaspaikassa nimeltä 'Vildsvin', juu, kyllä: villisika omistajan tukholmalaisen kaverin mukaan ristittynä. Hard Rock Cafen eteisessä näin julisteen, joka mainosti James Bluntin konserttia sinä iltana - tosin ei HRC:ssä vaan jossain Razza-mikälie-baarissa, ei mahdottoman kaukana eikä mahdottoman kalliit liputkaan. Ja voi pahkasika! A:ta ei James kiinostanut pätkän vertaa =( - voi itku. Jane Blunt vähän toisenlaisessa paikassa olisi kuulemma kiinnostanut, jos olisin lähtenyt James B:tä kuuntelemaan. Ei auttanut poru markkinoilla.
Sen sijaan päädyimme syömään Reunion-nimiseen ravintolaan; kerrassaan hieno, mutta mukava paikka ja erittin hyvä palvelu. Ruokakin oli hyvää (toisin kuin täällä Pyreneillä Artiesissa, jossa on jo kahteen otteeseen saatu paikallisen keittiön erikoisuutta: mustaa makkaraa...öööh!). Itse asiassa parinkymmenen metrin päässä Boutique Hottellistamme oli brittibaari, josta olisi varmaan saanut siideriäkin, jos olisi enää jaksanut mitään.
Vasta eilen eli keskiviikkona haimme sitten vuokra-auton, jolla suuntasimme Pyreneille. Tosin aluksi tehtiin turha kaupunkikierros paikallisella kehätiellä, kun opasteet olivat hieman yllättävät, siis puutteelliset. Eka pysähdys oli Montserratin sahalaitavuoriston liepeillä. Siellä on espanjalaisten vai katalonialaisten kai toiseksi tärkein pyhiinvaelluskohde - Mustan Neitsyen (puu)patsas ja luostari keskellä jyrkkää vuorenrinnettä. Sen jälkeen matka jatkui selkeämmin ja vuoristo alkoi kohota silmissä. Yksi pitkä tunnelikin osui matkan varrelle. Andorra jäi näkemättä, tienhaarasta olisi ollut kymmenisen kilometriä rajalle, mutta eipä jaksettu. Samanlainen kivitalokylä se kuvien perusteella oilisi varmaan ollut kuin muutkin katalonialaiskylät.
Matka eteni muuten sujuvasti, mitä nyt serpentiinitiet ja neulansilmät hidastivat matkaa. Ja puolivillihevoset ja lehmät tiellä ojasta ruohoa nyhtämässä... Varsinaisia riesoja olivat tietyömaat, joita oli vähän väliä. Ja odottelua ja pölyä. Huono reitti tulla takaisin. Korkeimmillaan tie kävi 2073 metrissä, jota tietysti piti verrata GPS-laitteen lukemiin. Siellä oli myös kivan näköinen laskettelualue, vois olla hienoa laskea talvella niitä rinteitä!
Olen siis korkeanpaikan(kammo) leirillä Pyreneillä Artiesissa. Täällä pitäisi harjaantua, jotta sitten pärjäisi paremmin sopulivaelluksen kiipeilykurssilla puolentoista viikon päästä! -No joo, enhän mä nyt ihan tosissani ole...
Maanantai-iltana saavuttiin Barcelonaan. Laskeutuessa tuli mieleen, onkohan pilotilla ihan oikeat koordinaatit syötettynä lentokoneeseen, kun näytti siltä, että laskeudutaan just mereen. No hyvin siinä kävi. Hyvin päästiin myös junalla kaupunkiin ja ihan lähelle hotellia. Tosin hotellia oli aluksi vaikea bongata, kun se ei mainostanut kadulle päin isosti. Hotelli/pensionaatti oli todella poikkeavan tyylikäs sisustukseltaan ja ajatukseltaan. Harmi, ettei saatu kadun puoleista huonetta, olisi ollut valoisampi. Huone ja kylppäri olivat kuitenkin hienot ja toimivat. Sitä paitsi eipä siellä tullut sisällä paljoakaan oleskeltua.
Ekana iltana ei jaksettu edes lähteä syömään minnekään. Lennoilla oli ollut syömistä kummallakin matkalla. Ekalla osuudella oli sieniä - ymh! - mutta onneksi viiniä tarjottiin suoraan pullosta lasiin ja punkku sekä maustepussien tyhjennys peittivät aika hyvin herkkusienien niljaisen maun. Nauratti muuten se, että Lufthansa myi lentokoneessa kaikkea mahdollista polkupyöristä ruohonleikkureihin ja puutarhakalusteista trampoliineihin. Tyypillisiä lentomatkaostoksia! Suklaata ei ollut ollenkaan ja viinipullojakin vain kuuden flaskan erissä. Johan on eri systeemit kuin Finskillä.
Tiistaina käveltiin Diagonaaliavenue melkein lopppun A:n lounaspaikalle. Sieltä jatkoin itsekseni yliopston kampukselle ja valokuvailin kaikkea eteeni tulevaa, mm. moottoripyöräkurssilaisia ja Güellin paviljonkia rauta-aidan takaa. Lopuksi päädyin keramiikka- ja sisustustaidemuseoon, joka toimi ennen Espanjan kuninkaallisten residenssinä. Se rakennus siis - hieno puisto ja palatsi! Keramiikkamuseo oli kulttuurisesti kiehtova, siellä näin myös pari Picasson ja Miron keramiikkatyötä. Sisutusmuseossa oli hauska kerrata eri tyylisuuntia elävin (no ei elävin) esimerkein, kun kulttuurihistoria ulottuu Espanjallakin aika pitkälle entisiin aikoihin. Eräästä modernin keramiikkataiteen näyttelystä sain hyviä työideoita vastaisen varalle.
Museosta matka jatkui Sagrada Familian kirkon rakennustyömaalle. Eihän sitä ole rakennettu vasta kuin yli 120 vuotta! Varsinainen iisakinkirkko. Kyllä se herra Gaudi taisi olla aika suuruudenhullu suunnitelmiensa kanssa, mutta myönnettäköön, että aika originelli kirkkorakennus siitä on tulossa. Kärttämisen jälkeen näin härkätaisteluareenan ulkoapäin, vaikkei se kuulemma katalonialaiseen kulttuuriin kuulukaan. La ramblan meren puoleisella päädyllä tuli maisteltua sangriaa (huomattavasti parempaa kuin Hesassa, sehän oli aika outoa, eikö vaan El'Ina, jos luet tämän joskus?) ja tsekattua A:n 23 vuoden takainen interrailhostel.
La Ramblalla nähtiin Carolinen ja Helenin mainitsemat elävät patsaat, jotka pystyivät esittämään liikkumatonta todella hyvin. Käytiin tapaspaikassa nimeltä 'Vildsvin', juu, kyllä: villisika omistajan tukholmalaisen kaverin mukaan ristittynä. Hard Rock Cafen eteisessä näin julisteen, joka mainosti James Bluntin konserttia sinä iltana - tosin ei HRC:ssä vaan jossain Razza-mikälie-baarissa, ei mahdottoman kaukana eikä mahdottoman kalliit liputkaan. Ja voi pahkasika! A:ta ei James kiinostanut pätkän vertaa =( - voi itku. Jane Blunt vähän toisenlaisessa paikassa olisi kuulemma kiinnostanut, jos olisin lähtenyt James B:tä kuuntelemaan. Ei auttanut poru markkinoilla.
Sen sijaan päädyimme syömään Reunion-nimiseen ravintolaan; kerrassaan hieno, mutta mukava paikka ja erittin hyvä palvelu. Ruokakin oli hyvää (toisin kuin täällä Pyreneillä Artiesissa, jossa on jo kahteen otteeseen saatu paikallisen keittiön erikoisuutta: mustaa makkaraa...öööh!). Itse asiassa parinkymmenen metrin päässä Boutique Hottellistamme oli brittibaari, josta olisi varmaan saanut siideriäkin, jos olisi enää jaksanut mitään.
Vasta eilen eli keskiviikkona haimme sitten vuokra-auton, jolla suuntasimme Pyreneille. Tosin aluksi tehtiin turha kaupunkikierros paikallisella kehätiellä, kun opasteet olivat hieman yllättävät, siis puutteelliset. Eka pysähdys oli Montserratin sahalaitavuoriston liepeillä. Siellä on espanjalaisten vai katalonialaisten kai toiseksi tärkein pyhiinvaelluskohde - Mustan Neitsyen (puu)patsas ja luostari keskellä jyrkkää vuorenrinnettä. Sen jälkeen matka jatkui selkeämmin ja vuoristo alkoi kohota silmissä. Yksi pitkä tunnelikin osui matkan varrelle. Andorra jäi näkemättä, tienhaarasta olisi ollut kymmenisen kilometriä rajalle, mutta eipä jaksettu. Samanlainen kivitalokylä se kuvien perusteella oilisi varmaan ollut kuin muutkin katalonialaiskylät.
Matka eteni muuten sujuvasti, mitä nyt serpentiinitiet ja neulansilmät hidastivat matkaa. Ja puolivillihevoset ja lehmät tiellä ojasta ruohoa nyhtämässä... Varsinaisia riesoja olivat tietyömaat, joita oli vähän väliä. Ja odottelua ja pölyä. Huono reitti tulla takaisin. Korkeimmillaan tie kävi 2073 metrissä, jota tietysti piti verrata GPS-laitteen lukemiin. Siellä oli myös kivan näköinen laskettelualue, vois olla hienoa laskea talvella niitä rinteitä!
maanantai 7. heinäkuuta 2008
München, lentoasema
Olen siis Saksanmaan toiseksi vilkkaimmalla lentoasemalla matkustajamäärissä mitaten. 34 miljoonaa matkustaja vuodessa. No on täällä lääniä ihan kohtalaisen paljon, tämänkin hallin pituus on varmaan lähemmäs kilometri. Alkua tai loppua ei näy!
Yleisvaikutelma on kylläkin hyvin harmaa. Lattiat ovat harmaata graniittia, lämpöpatterit ja muut metalliosat kuten vaikka lattiaritilät harmaata metallia, katto on harmaa, ikkunat ja ovet harmaata lasia, kuin pisteenä iin päällä maisemakin on harmaa ja sateinen. Penkit ovat mustia, seinät sinisiä, jollei harmaita, ja lentokenttäbussit pastellisävyisen sinisiä. Nyt on odottelua jäljellä enää kaksi tuntia, tunti on jo mennyt. Edullisilla lentolipuilla on aina hintansa jossain muodossa, täällä odotteluna. Onneksi ostimme tähän nettiaikaa, muuten olisin varmaan vaipunut horrokseen jo aikoja sitten. Pienikin aivotoiminta piristää kummasti = D !
Jälkikasvu lähti eilen jatkamaan panssarivaunun kanssa puleerausta ja tänään britteihin englantia oppimaan. Myöhäinen nukkumaanmeno ja anivarhainen herätys ovat kehno yhdestelmä, tulipa taas todistettua sekin. Milloinkohan sitä oppisi jotakin?
Jatkuu later.
Yleisvaikutelma on kylläkin hyvin harmaa. Lattiat ovat harmaata graniittia, lämpöpatterit ja muut metalliosat kuten vaikka lattiaritilät harmaata metallia, katto on harmaa, ikkunat ja ovet harmaata lasia, kuin pisteenä iin päällä maisemakin on harmaa ja sateinen. Penkit ovat mustia, seinät sinisiä, jollei harmaita, ja lentokenttäbussit pastellisävyisen sinisiä. Nyt on odottelua jäljellä enää kaksi tuntia, tunti on jo mennyt. Edullisilla lentolipuilla on aina hintansa jossain muodossa, täällä odotteluna. Onneksi ostimme tähän nettiaikaa, muuten olisin varmaan vaipunut horrokseen jo aikoja sitten. Pienikin aivotoiminta piristää kummasti = D !
Jälkikasvu lähti eilen jatkamaan panssarivaunun kanssa puleerausta ja tänään britteihin englantia oppimaan. Myöhäinen nukkumaanmeno ja anivarhainen herätys ovat kehno yhdestelmä, tulipa taas todistettua sekin. Milloinkohan sitä oppisi jotakin?
Jatkuu later.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Toinen heinäkuuta
No nyt menee aika heikosti tämän blogin suhteen. Monta päivää on vierähtänyt ilman ainoatakaan merkintää. Juhannuksen jälkeen lähdettiin heti Turun saaristoon fillaroimaan, ja tulohan se 205 kilometrin lenkki tehtyä neljässä päivässä. Tai siis "suoritettua", kuten voisimme asian ilmaista =) !
Maanantaina tietysti heti satoi kaatamalla, kun puolilta päivin lähdimme reissuun kohti Paraisia. Siellä sade onneksi lakkasi ja kun olimme syöneet pizzaa ja muuta kivassa ravintola Kakluunissa, saatoimme polkaista fillarimme täyteen vauhtiin täydellä vatsalla, uhh! Eka päivä oli aikamoista suoritusta, lisäksi matkalla oli kenkkuja ylämäkiä. No joo, oli tietysti myös alamäkiä, mutta ne eivät jää koskaan samalla tavalla mieleen kuin rankat nousut. Aurinkokin rupesi paistamaan saavuttuamme Nauvoon, jossa oli pakko saada siiderit jäillä paikallisella hampurilaiskioskilla. Yöpaikka oli hieman hankalasti löydettävissä. Sieltä mökistä muuten ei löytynyt lämmintä vettä tai lämmitystä ensinkään! Sen sijaan savuttava takka löytyi mökin tuvasta. Onneksi saunan kiuas savutti vain ulospäin, mutta lämpöä se ei varannut yhtään. Hohhoijjaa, ja se oli vielä tyyrein yöpymisemme!
Toki paikka oli kaunis ja idyllinen, mutta se, että veden lämmittämisestä joutui maksamaan vielä ekstrat 10 egeä, oli kyllä vähän liikaa. Aitassa nukkuminen oli todellakin 'museomajoitusta'. Kiertäkää Kaptensgård kaukaa, jos ette kaipaa paluuta entisaikaan. Omistaja oli mukava, ei siinä mitään, mutta pikku vinkki: jos tietää, että porukkaa on tulossa majoittumaan ja kulkupelinä on fillarit, niin vähän voisi miettiä, että lämpimän veden voisi lämmittää valmiiksi ja lämmin saunakin olisi mukava yllätys!
Tiistaina ohjelmassa olivat saaret Korppoo, Houtskari, Iniö ja Kustavi sekä osa Taivassaloa. Korppooseen tultaessa pieni sadekuuro uhkasi hetken myrtää mieltä, mutta se kesti vain lyhyen tovin ja suojauduimme siksi aikaa puitten alle. Sitten pyöräiltiin! Tiet olivat mukavan vähän liikennöityjä, kapeita ja kauniin saaristoluonnon ympäröimiä. Linnut lauloivat todella voimakkaalla äänellä. Metsämansikoita kasvoi tien varsilla, samoin vaaleanpunaisia saaristoruusuja. Sää oli aika kalsa, harmaa ja vastatuultakin piisasi melko lailla. Meri myllersi vaahtopäisenä. Ei tehnyt mieli uimaan.
Houtskarissa söimme paikallisen K-kaupan vieressä olevassa pubissa. Oli muuten hyvää ruokaa (mulla spaghetti bolognesea, muilla pihviä/kalaa) ja isot annokset ja palveluunkin olimme tyytyväisiä. Houtskarista matka jatkui Iniöön, jossa tielläkulkijoita varoiteltiin rollaattorimummoista - hauska liikennemerkki! Juhannussalkoja näkyi myös vähän joka kylässä. Päätimme, ettemme yövykään Iniön pohjoisosassa, vaikka alunperin olimme suunnitelleet jäävämme saareen yöksi. Istuimme Alppikioskin pihalla lämpimässä auringonpaisteessa (huom! sää oli muuttunut paremmaksi) ja tiedustelimme uutta yöpaikkaa Taivassalon puolelta. Päivä ei ollut vielä liian pitkällä ja ehdimme hyvin viimeiseen lauttaan, jonka lähtöpaikka oli ihan kioskin lähellä.
Jatkuu myöhemmin...
Maanantaina tietysti heti satoi kaatamalla, kun puolilta päivin lähdimme reissuun kohti Paraisia. Siellä sade onneksi lakkasi ja kun olimme syöneet pizzaa ja muuta kivassa ravintola Kakluunissa, saatoimme polkaista fillarimme täyteen vauhtiin täydellä vatsalla, uhh! Eka päivä oli aikamoista suoritusta, lisäksi matkalla oli kenkkuja ylämäkiä. No joo, oli tietysti myös alamäkiä, mutta ne eivät jää koskaan samalla tavalla mieleen kuin rankat nousut. Aurinkokin rupesi paistamaan saavuttuamme Nauvoon, jossa oli pakko saada siiderit jäillä paikallisella hampurilaiskioskilla. Yöpaikka oli hieman hankalasti löydettävissä. Sieltä mökistä muuten ei löytynyt lämmintä vettä tai lämmitystä ensinkään! Sen sijaan savuttava takka löytyi mökin tuvasta. Onneksi saunan kiuas savutti vain ulospäin, mutta lämpöä se ei varannut yhtään. Hohhoijjaa, ja se oli vielä tyyrein yöpymisemme!
Toki paikka oli kaunis ja idyllinen, mutta se, että veden lämmittämisestä joutui maksamaan vielä ekstrat 10 egeä, oli kyllä vähän liikaa. Aitassa nukkuminen oli todellakin 'museomajoitusta'. Kiertäkää Kaptensgård kaukaa, jos ette kaipaa paluuta entisaikaan. Omistaja oli mukava, ei siinä mitään, mutta pikku vinkki: jos tietää, että porukkaa on tulossa majoittumaan ja kulkupelinä on fillarit, niin vähän voisi miettiä, että lämpimän veden voisi lämmittää valmiiksi ja lämmin saunakin olisi mukava yllätys!
Tiistaina ohjelmassa olivat saaret Korppoo, Houtskari, Iniö ja Kustavi sekä osa Taivassaloa. Korppooseen tultaessa pieni sadekuuro uhkasi hetken myrtää mieltä, mutta se kesti vain lyhyen tovin ja suojauduimme siksi aikaa puitten alle. Sitten pyöräiltiin! Tiet olivat mukavan vähän liikennöityjä, kapeita ja kauniin saaristoluonnon ympäröimiä. Linnut lauloivat todella voimakkaalla äänellä. Metsämansikoita kasvoi tien varsilla, samoin vaaleanpunaisia saaristoruusuja. Sää oli aika kalsa, harmaa ja vastatuultakin piisasi melko lailla. Meri myllersi vaahtopäisenä. Ei tehnyt mieli uimaan.
Houtskarissa söimme paikallisen K-kaupan vieressä olevassa pubissa. Oli muuten hyvää ruokaa (mulla spaghetti bolognesea, muilla pihviä/kalaa) ja isot annokset ja palveluunkin olimme tyytyväisiä. Houtskarista matka jatkui Iniöön, jossa tielläkulkijoita varoiteltiin rollaattorimummoista - hauska liikennemerkki! Juhannussalkoja näkyi myös vähän joka kylässä. Päätimme, ettemme yövykään Iniön pohjoisosassa, vaikka alunperin olimme suunnitelleet jäävämme saareen yöksi. Istuimme Alppikioskin pihalla lämpimässä auringonpaisteessa (huom! sää oli muuttunut paremmaksi) ja tiedustelimme uutta yöpaikkaa Taivassalon puolelta. Päivä ei ollut vielä liian pitkällä ja ehdimme hyvin viimeiseen lauttaan, jonka lähtöpaikka oli ihan kioskin lähellä.
Jatkuu myöhemmin...
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Juhannus
Rooman-matka on onnellisesti takanapäin. Olipa mukava reissu! Helenin ja Carolinen kanssa totesimme, että ihan kuin olisi ollut nuoruuden interrail-reissulla =). Rooman-päiväkirjaan pitää paneutua myöhemmin, nyt ei jaksa kerta kaikkiaan. Juhannuksenvietto mökillä on jonkin verran rankkaa, etupäässä henkisesti. Ja huonosti on tullut nukuttua ja vilkkaita unia nähty.
Onneksi olin 7 km juoksulenkillä tänään, sillä tuli tehtyä täytekakku ja syötyä sitä lentokentältä tuodun proseccon kanssa. Muutoin voi vain ihmetellä, että Roomanmatkan tuloksena oli laihtuminen. Ehkäpä kävelimme joka päivä niin paljon, että jokin tasapaino herkullisten pizzojen kanssa säilyi hyvänä. Rehellisesti voin todeta, etten ole ikinä maistanut niin hyvää pizzaa kuin Roomassa. Se neljän juuston pizza vei kielen mennessään! En ole myöskään saanut yhtä onnetonta pizzaa kuin siellä Vatikaanin lähellä olleessa surkeassa katukuppilassa...mutta oli pakko syödä jotain Michelangelon freskojen ja ylenpalttisten museonähtävyyksien jälkeen. Hyvä, kun museovaelluskunto ei loppunut kesken ko. paikassa. Aistit loppuivat kesken.
Italiassa oli todella kuumaa, varsinkin viimeinen päivä oli superhelteinen. Kadulla olisi voinut ihan hyvin kävellä uikkarit päällä lämmön puolesta vielä kuuden aikaan illalla, aurinko paahtoi niin kuumasti. Muuten ei tietenkään olisi voinut, sillä onhan kyseessä katolinen maa, uikkarikunto on hieman keskeneräinen ja muutenkin on tietty sivistymätöntä käppäillä kaupungilla pukeutumatta säädyllisesti.
Täällä Suomessa ei ole helle pahemmin kiusannut. Kun lento saapui Hki-Vantaalle, lämpöä oli vaivaiset 12 astetta plussan puolella. Juhannusaatonaattona oli sentään +20 ja eilenkin taidettiin päästä parinkymmenen asteen paremmalle puolelle. Aurinkokin paistoi aluksi, mutta myöhemmin iltaa kohti alkoi sataa. Kokko sentään roihusi kaikesta huolimatta. Tänään on ollut tosi vaihtelevaa; pilvistä, aurinkoista, ukkosta, sadetta, tuulta, kaikenlaista. Nyt taivas on kirkastunut, joten voi olla ihan mukava lähteä käymään savusaunassa. Järviveden lämmitys on jäänyt luontoäidiltä pahasti vaiheeseen; 16-asteiseen veteen ei ole yhtään kiva pulahtaa. Ai anteeksi, tänään oli kuulemma jo 17, mutta ei se paljon asiaa auta. Saunan jälkeen sitten jalkapalloa töllöstä. Nyt ei jaksa mi-tään e-nem-pää!
Onneksi olin 7 km juoksulenkillä tänään, sillä tuli tehtyä täytekakku ja syötyä sitä lentokentältä tuodun proseccon kanssa. Muutoin voi vain ihmetellä, että Roomanmatkan tuloksena oli laihtuminen. Ehkäpä kävelimme joka päivä niin paljon, että jokin tasapaino herkullisten pizzojen kanssa säilyi hyvänä. Rehellisesti voin todeta, etten ole ikinä maistanut niin hyvää pizzaa kuin Roomassa. Se neljän juuston pizza vei kielen mennessään! En ole myöskään saanut yhtä onnetonta pizzaa kuin siellä Vatikaanin lähellä olleessa surkeassa katukuppilassa...mutta oli pakko syödä jotain Michelangelon freskojen ja ylenpalttisten museonähtävyyksien jälkeen. Hyvä, kun museovaelluskunto ei loppunut kesken ko. paikassa. Aistit loppuivat kesken.
Italiassa oli todella kuumaa, varsinkin viimeinen päivä oli superhelteinen. Kadulla olisi voinut ihan hyvin kävellä uikkarit päällä lämmön puolesta vielä kuuden aikaan illalla, aurinko paahtoi niin kuumasti. Muuten ei tietenkään olisi voinut, sillä onhan kyseessä katolinen maa, uikkarikunto on hieman keskeneräinen ja muutenkin on tietty sivistymätöntä käppäillä kaupungilla pukeutumatta säädyllisesti.
Täällä Suomessa ei ole helle pahemmin kiusannut. Kun lento saapui Hki-Vantaalle, lämpöä oli vaivaiset 12 astetta plussan puolella. Juhannusaatonaattona oli sentään +20 ja eilenkin taidettiin päästä parinkymmenen asteen paremmalle puolelle. Aurinkokin paistoi aluksi, mutta myöhemmin iltaa kohti alkoi sataa. Kokko sentään roihusi kaikesta huolimatta. Tänään on ollut tosi vaihtelevaa; pilvistä, aurinkoista, ukkosta, sadetta, tuulta, kaikenlaista. Nyt taivas on kirkastunut, joten voi olla ihan mukava lähteä käymään savusaunassa. Järviveden lämmitys on jäänyt luontoäidiltä pahasti vaiheeseen; 16-asteiseen veteen ei ole yhtään kiva pulahtaa. Ai anteeksi, tänään oli kuulemma jo 17, mutta ei se paljon asiaa auta. Saunan jälkeen sitten jalkapalloa töllöstä. Nyt ei jaksa mi-tään e-nem-pää!
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Edelleen Roomassa
Tama kiinalaisten kirjoitussysteemi aiheuttaa valilla harmaita hiuksia, kun kone kysaisee jotain kivoilla kirjainmerkeilla eika mulla ole aavistustakaan, mista on kysymys...
Kolme paivaa Roomassa alkaa olla takana ja kokemuksia on karttunut mukavasti. Ensimmainen paiva meni siis antiikin ja historian havinan merkeissa. Eilen keskityttiin kavelemaan ja kiipeamaan niin, etta jalat ovat tuntuneet lyijynpainavilta tanaan. Meillehan oli suositeltu, etta Vatikaaniin kannattaa lahtea aamuvarhaisella, mutta eihan me mihinkaan kovin aikaisin paasty liikkeelle. Ensimmainen pysahdys oli Piazza Veneton varrella ollut Makkari. Edellisena iltana oltiin hankittu paikallisen kunniakomppanian vaihto~operaation jalkeen puna~ ja valkoviiniflaskat Fontana di Trevin lahistolta ja tarkoituksena oli virkistya jossain vaiheessa punaviinilla jossain kivassa puistossa Vatikaanin~reissun jalkeen. No meillahan ei ollut lajeja eika mukeja, joten keksimme, etta Makistahan niita saa napparasti...
Piazza Navonan lahella oli ihastuttavia kapeita kujia, ja niiden kautta etenimme kohti Vatikaania ja paavin asuinsijaa. Joen varrella oli tuhottomasti tod.nak. laittomien kassien ja muun kraasan kauppaajia. Vatikaanin linnoituksen tuntumassa naimme aitoitalialaisen haaparin poseeraamassa valokuvaajille. Saali morsiamen upeaa laahusta, joka viisti maata pitkin...sitten pari poistui paikalta upean kiiltavalla Maseratilla.
Kappailimme sisalle Vatikaaniin ja pian olimme jo Pietarin aukiolla tai mika~se~nyt~onkaan~nimeltaan~aukio, johon katolinen kansa kokoontuu tuhatpaisin joukoin kuuntelemaan paavin puheita. Luulimme ensin, etta Pietarinkirkolle pitaa jonottaa pitkasti, mutta onneksi erehdyimme. Jonoa oli vain turvatarkastukseen ja kupoliin johtavalla reitilla. Menimme ensin alakertaan katsomaan paavien haudat (no jaa) ja sitten sisalle itse kirkkoon. Kirkkosali oli todella vaikuttava. Jouduimme ensin vahan ihmettemaan, missa Michenangelon maalaama kupoli on, ennen kuin tajusimme, etta se oli niin korkealla, etta tuskin erotimme sita 120 m korkeudesta... Pyhan Pietarin kahleet olivat esilla kirkkosalissa, samoin Michelangelon Pieta~veistos sivukappelissa. - Sori, kommentti myöhemmin: Pietarin hauta oli tietenkin Pietarinkirkossa ja ne kahleet oli Paavalin. Paavalihan raahattiin kahleissa Roomaan saamaan oikeutta ja myöhemminhän hän kirjoitti kirjeitäkin roomalaisseurakunnalle. Nyt ne kahleet siis kuitenkin olivat Paavalin kirkossa lasivitriinissä.
Luulin, etta Helen ja Caroline ulvottavat tarkoituksella hiustenkuivaajaa tahan aikaan yosta, mutta se olikin tippunut itsestaan lattialle, kun on hieman masana...
Kupoliin johtavat jonot olivat halvenneet, joten paatimme kavuta sinne, kun Sikstuksen kappeli oli suljettu lauantaisin. Saastimme 2 euroa kiipeamalla portaat ylos kupoliin. Vahan tuli valilla mieleen, onko tassa mitaan jarkea...
Jos jaksaisin, kertoisin viela tarkemmin huikeista maisemista kupolin ulkotasanteelta, sipsien kaatumisesta kirkon katolla, seikkailuistamme etsiessamme paasya puutarhaan ja puistonpenkille, viinilasillisista ~eikun pahvimukillisista~ Garibaldin muistopatsaan takana auringonlaskussa, poseeraavasta kissasta auton katolla ja kavelysta Trasteveren pittoreskeilla kujilla. Ja siita viehattavasta ravintolasta, jossa soimme hyvin, ja San Antonion veljeskunnan kirkon pihabileista, jossa Helen ja Carolinen saivat ex~tempore italialaiset tanssittajat ja jossa laulettiin mm. Italian kansallislaulua italialaisen tanssimusiikin ohessa ja tarjottiin ohikulkijoille penne macaronia ja valkoviinia hillittoman isosta pullosta kirkkoherran myhaillessa ja seuratessa sivusta...
Talsimme lampoisessa kesakuun illassa viela irkkupubiin, jossa oli elavaa musiikkia (olimme panneet sen merkille jo menomatkalla). Musiikkia soitettiin aivan liian kovaa, mutta sielta sai siideria, joka oli tosin hieman liikaa kaiken aiemman viinin lisaksi. Lopulta kavelimme kotiin muistaakseni ihan onnistuneesti joskus yhden jalkeen.
Tanaan ohjelmassa oli reissu beachille junalla. Auringossa helletta piisasi plus 42 asteen edesta, varjossakin ainakin 27. Hiekka poltti jalkapohjia, mutta uimaan ei hirveasti tehnyt mieli ~ vesi ei ollut kovin lamminta eika varsinkaan kirkasta. Roomassa johdin joukkomme harhaan, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Capitoliumin museoon nakemaan Romuluksen ja Remuksen seka susinaaraan patsaan etruskiajoilta noin 500 e.Kr. Tosin R ja R oli lisatty patsaaseen vasta keskiajalla. Michelangelon kullatut Marcus Aurelius ja ratsu olivat vaikuttava naky museossa. Naimme myos joitain maalauksia, kunnes oli pakko lahtea museon sulkeuteuessa. Paasia tietenkin oli se, etta saimme kaytettya Roma~passimme maksimaalisesti...
Ajelimme bussilla espanjalaisten portaiden lahistolle, kapusimme raput ylos ja alas ja etsimme ruokapaikkaa. Loysimme yhden, jossa oli hyvaa ruokaa, mutta heikko palvelu. Nenanvalkaisutavoite ei toteutunut, mutta ei se mitaan. Kavelimme kohti Allergiakirkkoa, jonka lahettyvilla Caroline ja Helen ostivat herkulliset jatskit ~ minun kiintioni oli jo taynna, olin syonyt aiemmin yhden espresson kanssa. Espresso on taalla hyvaa, sanoo vannoutunut teenjuoja.
No Allergiakirkolla (siis Santa Maria Maggiorella) otin kuvia porukasta, jotka olivat tulleet Uudesta Seelanista ja sitten kavelimme Kusipuiston (hirvea lemu!) vieritse "kotiin". Siina se meni tama paiva mukavasti, mutta nyt pitaa painua pehkuihin, jos sattuisi vaikka saamaan unta punaisena hehkuvasta nahkasta huolimatta :).
Huomenna kai sitten suunta sisktiinilaiskappeliin ja Michenangelon mestariteosten pariin!
Kolme paivaa Roomassa alkaa olla takana ja kokemuksia on karttunut mukavasti. Ensimmainen paiva meni siis antiikin ja historian havinan merkeissa. Eilen keskityttiin kavelemaan ja kiipeamaan niin, etta jalat ovat tuntuneet lyijynpainavilta tanaan. Meillehan oli suositeltu, etta Vatikaaniin kannattaa lahtea aamuvarhaisella, mutta eihan me mihinkaan kovin aikaisin paasty liikkeelle. Ensimmainen pysahdys oli Piazza Veneton varrella ollut Makkari. Edellisena iltana oltiin hankittu paikallisen kunniakomppanian vaihto~operaation jalkeen puna~ ja valkoviiniflaskat Fontana di Trevin lahistolta ja tarkoituksena oli virkistya jossain vaiheessa punaviinilla jossain kivassa puistossa Vatikaanin~reissun jalkeen. No meillahan ei ollut lajeja eika mukeja, joten keksimme, etta Makistahan niita saa napparasti...
Piazza Navonan lahella oli ihastuttavia kapeita kujia, ja niiden kautta etenimme kohti Vatikaania ja paavin asuinsijaa. Joen varrella oli tuhottomasti tod.nak. laittomien kassien ja muun kraasan kauppaajia. Vatikaanin linnoituksen tuntumassa naimme aitoitalialaisen haaparin poseeraamassa valokuvaajille. Saali morsiamen upeaa laahusta, joka viisti maata pitkin...sitten pari poistui paikalta upean kiiltavalla Maseratilla.
Kappailimme sisalle Vatikaaniin ja pian olimme jo Pietarin aukiolla tai mika~se~nyt~onkaan~nimeltaan~aukio, johon katolinen kansa kokoontuu tuhatpaisin joukoin kuuntelemaan paavin puheita. Luulimme ensin, etta Pietarinkirkolle pitaa jonottaa pitkasti, mutta onneksi erehdyimme. Jonoa oli vain turvatarkastukseen ja kupoliin johtavalla reitilla. Menimme ensin alakertaan katsomaan paavien haudat (no jaa) ja sitten sisalle itse kirkkoon. Kirkkosali oli todella vaikuttava. Jouduimme ensin vahan ihmettemaan, missa Michenangelon maalaama kupoli on, ennen kuin tajusimme, etta se oli niin korkealla, etta tuskin erotimme sita 120 m korkeudesta... Pyhan Pietarin kahleet olivat esilla kirkkosalissa, samoin Michelangelon Pieta~veistos sivukappelissa. - Sori, kommentti myöhemmin: Pietarin hauta oli tietenkin Pietarinkirkossa ja ne kahleet oli Paavalin. Paavalihan raahattiin kahleissa Roomaan saamaan oikeutta ja myöhemminhän hän kirjoitti kirjeitäkin roomalaisseurakunnalle. Nyt ne kahleet siis kuitenkin olivat Paavalin kirkossa lasivitriinissä.
Luulin, etta Helen ja Caroline ulvottavat tarkoituksella hiustenkuivaajaa tahan aikaan yosta, mutta se olikin tippunut itsestaan lattialle, kun on hieman masana...
Kupoliin johtavat jonot olivat halvenneet, joten paatimme kavuta sinne, kun Sikstuksen kappeli oli suljettu lauantaisin. Saastimme 2 euroa kiipeamalla portaat ylos kupoliin. Vahan tuli valilla mieleen, onko tassa mitaan jarkea...
Jos jaksaisin, kertoisin viela tarkemmin huikeista maisemista kupolin ulkotasanteelta, sipsien kaatumisesta kirkon katolla, seikkailuistamme etsiessamme paasya puutarhaan ja puistonpenkille, viinilasillisista ~eikun pahvimukillisista~ Garibaldin muistopatsaan takana auringonlaskussa, poseeraavasta kissasta auton katolla ja kavelysta Trasteveren pittoreskeilla kujilla. Ja siita viehattavasta ravintolasta, jossa soimme hyvin, ja San Antonion veljeskunnan kirkon pihabileista, jossa Helen ja Carolinen saivat ex~tempore italialaiset tanssittajat ja jossa laulettiin mm. Italian kansallislaulua italialaisen tanssimusiikin ohessa ja tarjottiin ohikulkijoille penne macaronia ja valkoviinia hillittoman isosta pullosta kirkkoherran myhaillessa ja seuratessa sivusta...
Talsimme lampoisessa kesakuun illassa viela irkkupubiin, jossa oli elavaa musiikkia (olimme panneet sen merkille jo menomatkalla). Musiikkia soitettiin aivan liian kovaa, mutta sielta sai siideria, joka oli tosin hieman liikaa kaiken aiemman viinin lisaksi. Lopulta kavelimme kotiin muistaakseni ihan onnistuneesti joskus yhden jalkeen.
Tanaan ohjelmassa oli reissu beachille junalla. Auringossa helletta piisasi plus 42 asteen edesta, varjossakin ainakin 27. Hiekka poltti jalkapohjia, mutta uimaan ei hirveasti tehnyt mieli ~ vesi ei ollut kovin lamminta eika varsinkaan kirkasta. Roomassa johdin joukkomme harhaan, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Capitoliumin museoon nakemaan Romuluksen ja Remuksen seka susinaaraan patsaan etruskiajoilta noin 500 e.Kr. Tosin R ja R oli lisatty patsaaseen vasta keskiajalla. Michelangelon kullatut Marcus Aurelius ja ratsu olivat vaikuttava naky museossa. Naimme myos joitain maalauksia, kunnes oli pakko lahtea museon sulkeuteuessa. Paasia tietenkin oli se, etta saimme kaytettya Roma~passimme maksimaalisesti...
Ajelimme bussilla espanjalaisten portaiden lahistolle, kapusimme raput ylos ja alas ja etsimme ruokapaikkaa. Loysimme yhden, jossa oli hyvaa ruokaa, mutta heikko palvelu. Nenanvalkaisutavoite ei toteutunut, mutta ei se mitaan. Kavelimme kohti Allergiakirkkoa, jonka lahettyvilla Caroline ja Helen ostivat herkulliset jatskit ~ minun kiintioni oli jo taynna, olin syonyt aiemmin yhden espresson kanssa. Espresso on taalla hyvaa, sanoo vannoutunut teenjuoja.
No Allergiakirkolla (siis Santa Maria Maggiorella) otin kuvia porukasta, jotka olivat tulleet Uudesta Seelanista ja sitten kavelimme Kusipuiston (hirvea lemu!) vieritse "kotiin". Siina se meni tama paiva mukavasti, mutta nyt pitaa painua pehkuihin, jos sattuisi vaikka saamaan unta punaisena hehkuvasta nahkasta huolimatta :).
Huomenna kai sitten suunta sisktiinilaiskappeliin ja Michenangelon mestariteosten pariin!
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Rooma!
Vihdoin Roomassa! On tama vaan mahtava kaupunki kerta kaikkiaan. Eilen saavuttiin iltakymmenen aikoihin Carolinen ja Helenin kanssa Rooman lentokentalle ja hurautettiin taksilla hosteliimme. Olipa todella aika reipasta ajamista...liikennesaannotkin nayttivat olevan vain viitteellisia. Ei paljon uskaltanut jutella kuskin kanssa, kun se kaansi paataan taaksepain ja tien seuraamisen kanssa oli vahan niin ja nain. Kun paasimme Terminin alueella olevaan hotelliimme, kuljettajamme oli hieman huolissaan, etta olemmeko todella jaamassa tahan paikkaan. No myonnettakoon, paikka oli ulospain hieman epamaaraisen nakoinen, mutta sisalla oli siistia. Hostelinpitajamme ovat kristittyja kiinalaisia ja oikein mukavan tuntuisia. Harvemmassa paikassa hotellinpitaja tulee avaamaan oven pyjama yllaan!
Eilen istuttiin ulkona katuravintolassa hetken aikaa proseccoa siemailemassa. Vahan oli oudon makuista, todella hiivainen perussavy, mutta nautittua tuli. Alkoi myos ukkostaa ja sataa. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylma ~ jo heti lentokentalle saavuttua huomasi, etta peruslampotila on taalla ihan erilainen kuin kotimaassa.
Tanaan ollaan nahty perusnahtavyydet kuten Colosseum, Palatinon kukkulan antiikkinen alue seka Forum Romanun ja lisaksi Fontana di Trevi ja presidentin asunto. jatkuu myohemmin!
Eilen istuttiin ulkona katuravintolassa hetken aikaa proseccoa siemailemassa. Vahan oli oudon makuista, todella hiivainen perussavy, mutta nautittua tuli. Alkoi myos ukkostaa ja sataa. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylma ~ jo heti lentokentalle saavuttua huomasi, etta peruslampotila on taalla ihan erilainen kuin kotimaassa.
Tanaan ollaan nahty perusnahtavyydet kuten Colosseum, Palatinon kukkulan antiikkinen alue seka Forum Romanun ja lisaksi Fontana di Trevi ja presidentin asunto. jatkuu myohemmin!
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Vihdoin pariton päivä
No niin, hetken on vielä yhdeksäs kuudetta puolella tämäkin päivä, vaan kohta vaihtuu taas parillisten puolelle. Tämä on ollut huonekaluhallipäivä. Etsimme Erdelle mattoa ja nojatuolia. Itselleni en etsinyt varsinaisesti paljoakaan (paitsi kahta isoa tyynyä parvekkeen sohvaan), mutta kaikenlaista pientä tarttui mukaan. Ja sain toki ne parvekkeen tyynytkin, tuoksu oli kylläkin kuin entisajan untuvamakuupusseissa. "Tuotteissamme ei ole eläviltä eläimiltä nypittyjä untuvia tai höyheniä", niin se viesti taisi mennä Ikean tyynylapussa. No se nyt vielä puuttuisi, että höyhenet otetaan eläviltä ankoilta - ei kai sillä tavalla kukaan tee?! Höh!
Hemmetti tätä kesäflunssaa, ottaa päähän aivastelu ja yskiminen, etenkin kun kohta olen lähdössä reissuun. Onneksi pahin vaihe on kai jo menossa ohi. Pakkaamista en tietenkään ole vielä edes aloittanut, mutta ehtiihän tässä. Mitäs viikonloppuna? Eilen olin kuntosalilla käsivarren lihaksia vahvistamassa - kiipeilyreissumme on nimittäin taas vaihteeksi voimassa. Varattiin lennot Barcelonaan ja takaisin, joten Pyreneiden valloitus on ohjelmassa Skandien lisäksi. Ratsastuspaikan telttakatos saatiin pystyyn 7 hengen talkoovoimalla. Vaikeinta oli keksiä, kuinka katos kootaan, koska ohjeita ei ollut eikä kellään ollut selvää kuvaa siitä, miltä homman piti näyttää valmiina. Onneksi kukin vuorollaan keksi muutaman hyvän idean, joten 1½ tunnin rupeama ei valunut hukkaan. Sen jälkeen viilattiin ystävien kanssa vielä Turun saariston kiertosuunnitelmia. Ilta meni löhöilyn ja töllön katsomisen merkeissä.
Huomenna pitäisi saada kuokattua potut maahan. Viljelypalsta on todella kuiva ja kovapintainen, mutta eiköhän siihen pysty vetäisemään sopivat kolot perunoita varten. - No pain, no gain, voisi sanoa huomenna, kun varmaan selässä tuntuu. Olishan tässä kaikenlaista hommaa vielä, mutta kun on kerran loma, aion ottaa iisisti ja tehdä vain välttämättömimmän. Nyt ehdottomasti välttämättömin asia on painua pehkuihin.
J.K. On sitten tuullut tänään muutamankin päivän edestä. Luvattiin navakkaa tuulta, mutta vaikutti aika myrskyisältä. Oksia ja lehtiä oli lennellyt teitten varsille runsain mitoin. On ollut lisäksi kohtalaisen viileää, vain noin +16-20 astetta. Melkoinen pudotus perjantain lukemista. Perjantaina ei sitten muuten tullutkaan mitään ukonilmaa, eilen tosin kolisi muutaman kerran, mutta ei siitä sen suurempaa syntynyt. -Köh, kaverit saa reissulla hermoromahduksen, ellei tämä yskä lopu.
Hemmetti tätä kesäflunssaa, ottaa päähän aivastelu ja yskiminen, etenkin kun kohta olen lähdössä reissuun. Onneksi pahin vaihe on kai jo menossa ohi. Pakkaamista en tietenkään ole vielä edes aloittanut, mutta ehtiihän tässä. Mitäs viikonloppuna? Eilen olin kuntosalilla käsivarren lihaksia vahvistamassa - kiipeilyreissumme on nimittäin taas vaihteeksi voimassa. Varattiin lennot Barcelonaan ja takaisin, joten Pyreneiden valloitus on ohjelmassa Skandien lisäksi. Ratsastuspaikan telttakatos saatiin pystyyn 7 hengen talkoovoimalla. Vaikeinta oli keksiä, kuinka katos kootaan, koska ohjeita ei ollut eikä kellään ollut selvää kuvaa siitä, miltä homman piti näyttää valmiina. Onneksi kukin vuorollaan keksi muutaman hyvän idean, joten 1½ tunnin rupeama ei valunut hukkaan. Sen jälkeen viilattiin ystävien kanssa vielä Turun saariston kiertosuunnitelmia. Ilta meni löhöilyn ja töllön katsomisen merkeissä.
Huomenna pitäisi saada kuokattua potut maahan. Viljelypalsta on todella kuiva ja kovapintainen, mutta eiköhän siihen pysty vetäisemään sopivat kolot perunoita varten. - No pain, no gain, voisi sanoa huomenna, kun varmaan selässä tuntuu. Olishan tässä kaikenlaista hommaa vielä, mutta kun on kerran loma, aion ottaa iisisti ja tehdä vain välttämättömimmän. Nyt ehdottomasti välttämättömin asia on painua pehkuihin.
J.K. On sitten tuullut tänään muutamankin päivän edestä. Luvattiin navakkaa tuulta, mutta vaikutti aika myrskyisältä. Oksia ja lehtiä oli lennellyt teitten varsille runsain mitoin. On ollut lisäksi kohtalaisen viileää, vain noin +16-20 astetta. Melkoinen pudotus perjantain lukemista. Perjantaina ei sitten muuten tullutkaan mitään ukonilmaa, eilen tosin kolisi muutaman kerran, mutta ei siitä sen suurempaa syntynyt. -Köh, kaverit saa reissulla hermoromahduksen, ellei tämä yskä lopu.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Kuudes kuudetta 2008
Kirjoittelen näköjään parillisina kesäkuun päivinä ja mikäpä siinä. Taas oli ratsastus tässä muutama tunti sitten eikä tietenkään tule uni ylikierroksilla käymisen takia...oli harvinaisen kivaa ratsastaa pitkästä aikaa, paino sanalla kivaa. Homma sujui, laukkaympyrätkin sujuivat, polle oli kiva ja sää ihanainen kesäsää. Tänään lämpöä piisasikin noin kolmenkymmenen asteen edestä, ainakin 29 oli varjossa tuossa iltapäivän mittaan. Eikä sitten tullut sadetta, vaikka saisi kyllä tulla. Seuraavaksi taitaa tullakin ukonilma - tuolla on nyt jotenkin niin pimeää, että yöllä saattaa kolista.
Eilen oli voice massage, kylläpä hierojani murjoi kroppaani oikein kunnolla. Tavallaan taivaallista ja loppuu aina liian nopeasti, mutta samalla tuntuu aika kipeältä. Varsinkin tänään päätä särki ilkeästi, piti vetäistä kuusisatainen burana ja pari kuppia kahvia, jotta pysyi hengissä. Kaksi kuppia kahvia on siis jo melko epätoivoisen ihmisen äärimmäinen yritys selviytyä tilanteesta!
Olin pelaamassa tennistä tänä aamuna kollegojen kanssa ja oli kivaa, vaikka sihti olikin hieman hukassa. Ulkona on aina kiva pelata. Jo yhdentoista aikaa huomasi selvästi, että päivästä tulee helteinen. Erde tuli käymään nojatuolinhankinatamatkansa yhteydessä. No armchair or carpet was the result. Sain tänään vihdoin niitettyä pihamaamme, onnistui jåpa ilman viidakkoveistä. Ensin puutarhasaksilla ja sitten vielä työnnettävällä leikkurilla ja a vot, tulipa hyvä, vaikka itse sanon! Kastelu ei olisi ollut pahitteeksi, mutta jäi nyt. - Tuo yskäni ei kuulosta hyvältä, välillä on sellainen astmaattinen yskimisolo, yskii eikä saa happea. Unohdin kysyä anginalabrat, mutta ei taida olla streptokokista kyse tällä kertaa.
Muut lintueläväiset ovat vaiti, mutta satakieli se siellä sirkuttaa. Tuossa lähipusikossa on kaksi kilpailevaa satakielikoirasta kilpalaulannassa reviiristään. Torsti tiesi palstallaan, että lintujen laulun kirkkaus, voimakkuus ja monisävelisyys osoittaa hyvää lintu- ja suvunjatkamiskuntoa. Päteeköhän sama ihmisiinkin? Mene ja tiedä.
Minua ottaa päähän yksi asia, mutta siitä en voi kertoa tarkemmin tässä blogissa. Onneksi vain yksi asia.
Kiipeilyreissumme on nyt vaakalaudalla. Kaimani ei ehkä pystykään lähtemään korkeanpaikankammonsa takia. Ymmärrän kyllä. Eipä siitä maailma kaadu, vaikkei sinne lähdettäiskään. Barcelonan-lennot saatiin aika edullisesti. Ehkäpä voimmekin alkaa Pyreneitten valloituksesta tämänvuotisen vaelluksen?
Nyt on akku lopussa kerta kaikkiaan, virta vähissä tästä ihmisestä. - Tylsää, kun kukaan ei kommentoi. No se johtuu tietysti vain siitä, että kukaan ei lue tätä =)!
Natt i natt!
Eilen oli voice massage, kylläpä hierojani murjoi kroppaani oikein kunnolla. Tavallaan taivaallista ja loppuu aina liian nopeasti, mutta samalla tuntuu aika kipeältä. Varsinkin tänään päätä särki ilkeästi, piti vetäistä kuusisatainen burana ja pari kuppia kahvia, jotta pysyi hengissä. Kaksi kuppia kahvia on siis jo melko epätoivoisen ihmisen äärimmäinen yritys selviytyä tilanteesta!
Olin pelaamassa tennistä tänä aamuna kollegojen kanssa ja oli kivaa, vaikka sihti olikin hieman hukassa. Ulkona on aina kiva pelata. Jo yhdentoista aikaa huomasi selvästi, että päivästä tulee helteinen. Erde tuli käymään nojatuolinhankinatamatkansa yhteydessä. No armchair or carpet was the result. Sain tänään vihdoin niitettyä pihamaamme, onnistui jåpa ilman viidakkoveistä. Ensin puutarhasaksilla ja sitten vielä työnnettävällä leikkurilla ja a vot, tulipa hyvä, vaikka itse sanon! Kastelu ei olisi ollut pahitteeksi, mutta jäi nyt. - Tuo yskäni ei kuulosta hyvältä, välillä on sellainen astmaattinen yskimisolo, yskii eikä saa happea. Unohdin kysyä anginalabrat, mutta ei taida olla streptokokista kyse tällä kertaa.
Muut lintueläväiset ovat vaiti, mutta satakieli se siellä sirkuttaa. Tuossa lähipusikossa on kaksi kilpailevaa satakielikoirasta kilpalaulannassa reviiristään. Torsti tiesi palstallaan, että lintujen laulun kirkkaus, voimakkuus ja monisävelisyys osoittaa hyvää lintu- ja suvunjatkamiskuntoa. Päteeköhän sama ihmisiinkin? Mene ja tiedä.
Minua ottaa päähän yksi asia, mutta siitä en voi kertoa tarkemmin tässä blogissa. Onneksi vain yksi asia.
Kiipeilyreissumme on nyt vaakalaudalla. Kaimani ei ehkä pystykään lähtemään korkeanpaikankammonsa takia. Ymmärrän kyllä. Eipä siitä maailma kaadu, vaikkei sinne lähdettäiskään. Barcelonan-lennot saatiin aika edullisesti. Ehkäpä voimmekin alkaa Pyreneitten valloituksesta tämänvuotisen vaelluksen?
Nyt on akku lopussa kerta kaikkiaan, virta vähissä tästä ihmisestä. - Tylsää, kun kukaan ei kommentoi. No se johtuu tietysti vain siitä, että kukaan ei lue tätä =)!
Natt i natt!
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Keskiviikkona 4.6.
No niin, pakkoko sitä oli sitten tulla kipeäksi juuri loman alettua? Pakko kai, tosi tylsää. Vielä ei ole edes pahin kohdalla, mutta kohta on nielu ja korvat hillittömän kipeinä ja tuomiona angina, jos oikein arvaan. Taisin saada sen yhdeltä alaiseltani tai sitten olen vain vilustuttanut itseni liian vähissä hepeneissä. Plääh.
Tänään poikkesin viimeistä kertaa työmaalla ennen kunnon loman alkamista. Menipä siellä aikaa. Selvisi kuitenkin se kummittelevan vessan arvoituskin onneksi. Ainahan asioille löytyy jokin selitys.
Kävin eilen maatilkullani, siis vuokrapalstalla. Sen pinta oli kuin kuivuneen aavikon pohja, tai kuivuneen joen pohja kuivalla aavikolla. Halkeileva, pölisevä, sellainen, johon ei voi kuvitellakaan istuttavansa pottuja. Voihan vinde. Katkoin sentään raparperin kukinnot, jotka ylväinä kohosivat kohti taivasta. Kiva, kun oli muuten nokkosia joukossa, muurahaishappo poltteli mukavasti kädessä... Kyllä siellä kaivattaisiin kunnon möyhennystä ja mieluimmin koneellista. Vielä ei tärpännyt, kun yritin soittaa herra Möyhentäjälle. Pois kävellessäni kuljin vanhan palstani ohi ja huomasin, että muinainen raparperi oli vielä hengissä siinä palstan kulmassa =) Ne ovat lähes ikuisia kasveja. Siinä vieressä oli muuten maamehiläisten pesä ennen vanhaan, mutta onneksi ne eivät kiusanneet minua sen enempää.
Tänään oli myös ridaus. Polle oli oikein menotuulella, laukkakaan ei tuottanut ongelmia, mikä on pienoinen ihme! Nyt syömisen, siiderin ja punaviinitilkan jälkeen väsyttää ihan mahdottomasti, ja koska en aio kupsahtaa tähän tietokoneen viereen, on pakko todeta, että jatkuu huomenna.
Niin muuten, se syöpää sairastanut eno oli saanut tänä aamuna taivaallisen lähtökutsun aamuyhdeksän jälkeen. Näin päättyy maallinen vaellus ennen aikojaan. Ei sitä oikein käsitä.
Ulkona on kuitenkin valoisaa, vaikka ei olekaan erityisen lämmin myöhäisilta. Lämpimämpää on kuitenkin luvassa loppuviikoksi. Toivottavasti on yhtä aurinkoista kuin näinä päivinä!
Tänään poikkesin viimeistä kertaa työmaalla ennen kunnon loman alkamista. Menipä siellä aikaa. Selvisi kuitenkin se kummittelevan vessan arvoituskin onneksi. Ainahan asioille löytyy jokin selitys.
Kävin eilen maatilkullani, siis vuokrapalstalla. Sen pinta oli kuin kuivuneen aavikon pohja, tai kuivuneen joen pohja kuivalla aavikolla. Halkeileva, pölisevä, sellainen, johon ei voi kuvitellakaan istuttavansa pottuja. Voihan vinde. Katkoin sentään raparperin kukinnot, jotka ylväinä kohosivat kohti taivasta. Kiva, kun oli muuten nokkosia joukossa, muurahaishappo poltteli mukavasti kädessä... Kyllä siellä kaivattaisiin kunnon möyhennystä ja mieluimmin koneellista. Vielä ei tärpännyt, kun yritin soittaa herra Möyhentäjälle. Pois kävellessäni kuljin vanhan palstani ohi ja huomasin, että muinainen raparperi oli vielä hengissä siinä palstan kulmassa =) Ne ovat lähes ikuisia kasveja. Siinä vieressä oli muuten maamehiläisten pesä ennen vanhaan, mutta onneksi ne eivät kiusanneet minua sen enempää.
Tänään oli myös ridaus. Polle oli oikein menotuulella, laukkakaan ei tuottanut ongelmia, mikä on pienoinen ihme! Nyt syömisen, siiderin ja punaviinitilkan jälkeen väsyttää ihan mahdottomasti, ja koska en aio kupsahtaa tähän tietokoneen viereen, on pakko todeta, että jatkuu huomenna.
Niin muuten, se syöpää sairastanut eno oli saanut tänä aamuna taivaallisen lähtökutsun aamuyhdeksän jälkeen. Näin päättyy maallinen vaellus ennen aikojaan. Ei sitä oikein käsitä.
Ulkona on kuitenkin valoisaa, vaikka ei olekaan erityisen lämmin myöhäisilta. Lämpimämpää on kuitenkin luvassa loppuviikoksi. Toivottavasti on yhtä aurinkoista kuin näinä päivinä!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Toinen kuudetta
Aurinko paistelee, tuulee, on kesäkuu, on loma, mukavaa. Viikko on mennyt niin etten ole blogin ääreen ehtinyt, nettikin on reistannut. Elisa ei hoida hommiaan eikä Nebula pääse vauhtiin. Onneksi on mokkulat sun muut langattomat välineet. Ja onneksi ulkolämpötila lähenee +24 astetta, vaikka taivas on hmm, 3/4-pilvessä ja puut siis ihan heiluvat ja taipuvat voimakkaan tuulen vaikutuksesta.
Viime viikko oli stressiä loppuun asti. Pyöräily Luukkiin oli varsin mukava kokemus. Säät olivat mitä parhaimmat! Perjantainakin oli jo aamukahdeksalta teepaitalämmin keli. Onneksi ei tarvitse tehdä varsinaisia töitä helteillä. Yhden kerran vielä käynti työmaalla ja sitten se on finito.
Finito vie ajatukset tulevaan Rooman-matkaan. Jo puolentoista viikon kuluttua olemme kauheassa matkakuumeessa, arvelisin. Bella Italia, here we come! Ja italiaahan en sitten osaa enempää, mitä opin Ihanaa Elisaa katsellessa ja muinoin Odysseijaa ihmetellessä; muistan se upean italialaissarjan vuodelta yksi ja kaksi. Olin silloin todella vaikuttunut italian kielestä, roolihenkilöistä ja tietysti myös näyttelijöistä. Ainakin nämä osaan: 'andiamo', 'per lei', 'grazie', 'prego', öö, siinähän ne tärkeimmät ja sitten tietysti musiikkisanasto päälle. Niillä pääsee jo pitkälle tai sitten ei...
Rooman majapaikkaa on nettikommenttien mukaan kuulemma vaikea löytää. No, kartta ja kompassi mukaan vaan, niin eiköhän onnistu vanhalta suunnistajalta. Meillä pitäisi olla 'a room with a view'. Sehän voi tarkoittaa mitä vain. Nizzassa se merkitsi kuihtunutta kuusenkränää auringonpolttamalla sisäpihalla roskiksen vieressä, lisäksi hotellihuoneen lattiataso oli reilusti sisäpihan tasoa alempana. Scheweningenissä Hollannissa se tarkoitti varmaan huoneen sisämaisemaa - kiva öljynporauslauttataulu jäi mieleen ikiajoiksi. Samoin postimerkinkokoinen suihkutila. Norwichissa East Angliassa maisemana oli järeä tiiliseinä noin metrin päässä ikkunasta. Sääli - huone oli muuten hyvällä maulla sisustettu. Nizzassa ja Briteissä huoneiden vaihto onnistui, mutta Hollannissa oli tyytyminen hetekoihin. Toivottavasti Roomassa on parempi tuuri, mutta siihen hintaan odotukset pitää pitää minimissään.
Kävin aamusella kuntosalissa vireytymässä. Siellähän heti tapasin kollegoita. Kuntoilua loman kunniaksi! Ja sitten voice massageen, ihanan rentouttavaa. Pottumaalle pitäisi lähteä tsekkaamaan rikkaruohotilanne, joka on oletettavasti hälyttävä. Viidakkoveitsi mukaan, jotta pääsee edes maanmuokkaushommiin. Istutusperunatkin olisi vielä idätettävä, joten olen hieman myöhässä tämän vuoden viljelytoimissani. Tänään sitten myöhemmin.
Toinen viidakkoveistä kaipaava alue on pieni pihamaamme, jonka ruohonkasvu etenee hurjaa vauhtia. Siis enää ei pelkästään raparperi ole hyvin kehittynyt, vaan myös heinä on kasvanut hemmetin korkeaksi. Lammas olisi hyvä ruohonleikkuri, samoin miniponi, mutta mistä niitä nyt saa tähän hätään?
Tänään luin Hesarista mielipidekirjoituksen, jossa joku miespuolinen tekniikan tohtori oli sitä mieltä, että peruskoulun olisi otettava mallia musiikkiopistoista. Sille tyypille voisi sanoa, että tervetuloa tutustumaan todellisuuteen! Kyllä kai kenen vaan lapsen taidot kehittyisivät ällistyttävän nopeasti, jos hänelle voisi antaa yksityisopetusta - siitähän musiikkiopistoissa on kysymys. Lisäksi huomioon voisi ottaa motivaation, lahjakkuuden ja vapaaehtoisuuden vaikutuksen. Että koulutetutkin ihmiset voivat olla tyhmiä! Tekisi ihan mieli kirjoittaa vastine ko. palstalle ja tyypille.
Tänä kesänä on paljon ohjelmaa luvassa: kaupunkivaellusta (Rooma), pyöräilyvaellusta (Turun saaristo), vuorivaellusta - tosin epävarmaa (Barcelona & Pyreneet) ja tunturivaellusta kiipeilyn kera (Sarek). Oliskohan siinä vaellusta kerrakseen? Ihan kuin olisi jo koko kesä buukattu täyteen? No eihän sitä niin tietenkään pidä ajatella. Lista hoidettavista hommista on kuitenkin tehtävä, muuten elämä menee pelkäksi löhöilyksi. Voi kun kadehdin toimeliaita ihmisiä, jotka sisäsyntyisesti ja ilman ulkonaista pakkoa saavat nopeasti ja tehokkaasti kaiken tehtyä tuosta vaan. - Niin, jonkun ratsastusvaelluksen voisi muuten vielä lisätä listaan, voisi olla mukavaa!
Pakko päästä lepäämään, kun on niin rankkoja reissuja suunnitteilla.
Viime viikko oli stressiä loppuun asti. Pyöräily Luukkiin oli varsin mukava kokemus. Säät olivat mitä parhaimmat! Perjantainakin oli jo aamukahdeksalta teepaitalämmin keli. Onneksi ei tarvitse tehdä varsinaisia töitä helteillä. Yhden kerran vielä käynti työmaalla ja sitten se on finito.
Finito vie ajatukset tulevaan Rooman-matkaan. Jo puolentoista viikon kuluttua olemme kauheassa matkakuumeessa, arvelisin. Bella Italia, here we come! Ja italiaahan en sitten osaa enempää, mitä opin Ihanaa Elisaa katsellessa ja muinoin Odysseijaa ihmetellessä; muistan se upean italialaissarjan vuodelta yksi ja kaksi. Olin silloin todella vaikuttunut italian kielestä, roolihenkilöistä ja tietysti myös näyttelijöistä. Ainakin nämä osaan: 'andiamo', 'per lei', 'grazie', 'prego', öö, siinähän ne tärkeimmät ja sitten tietysti musiikkisanasto päälle. Niillä pääsee jo pitkälle tai sitten ei...
Rooman majapaikkaa on nettikommenttien mukaan kuulemma vaikea löytää. No, kartta ja kompassi mukaan vaan, niin eiköhän onnistu vanhalta suunnistajalta. Meillä pitäisi olla 'a room with a view'. Sehän voi tarkoittaa mitä vain. Nizzassa se merkitsi kuihtunutta kuusenkränää auringonpolttamalla sisäpihalla roskiksen vieressä, lisäksi hotellihuoneen lattiataso oli reilusti sisäpihan tasoa alempana. Scheweningenissä Hollannissa se tarkoitti varmaan huoneen sisämaisemaa - kiva öljynporauslauttataulu jäi mieleen ikiajoiksi. Samoin postimerkinkokoinen suihkutila. Norwichissa East Angliassa maisemana oli järeä tiiliseinä noin metrin päässä ikkunasta. Sääli - huone oli muuten hyvällä maulla sisustettu. Nizzassa ja Briteissä huoneiden vaihto onnistui, mutta Hollannissa oli tyytyminen hetekoihin. Toivottavasti Roomassa on parempi tuuri, mutta siihen hintaan odotukset pitää pitää minimissään.
Kävin aamusella kuntosalissa vireytymässä. Siellähän heti tapasin kollegoita. Kuntoilua loman kunniaksi! Ja sitten voice massageen, ihanan rentouttavaa. Pottumaalle pitäisi lähteä tsekkaamaan rikkaruohotilanne, joka on oletettavasti hälyttävä. Viidakkoveitsi mukaan, jotta pääsee edes maanmuokkaushommiin. Istutusperunatkin olisi vielä idätettävä, joten olen hieman myöhässä tämän vuoden viljelytoimissani. Tänään sitten myöhemmin.
Toinen viidakkoveistä kaipaava alue on pieni pihamaamme, jonka ruohonkasvu etenee hurjaa vauhtia. Siis enää ei pelkästään raparperi ole hyvin kehittynyt, vaan myös heinä on kasvanut hemmetin korkeaksi. Lammas olisi hyvä ruohonleikkuri, samoin miniponi, mutta mistä niitä nyt saa tähän hätään?
Tänään luin Hesarista mielipidekirjoituksen, jossa joku miespuolinen tekniikan tohtori oli sitä mieltä, että peruskoulun olisi otettava mallia musiikkiopistoista. Sille tyypille voisi sanoa, että tervetuloa tutustumaan todellisuuteen! Kyllä kai kenen vaan lapsen taidot kehittyisivät ällistyttävän nopeasti, jos hänelle voisi antaa yksityisopetusta - siitähän musiikkiopistoissa on kysymys. Lisäksi huomioon voisi ottaa motivaation, lahjakkuuden ja vapaaehtoisuuden vaikutuksen. Että koulutetutkin ihmiset voivat olla tyhmiä! Tekisi ihan mieli kirjoittaa vastine ko. palstalle ja tyypille.
Tänä kesänä on paljon ohjelmaa luvassa: kaupunkivaellusta (Rooma), pyöräilyvaellusta (Turun saaristo), vuorivaellusta - tosin epävarmaa (Barcelona & Pyreneet) ja tunturivaellusta kiipeilyn kera (Sarek). Oliskohan siinä vaellusta kerrakseen? Ihan kuin olisi jo koko kesä buukattu täyteen? No eihän sitä niin tietenkään pidä ajatella. Lista hoidettavista hommista on kuitenkin tehtävä, muuten elämä menee pelkäksi löhöilyksi. Voi kun kadehdin toimeliaita ihmisiä, jotka sisäsyntyisesti ja ilman ulkonaista pakkoa saavat nopeasti ja tehokkaasti kaiken tehtyä tuosta vaan. - Niin, jonkun ratsastusvaelluksen voisi muuten vielä lisätä listaan, voisi olla mukavaa!
Pakko päästä lepäämään, kun on niin rankkoja reissuja suunnitteilla.
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Sunnuntaina 25.5.
Viimeksi kirjoitinkin kai tiistaina. Silloin odotin pääsyä voice massageen. No pääsin, mutta olipahan superjumi hartioissa ja purukalustossa sen jälkeen. Sen ohella tai siitä johtuen iski kammottava päänsärky perjantai-iltapäivänä eikä meinannut loppua tulla. Oikeastaan vasta tänään kun kävin taas kuntosalilla, niin olotila on palautunut suht normaaliksi. Taidan kohta tulla riippuvaiseksi punttiliikunnasta! Se vaan tuntuu niin hyvältä jälkeenpäin. Treenin aikana on mukava miettiä kaikkea ihan itsekseen ja hiljaa. Onhan se tavallaan hassua, kun kaikki ovat vaan hiljaa ja harjoittelevat, tai no onhan monilla kuulokkeet korvissa. Minä tykkään siitä hiljaisuudesta.
Voi kun ulkona on valoisaa. On ihan älytöntä ajatella, että kohta alkaa kesäkuu ja sen myötä loma. Siihen valmistautuu vuosi vuodelta huonommin.
Mitäs menneellä viikolla? Ratsastus sujui keskiviikkona melko mukavasti, vaikka ongelmiakin taas oli. Onneksi polle oli yhteistyöhaluinen ja minäkin yritin tsempata laukoissa. Oli mukava ratsastaa ulkona!
Torstai oli kiva päivä. Ötököiden saalistaminen oli innostavaa ja mikroskooppitutkimukset erittäin kiinnostavia. Onneksi kuitenkin näemme maailman tällaisena tavallisen kokoisena, yleensä. Tuli muuten käyttäydyttyä melko huonosti ja rähjättyä taas viattomalle luontokappaleelle. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin taisin nolata itseni oikein perusteellisesti, mutta minkäs teet. Jos on pesunkestävä pöljä, niin on, ei se siitä muuksi muutu. Eikä myöskään tule opittua mitään, edes kantapään kautta...no - maailma näyttää pyörivän radallaan aivan niin kuin ennenkin, joten mitäs pienistä.
Hieronta oli jumalaisen rentouttavaa. Miten tunti voi vierähtää muka niin nopeasti kuin silloin? Vaivuin lähes nirvanaan. Harmi vaan, että lähete on vielä kadoksissa, mutta kaipa sekin vielä löytyy. Siis torstaina oli vielä taivaallinen olotila, mutta tunnelma muuttui päänsäryn mukana tyystin viikonlopuksi. Itku pitkästä ilosta tai jotain sellaista.
Jos kerrankin menisi aikaisin nukkumaan, vaikka taivas onkin vielä heleän vaalea pohjoisessa. Ai niin, minun päätöksilläni ei ole näköjään mitään virkaa. Olen nyt menossa Sarekin reissulle heinäkuun lopussa, vaikka niin pyhästi päätin, että EI tänä kesänä. Kaiman ehdotuksesta ollaan kuitenkin lähdössä vuorikiipeilyä opettelemaan - pitäiskö itkeä vai nauraa? JOS reissu nyt toteutuu. Ja sitä ennen fillaroimaan saaristoon ja vaeltamaan Pyreneille, jos kaikki sujuu toiveiden mukaan =).
Tykästyin niin kovasti POTF:n musaan, että ostin Sign of Life-cd:n. Harvinainen levy, kun pitää sisällään monta hyvää biisiä. Yleensähän niitä on vain yksi tai kaksi koko levyllä. Suosikit ovat Seek You Out ja erityisesti Shallow. Että ne kuulostaa hyvältä!
Adios amigos.
Voi kun ulkona on valoisaa. On ihan älytöntä ajatella, että kohta alkaa kesäkuu ja sen myötä loma. Siihen valmistautuu vuosi vuodelta huonommin.
Mitäs menneellä viikolla? Ratsastus sujui keskiviikkona melko mukavasti, vaikka ongelmiakin taas oli. Onneksi polle oli yhteistyöhaluinen ja minäkin yritin tsempata laukoissa. Oli mukava ratsastaa ulkona!
Torstai oli kiva päivä. Ötököiden saalistaminen oli innostavaa ja mikroskooppitutkimukset erittäin kiinnostavia. Onneksi kuitenkin näemme maailman tällaisena tavallisen kokoisena, yleensä. Tuli muuten käyttäydyttyä melko huonosti ja rähjättyä taas viattomalle luontokappaleelle. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin taisin nolata itseni oikein perusteellisesti, mutta minkäs teet. Jos on pesunkestävä pöljä, niin on, ei se siitä muuksi muutu. Eikä myöskään tule opittua mitään, edes kantapään kautta...no - maailma näyttää pyörivän radallaan aivan niin kuin ennenkin, joten mitäs pienistä.
Hieronta oli jumalaisen rentouttavaa. Miten tunti voi vierähtää muka niin nopeasti kuin silloin? Vaivuin lähes nirvanaan. Harmi vaan, että lähete on vielä kadoksissa, mutta kaipa sekin vielä löytyy. Siis torstaina oli vielä taivaallinen olotila, mutta tunnelma muuttui päänsäryn mukana tyystin viikonlopuksi. Itku pitkästä ilosta tai jotain sellaista.
Jos kerrankin menisi aikaisin nukkumaan, vaikka taivas onkin vielä heleän vaalea pohjoisessa. Ai niin, minun päätöksilläni ei ole näköjään mitään virkaa. Olen nyt menossa Sarekin reissulle heinäkuun lopussa, vaikka niin pyhästi päätin, että EI tänä kesänä. Kaiman ehdotuksesta ollaan kuitenkin lähdössä vuorikiipeilyä opettelemaan - pitäiskö itkeä vai nauraa? JOS reissu nyt toteutuu. Ja sitä ennen fillaroimaan saaristoon ja vaeltamaan Pyreneille, jos kaikki sujuu toiveiden mukaan =).
Tykästyin niin kovasti POTF:n musaan, että ostin Sign of Life-cd:n. Harvinainen levy, kun pitää sisällään monta hyvää biisiä. Yleensähän niitä on vain yksi tai kaksi koko levyllä. Suosikit ovat Seek You Out ja erityisesti Shallow. Että ne kuulostaa hyvältä!
Adios amigos.
tiistai 20. toukokuuta 2008
Tiistaina 20.5.
Uskomatonta, kuinka aika menee. Ja hartiat kipeytyy. Kohta on työrupeamat tehty ja pääsee vapaalle, onneksi. Nukun varmaan ensimmäisen viikon putkeen, ellen valvo sitä putkeen. Oikeastaan aika samantekevää...Nyt pitäisi valvoa, kun on kohta valoisimmat yöt käsillä ja toisaalta pitäisi levätä, ettei hermot mene joka päivä silkan väsymyksen takia. On siinäkin noidankehä! Kahvikaan ei auta kuin työpäivän alussa ja lopun edestä se maistuu tosi pahalta. Esim. Mamma Rosan espresso oli erityisen kammottavaa. Ilman grappaa sitä ei olisi saanut kurkustaan alas. Jatkossa voinkin ehkä keskittyä vain grappaan.
Siitäpä tuli mieleeni lomahaaveet Alppien rinteillä. Jos voisin vapaasti valita, matkustaisin a) Dolomiiteille vaeltamaan, b) Itävaltaan vaeltamaan, c) Sveitsiin vaeltamaan, d) Italiaan Toscanaan, e) Italiaan Roomaan, f) Kreikkaan Kreetalle, g) Välimerelle purjehtimaan purjehduskouluun ja h) perunamaalle pottuja istuttamaan. No mökillekin menoa voisi harkita, varsinkin melominen olisi mukavaa. Ja jos ei olisi rahasta kiinni, lähtisin USA:n länsirannikolle tai preerialle cowboyn oppiin länkkärivaellukselle. Haaveita, haaveita vain? Joskus jotkut jopa toteutuvat.
On ollut nätti päivä, mutta kylmähköä. Ne yli 20 asteen lämmöt olivat ohimenevä ilmastonmuutoksen esivaihe. Nyt on ollut tuollaista vähän päälle kymmenen asteen vilvakkaa keliä.
Niin, Venäjä sitten voitti lätkän MM:n. Eipä paljon väliä minulle, kun Suomi oli kolmas. Nyt pyykille. Pyykille?
Siitäpä tuli mieleeni lomahaaveet Alppien rinteillä. Jos voisin vapaasti valita, matkustaisin a) Dolomiiteille vaeltamaan, b) Itävaltaan vaeltamaan, c) Sveitsiin vaeltamaan, d) Italiaan Toscanaan, e) Italiaan Roomaan, f) Kreikkaan Kreetalle, g) Välimerelle purjehtimaan purjehduskouluun ja h) perunamaalle pottuja istuttamaan. No mökillekin menoa voisi harkita, varsinkin melominen olisi mukavaa. Ja jos ei olisi rahasta kiinni, lähtisin USA:n länsirannikolle tai preerialle cowboyn oppiin länkkärivaellukselle. Haaveita, haaveita vain? Joskus jotkut jopa toteutuvat.
On ollut nätti päivä, mutta kylmähköä. Ne yli 20 asteen lämmöt olivat ohimenevä ilmastonmuutoksen esivaihe. Nyt on ollut tuollaista vähän päälle kymmenen asteen vilvakkaa keliä.
Niin, Venäjä sitten voitti lätkän MM:n. Eipä paljon väliä minulle, kun Suomi oli kolmas. Nyt pyykille. Pyykille?
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Kylmä ja harmaa sunnuntai
No nyt on vietetty viikonloppua oikein kunnolla viihteen puolella. Perjantai-illasta ehdin jo kirjoittaakin silloin yöllä. Eilen oli hieman hutera olo, mutta sain kuitenkin shoppailtua, siivottua ja saunottua... Illalla sitten taas Hesaan Ellun kanssa Tavastialle Poets of the Fallia kuuntelemaan. Siellähän oli kohtalaisen paljon kansaa. Bändi alkoi soittaa vasta yhdeltätoista, mutta soittivatkin sitten yli puolitoista tuntia. Ja millä tavalla soittivat! Tosi hyviä. Varsinkin ne biisit, joissa oli akustinen kitara - ne kuulostivat aivan upeilta. Bändi osasi ottaa yleisönsä ja esiintyä innostuneena. Musiikin soundi oli todella rikas ja täyteläinen. Välillä oli pakko ottaa korvatulpanpuolikkaat pois korvista, kun musa kuulosti niin paljon tarkemmalta ilman niitä. Harmi, että miksaus oli sen verran kovalla, ettei voinut olla koko aikaa ilman niitä. Nyt kun on nähnyt sen porukan esiintyvän livenä, niin kappaleitakin kuuntelee vähän eri kantilta. Aikamoisia taitureita. Pitäisi päästä useammin kuuntelemaan konsertteja =).
Kotona puoli kahden maissa, joten aamulla uni maistui pitkälle puolenpäivän jälkeen. Taisi olla lähempänä yhtä kun jaksoin kiskoa itseni ylös. Sellaista se on, kun valvoo yöt, menee vuorokausirytmi pois radaltaan. Mutta so what.
Katseltiin äsken Hotelli Firenzessä-leffa. Heti tuli sellainen olo, että pitäisi päästä Italiaan ja Toscanaan kesällä. Katsella oliviipuita, sypressejä, kellertäviä auringonlaskuja, unikkopeltoja, punatiilisiä talojen kattoja kylissä, kaareutuvia kukkuloita, lukea kirjoja ja siemailla hyvää punaviiniä pihamaalla tai pikku ravintolassa, hmm.
Töllössä on menossa MM-kiekon loppuottelu; Kanada-Venäjä. Kanada varmaan (toivottavasti) voittaa. Ei jaksa niin kamalasti kiinnostaa. Onneksi Suomen lätkäpellet saivat eilen pronssia Ruotsia vastaan. 4-2 on siis peli. - Tuo 'Stay' on ehdottomasti yksi lemppareistani. Kuuntelen siis Poetseja. On ne kaikkikin hyviä. Vaikka vähän tummasävyisiä jotkut. Niillä on myös hyvät rytmit, ja laulusolistilla on persoonallinen ääni. Olisi kiva osata säveltää tuollaista musiikkia!
Elämä on kyllä mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa. Säät saisivat tosin lämmetä. Torstaina pääsen vihdoin voice massageen. Odotan sitä kuin kuuta nousemaan.
Kylläpä kaikki on vihreää tuolla ulkona. Kukkivissa kasveissa valkoinen on tämän hetken suosituin väri. Mikähän siinä on, että tietyt värit ovat dominoivia eri aikoina? Kai silläkin jokin tarkoitus on.
Tänään kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kristuksen pelastustyötä. Sitä verrattiin hiihtolatuun. Jeesus on hiihtänyt edeltä, avannut uran. Ihmiset eivät pelastu sillä, että sivakoivat ladun loppuun, että se olisi se hiihtosuoritus, joka ratkaisee. Oman tulkintani mukaan ihmisen on tietysti hiihdettävä se latu loppuun itse, se on selvä, mutta Jeesus on raivannut esteet, näyttänyt reitin, jota seurata ja johon suunnata suksenkärkensä. Ei tyhmempi vertaus.
Huoh. Siinähän se tuntui tämäkin päivä menevän ilman, että oikein pääsi mukaan. On synti ja häpeä, etten edes ulkoillut, mutta kai se on uusi päivä huomennakin.
Kotona puoli kahden maissa, joten aamulla uni maistui pitkälle puolenpäivän jälkeen. Taisi olla lähempänä yhtä kun jaksoin kiskoa itseni ylös. Sellaista se on, kun valvoo yöt, menee vuorokausirytmi pois radaltaan. Mutta so what.
Katseltiin äsken Hotelli Firenzessä-leffa. Heti tuli sellainen olo, että pitäisi päästä Italiaan ja Toscanaan kesällä. Katsella oliviipuita, sypressejä, kellertäviä auringonlaskuja, unikkopeltoja, punatiilisiä talojen kattoja kylissä, kaareutuvia kukkuloita, lukea kirjoja ja siemailla hyvää punaviiniä pihamaalla tai pikku ravintolassa, hmm.
Töllössä on menossa MM-kiekon loppuottelu; Kanada-Venäjä. Kanada varmaan (toivottavasti) voittaa. Ei jaksa niin kamalasti kiinnostaa. Onneksi Suomen lätkäpellet saivat eilen pronssia Ruotsia vastaan. 4-2 on siis peli. - Tuo 'Stay' on ehdottomasti yksi lemppareistani. Kuuntelen siis Poetseja. On ne kaikkikin hyviä. Vaikka vähän tummasävyisiä jotkut. Niillä on myös hyvät rytmit, ja laulusolistilla on persoonallinen ääni. Olisi kiva osata säveltää tuollaista musiikkia!
Elämä on kyllä mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa. Säät saisivat tosin lämmetä. Torstaina pääsen vihdoin voice massageen. Odotan sitä kuin kuuta nousemaan.
Kylläpä kaikki on vihreää tuolla ulkona. Kukkivissa kasveissa valkoinen on tämän hetken suosituin väri. Mikähän siinä on, että tietyt värit ovat dominoivia eri aikoina? Kai silläkin jokin tarkoitus on.
Tänään kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kristuksen pelastustyötä. Sitä verrattiin hiihtolatuun. Jeesus on hiihtänyt edeltä, avannut uran. Ihmiset eivät pelastu sillä, että sivakoivat ladun loppuun, että se olisi se hiihtosuoritus, joka ratkaisee. Oman tulkintani mukaan ihmisen on tietysti hiihdettävä se latu loppuun itse, se on selvä, mutta Jeesus on raivannut esteet, näyttänyt reitin, jota seurata ja johon suunnata suksenkärkensä. Ei tyhmempi vertaus.
Huoh. Siinähän se tuntui tämäkin päivä menevän ilman, että oikein pääsi mukaan. On synti ja häpeä, etten edes ulkoillut, mutta kai se on uusi päivä huomennakin.
lauantai 17. toukokuuta 2008
Hmmm...yöllä 17.5.08
Kello on lähes 20 vaille 4 yöllä eli erittäin epätodennäköinen aika blogata. Mutta nyt täytyy. Tulin juuri kotiin työporukkamme yhteisiltä illallisilta/ yökyöpelöinnistä. Taivaanranta on vaalenemassa, oikeastaan vaaleanpunertava; kohta se aurinko alkaa sieltä nousta. Pääsin taksikyydilllä tienhaaraan ja lopun kävelymatkan kuuntelin lintujen laulua - oli mustarastasta ja monta muuta kilvan laulamassa. Tunsin taas sellaista riemullista vapauden tuntua; ihana kirpeän kevätyön tuoksu, kellertävänpunertava aamutaivas, rauha sydämessä. Ihana tunne!
Samalla myös hyvin väsynyt olotila, mutta onneksi kotimatka oli miellyttävä. Hyvää ruokaa illan mittaan, juomaa yli tarpeiden, tunnelmia vaihdellen iloisesta haikeaan, lämpöä kollegoja kohtaan. Ihania ihmisiä, ihana olla mukana tässä porukassa!
William K. oli viihtyisä paikka jatkaa yhdessäoloa, laulua, keskustelua. Go-go-tyttöjä ja bändisuunnitelmia. Viimeisin matkakohde taisi olla New York. Ihme, että meitä ei heitetty suoraan ulos kapakasta, siihen malliin lauloimme. Kyyhkyläiset olivat kyyhkyläisiä; somaa. Arjen ristiriidat pääsivät painumaan unholaan. Toivottavasti sama jatkuu, kun maanantaina palataan töihin... Epäilyksiäkin nostettiin puheeseen, vaikea suhtautua niihin. Vaisto sanoo toista.
Jos minusta aika joskus jättää, niin kuin jättää, niin voin todeta, että olen tiedostanut tämän maallisen elämän kaiken kauneuden ja täyteyden. Se on aika musertava tunne, mutta hyvä sellainen. Elämä ei ole mennyt hukkaan, sen on saanut tiedostaa ja siitä on saanut nauttia. On oikeastaan merkillistä, että samalla kertaa ajatukset voivat olla kuin sumussa ja samalla kertaa terävinä kuin partaveitsi. Ympäripäissään ja tiedostaen kaiken tosi tarkkaan. Tuntee elävänsä täysillä ja onnellisena.
Huomenna sitten kuuntelemaan Poets of the fallia Tavastialle - toinen myöhään menevä yö. Tai siis tänään tietenkin. Se onkin sitten jo ihan eri juttu. Good night!
Ja siis kylmä yö on kyseessä, melkein 2,5 astetta pakkasen puolella. Ei uskoisi, kun katsoo ulos ikkunasta.
Samalla myös hyvin väsynyt olotila, mutta onneksi kotimatka oli miellyttävä. Hyvää ruokaa illan mittaan, juomaa yli tarpeiden, tunnelmia vaihdellen iloisesta haikeaan, lämpöä kollegoja kohtaan. Ihania ihmisiä, ihana olla mukana tässä porukassa!
William K. oli viihtyisä paikka jatkaa yhdessäoloa, laulua, keskustelua. Go-go-tyttöjä ja bändisuunnitelmia. Viimeisin matkakohde taisi olla New York. Ihme, että meitä ei heitetty suoraan ulos kapakasta, siihen malliin lauloimme. Kyyhkyläiset olivat kyyhkyläisiä; somaa. Arjen ristiriidat pääsivät painumaan unholaan. Toivottavasti sama jatkuu, kun maanantaina palataan töihin... Epäilyksiäkin nostettiin puheeseen, vaikea suhtautua niihin. Vaisto sanoo toista.
Jos minusta aika joskus jättää, niin kuin jättää, niin voin todeta, että olen tiedostanut tämän maallisen elämän kaiken kauneuden ja täyteyden. Se on aika musertava tunne, mutta hyvä sellainen. Elämä ei ole mennyt hukkaan, sen on saanut tiedostaa ja siitä on saanut nauttia. On oikeastaan merkillistä, että samalla kertaa ajatukset voivat olla kuin sumussa ja samalla kertaa terävinä kuin partaveitsi. Ympäripäissään ja tiedostaen kaiken tosi tarkkaan. Tuntee elävänsä täysillä ja onnellisena.
Huomenna sitten kuuntelemaan Poets of the fallia Tavastialle - toinen myöhään menevä yö. Tai siis tänään tietenkin. Se onkin sitten jo ihan eri juttu. Good night!
Ja siis kylmä yö on kyseessä, melkein 2,5 astetta pakkasen puolella. Ei uskoisi, kun katsoo ulos ikkunasta.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Ohhoh...
Tunnenpa taas itseni melkoiseksi surkimukseksi. Laukka ei tahdo sujua, ei sitten millään. Onko tämä silkkaa rahanhukkaa? Miten oppiminen voikin olla näin vaikeaa? Lisäksi olen sairaan väsynyt. Tänään töissäkin melkein pyörrytti. Olen valvonut joka ilta aivan liikaa ja nukkunut siis aivan liian vähän. Joko lätkän seuraaminen tai sitten juoksemisesta aiheutuva energialataus ovat siirtäneet levolle käymistä. Ja joskus hommatkin.
Nyt ajatus seisoo, jumittaa pahasti. Ylihuomenna kaupunkiin syömään duunikavereitten kanssa, ehkä myös leffaan ennen sitä. Ja lauantai-illalla Elunan kanssa Tavastialle Poets of the fallia kuuntelemaan, mukavaa! Siis kaksi iltaa viihteen puolella, mutta kyllä tässä nyt jotain jo vähän kaipaakin, kun kerran jumittaa pahasti. Vaihtelu virkistää.
No viikko sitten tosin oltiin kuuntelemassa Iloista leskeä oopperassa ja syömässä La Villettassa. "Kun tuli sammuu, niin sali tummuu", sanottiin operetissa. No niinhän siinä tapaa käydä. Laulut olivat hyviä ja esillepano erinomainen. Jaakko Kortekangas oli illan ehdoton tähti.
Säät ovat vaihteeksi kuin toisesta maailmasta. Viikonloppu oli helteinen ja tämä viikko tuulinen ja kalsea, vaikka aurinkokin on pilkistänyt taivaalta. Tänä aamuna elohopea (tai muu reagoiva aine mikä lie) oli kivunnut vain asteen pari nollan yläpuolelle. Sellainen 20 asteen pudotus yhtäkkiä ei tunnu kivalta.
Tämä bloggaaminen on selvästikin terapiaa minulle. On hyvä saada koota ajatuksia päivän päätteeksi ja joskus keskenkin päivän. Oikeasti minua ei kiinnosta ollenkaan, lukeeko joku näitä vai ei, tämä on vain minua varten. Eipä silti, JOS joku lukee näitä, olisi hauska tietää, onko ko. henkilöllä itselläänkin blogi.
Ihminenhän pystyy nukkumaan istuallaankin. Ei ole muuten kaukana nyt se tilanne. Back tomorrow.
Nyt ajatus seisoo, jumittaa pahasti. Ylihuomenna kaupunkiin syömään duunikavereitten kanssa, ehkä myös leffaan ennen sitä. Ja lauantai-illalla Elunan kanssa Tavastialle Poets of the fallia kuuntelemaan, mukavaa! Siis kaksi iltaa viihteen puolella, mutta kyllä tässä nyt jotain jo vähän kaipaakin, kun kerran jumittaa pahasti. Vaihtelu virkistää.
No viikko sitten tosin oltiin kuuntelemassa Iloista leskeä oopperassa ja syömässä La Villettassa. "Kun tuli sammuu, niin sali tummuu", sanottiin operetissa. No niinhän siinä tapaa käydä. Laulut olivat hyviä ja esillepano erinomainen. Jaakko Kortekangas oli illan ehdoton tähti.
Säät ovat vaihteeksi kuin toisesta maailmasta. Viikonloppu oli helteinen ja tämä viikko tuulinen ja kalsea, vaikka aurinkokin on pilkistänyt taivaalta. Tänä aamuna elohopea (tai muu reagoiva aine mikä lie) oli kivunnut vain asteen pari nollan yläpuolelle. Sellainen 20 asteen pudotus yhtäkkiä ei tunnu kivalta.
Tämä bloggaaminen on selvästikin terapiaa minulle. On hyvä saada koota ajatuksia päivän päätteeksi ja joskus keskenkin päivän. Oikeasti minua ei kiinnosta ollenkaan, lukeeko joku näitä vai ei, tämä on vain minua varten. Eipä silti, JOS joku lukee näitä, olisi hauska tietää, onko ko. henkilöllä itselläänkin blogi.
Ihminenhän pystyy nukkumaan istuallaankin. Ei ole muuten kaukana nyt se tilanne. Back tomorrow.
maanantai 12. toukokuuta 2008
Måndag den 12 Maj
No niin, nyt taas saamarin tunarit on päästetty kaukaloon ja tulosta syntyy; Kanada johtaa 2-1. Eilen oli jännittävä matsi USA:ta vastaan, mutta meni turhan myöhäiseen. Juoksulenkkikin sitä ennen oli mennyt myöhälle, kun uni pakeni silmistä normaaliin nukkumaanmenoaikaan. Ehkä kuohuviinillä, donitseilla ja tiikerikakullakin oli osuutensa asiassa. Lenkkikaveri oli saanut unen päästä kiinni vasta puoli viiden maissa yöllä. Tehokkaat adrenaliinit!
Tänään oli siedettävä päivä duunissa - ei suurempia takaiskuja, vaikka maanantait ovatkin yleensä vaikeita ainakin itselle. Kotiin tultuani oli tarkoitus torkahtaa tuossa kuuden maissa, mutta toisin kävi. Kello näytti varttia vaille yhdeksää herätessäni. Oli täysin pöllähtänyt olo, koska olin nähnyt vilkkaita ja omituisia unia. Olin mm. lumilautaillut yhden työkaverin kanssa todella jyrkästä rinteestä (en siis todellakaan osaa lautailla), tosin suurin osa lumesta oli jo sulanut ja rinne päättyi hiekkaiselle betonialustalle jonkin rakennuksen pihalle. Ja suksien siteet eivät meinanneet mennä kiinni, vaikka siis oikeasti lautailin. Olin myös saanut ystäviltä pari kirjettä, joiden lukemista innolla odotin, mutta jotka olin unohtanut aiemmin. Yhdelle amerikkalaiselle vieraalle piti laittaa ruokaa sen jälkeen, kun se oli saunonut - ja mitä kaikkea. Valvetilassa koetut asiat asiat sekoittuvat aika villisti alitajunnassa.
Ei tuota Kanada-peliä jaksa seurata. Viime torstaisen Lostin voisi katsoa, mutta lätkäkanavaa on vaikea ohittaa.
Onpahan kylmä päivä, enää nelisen astetta mittarissa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kova. Nyt taivaalla näkyy leveähkö uusikuu, kalpea valosirppi ja tähdetkin varmaan hohtavat tummaa avaruutta vasten. Pohjoistaivaalla säilyy vielä auringonlaskun kajo tumma metsänraja taustanaan. Toukokuussa usein unohtaa, että kyseessä ovat jo vuoden valoisimmat ajat. Aurinko nousee aikaisin, jaksaispa itsekin.
Sain sen brittikirjani loppuun eilen. Siinä oli yksi mielenkiintoinen kuvaileva lause: "...tunteet syöksähtelivät yhä ympärilläni kuin levottomat kalat." Aika hyvin ilmaistu. Harmi, kun kirja loppui, se oli oikein hyväntuulinen.
Lätkämatsissa ei käy hyvin Suomen pojille. Vaikka yleensä olenkin optimisti, niin niin yltiöoptimisti minäkään en ole, että uskoisin Suomen nousuun tänään. Ei kai niitä kaikkia pelejä tarvitse tai edes voi voittaa?!
Tänään oli siedettävä päivä duunissa - ei suurempia takaiskuja, vaikka maanantait ovatkin yleensä vaikeita ainakin itselle. Kotiin tultuani oli tarkoitus torkahtaa tuossa kuuden maissa, mutta toisin kävi. Kello näytti varttia vaille yhdeksää herätessäni. Oli täysin pöllähtänyt olo, koska olin nähnyt vilkkaita ja omituisia unia. Olin mm. lumilautaillut yhden työkaverin kanssa todella jyrkästä rinteestä (en siis todellakaan osaa lautailla), tosin suurin osa lumesta oli jo sulanut ja rinne päättyi hiekkaiselle betonialustalle jonkin rakennuksen pihalle. Ja suksien siteet eivät meinanneet mennä kiinni, vaikka siis oikeasti lautailin. Olin myös saanut ystäviltä pari kirjettä, joiden lukemista innolla odotin, mutta jotka olin unohtanut aiemmin. Yhdelle amerikkalaiselle vieraalle piti laittaa ruokaa sen jälkeen, kun se oli saunonut - ja mitä kaikkea. Valvetilassa koetut asiat asiat sekoittuvat aika villisti alitajunnassa.
Ei tuota Kanada-peliä jaksa seurata. Viime torstaisen Lostin voisi katsoa, mutta lätkäkanavaa on vaikea ohittaa.
Onpahan kylmä päivä, enää nelisen astetta mittarissa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kova. Nyt taivaalla näkyy leveähkö uusikuu, kalpea valosirppi ja tähdetkin varmaan hohtavat tummaa avaruutta vasten. Pohjoistaivaalla säilyy vielä auringonlaskun kajo tumma metsänraja taustanaan. Toukokuussa usein unohtaa, että kyseessä ovat jo vuoden valoisimmat ajat. Aurinko nousee aikaisin, jaksaispa itsekin.
Sain sen brittikirjani loppuun eilen. Siinä oli yksi mielenkiintoinen kuvaileva lause: "...tunteet syöksähtelivät yhä ympärilläni kuin levottomat kalat." Aika hyvin ilmaistu. Harmi, kun kirja loppui, se oli oikein hyväntuulinen.
Lätkämatsissa ei käy hyvin Suomen pojille. Vaikka yleensä olenkin optimisti, niin niin yltiöoptimisti minäkään en ole, että uskoisin Suomen nousuun tänään. Ei kai niitä kaikkia pelejä tarvitse tai edes voi voittaa?!
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Ja auttoi...
Siis sauna. Todella hyvä hiljentymispaikka! Vain vesi kihisee kiuaskivillä. Vielä kun keksisivät sellaisen idean, että kehittävät sähkökiukaan, josta kuuluu aidon puukiukaan tulen huminaa ja palavan puun rätinää. Vapaa vinkki kaikille kiuaskauppiaille.
Toinen vapaa kehitysvinkki on yhdistää metronomi ja viritysmittari kännykkään. Huomaa kyllä, että olen luovissa töissä.
Upea keli, taidanpa lähteä sauvomaan Espoon metsiin, jotka ovat Helsingin kaupungin virkistyskäytössä. Kiva tapa viettää äitienpäivää. Näyttää olevan sitä paitsi +23,5 varjossa, tästä ei kelit parane!
...
Voi tuhannen turilasta. Tietokoneet on kivoja, mutta jotkut ohjelmat ihan p....ja. Jos teet tunnin jotain työtä ja huomaat, että kaikki vaiva on valunut hukkaan, niin kyllähän se rupeaa ottamaan pattiin. Isosti. "Istuntosi on päättynyt" se sanoo eikä tallenna, vaikka polvillasi rukoilisit. Hetken mietit, voisiko kaiken kopioida wordille, mutta se olisi työlästä, ja se käy sitä paitsi ajatuksissa vain ohikiitävän sekunnin murto-osan ajan. Sitten kirjaudut uudelleen, aavistat pahinta ja huomaat, että kaikki on mennyttä.
Voimaton raivo on vahva tunne. Tekisi melkein mieli kuristaa joku, mutta lähellä on vain pehmoeläimiä, eikä niitä viitsi kuristaa. Eikä tietenkään muita ihmisiä liioin. Siis kestä, kestä, kestä - siedä pettymys ja turhautuminen! Ja se harmittaa vielä enemmän, että oli niin hemmetin typerä, ettei tajunnut tallentaa työtään matkan varrella. Tästä ei kyllä kohta selvitä kuin kuohuviinilasillisen avulla. Se luo yleensä hilpeän tunnelman, ja tässä nyt totisesti tarvittaisiin vaikka tekohilpeyttä.
Toinen vapaa kehitysvinkki on yhdistää metronomi ja viritysmittari kännykkään. Huomaa kyllä, että olen luovissa töissä.
Upea keli, taidanpa lähteä sauvomaan Espoon metsiin, jotka ovat Helsingin kaupungin virkistyskäytössä. Kiva tapa viettää äitienpäivää. Näyttää olevan sitä paitsi +23,5 varjossa, tästä ei kelit parane!
...
Voi tuhannen turilasta. Tietokoneet on kivoja, mutta jotkut ohjelmat ihan p....ja. Jos teet tunnin jotain työtä ja huomaat, että kaikki vaiva on valunut hukkaan, niin kyllähän se rupeaa ottamaan pattiin. Isosti. "Istuntosi on päättynyt" se sanoo eikä tallenna, vaikka polvillasi rukoilisit. Hetken mietit, voisiko kaiken kopioida wordille, mutta se olisi työlästä, ja se käy sitä paitsi ajatuksissa vain ohikiitävän sekunnin murto-osan ajan. Sitten kirjaudut uudelleen, aavistat pahinta ja huomaat, että kaikki on mennyttä.
Voimaton raivo on vahva tunne. Tekisi melkein mieli kuristaa joku, mutta lähellä on vain pehmoeläimiä, eikä niitä viitsi kuristaa. Eikä tietenkään muita ihmisiä liioin. Siis kestä, kestä, kestä - siedä pettymys ja turhautuminen! Ja se harmittaa vielä enemmän, että oli niin hemmetin typerä, ettei tajunnut tallentaa työtään matkan varrella. Tästä ei kyllä kohta selvitä kuin kuohuviinilasillisen avulla. Se luo yleensä hilpeän tunnelman, ja tässä nyt totisesti tarvittaisiin vaikka tekohilpeyttä.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Tunnelmasta toiseen ja kolmanteen
Miten voi olla näin upea kesäsää toukokuussa? Plus 19 vielä yhdeksältä illalla ja aurinko kultaa vihreät puunlatvukset. Tuometkin kukkivat jo ja luumupuut.
Kaunis päivä viettää sukulaisen hautajaisia, saattaa ja muistella tärkeää ihmistä. Sitä miettii ihmisajan rajallisuutta. Täällä koettua ja kerättyä ei saa mukaansa, siksi pitäisikin useammin tajuta, että elämä on nyt, tämä hetki ja ajatus juuri tässä. Toisella sukulaisella syöpä kuluttaa elämän voimia kiihtyvällä vauhdilla. Ei sitä käsitä. Vaikka näkee. Kaikki on liian haikeaa ja vaikeaa. Eihän tästä kirjoittamisestakaan tule mitään.
Juokseminen olisi voinut auttaa, siinä ajatukset selkiävät, mutta ei nyt. Sauna kutsuu. Ehkä se tekee hyvää.
Kaunis päivä viettää sukulaisen hautajaisia, saattaa ja muistella tärkeää ihmistä. Sitä miettii ihmisajan rajallisuutta. Täällä koettua ja kerättyä ei saa mukaansa, siksi pitäisikin useammin tajuta, että elämä on nyt, tämä hetki ja ajatus juuri tässä. Toisella sukulaisella syöpä kuluttaa elämän voimia kiihtyvällä vauhdilla. Ei sitä käsitä. Vaikka näkee. Kaikki on liian haikeaa ja vaikeaa. Eihän tästä kirjoittamisestakaan tule mitään.
Juokseminen olisi voinut auttaa, siinä ajatukset selkiävät, mutta ei nyt. Sauna kutsuu. Ehkä se tekee hyvää.
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Suomi johtaa
Kiva kun Suomen peli kulkee lätkämatsissa! Ainahan niin ei ole. Ilmeisesti ne saamarin pellet jätettiin tänään pukuhuoneeseen. Ai niin, voittihan ne tyypit viime ottelussakin, mutta työn ja tuskan jälkeen - katsojallakin oli aika tuskainen olo ennen jatkoajan voittomaalia.
Toisinaan on aivan älytöntä seurata noita pelejä, kun psyyke ei kestä jännitystä siitä, että voittaako vai häviääkö Suomen pelaajat ottelunsa. Loppuottelua on kaikkein kamalinta katsoa. Mieluummin alkaa vaikka järjestellä kirjahyllyä tai pyykätä tai tehdä mitä tahansa muuta. Ja kysehän on vain urheilumatsista!
Ihminen on erikoinen olio. Pelit ja pelaaminen tai siis tavallaan leikkiminen on tärkeää aikuisillekin. Musiikki ja laulujen kuunteleminen on tosi tärkeää - ajatellaanpa vain, mikä määrä musiikkia tulvii eri radiokanavilta ympäri vuorokauden. Ja kaupoissa soi alvariinsa. Ihmiset jopa jonottavat konsertteihin - ai niin, huomenna haettava Poettareitten liput - ja käyttäytyvät aika oudosti niiden aikana. Sekä klassisen, viihde- tai kevyemmän /raskaamman musiikin konserteissa; jokaisessa omat hassut toimintakuvionsa.
Niin, miksen koskaan alkanut opiskella sosiologiaa? Olisiko se sen jälkeen menettänyt kiinnostavuutensa vai katsoisinko ihmisiä ihan eri näkökulmasta koko ajan? Koulutushan ohjaa tarkastelemaan ihmisiä, ympäristöä ja ilmiöitä siitä kontekstista käsin, johon on erityisesti harjaantunut vuosien mittaan. Vai onko se noinkaan?
Päivä oli kuitenkin kylmä ja jopa sateinen, mutta muuten mukava. Ratsastus on edelleen vaikeaa. Fillarin takakumi ei vieläkään suostu pitämään ilmaa sisällään, joten pyöräilykausi saa odottaa.
Toisinaan on aivan älytöntä seurata noita pelejä, kun psyyke ei kestä jännitystä siitä, että voittaako vai häviääkö Suomen pelaajat ottelunsa. Loppuottelua on kaikkein kamalinta katsoa. Mieluummin alkaa vaikka järjestellä kirjahyllyä tai pyykätä tai tehdä mitä tahansa muuta. Ja kysehän on vain urheilumatsista!
Ihminen on erikoinen olio. Pelit ja pelaaminen tai siis tavallaan leikkiminen on tärkeää aikuisillekin. Musiikki ja laulujen kuunteleminen on tosi tärkeää - ajatellaanpa vain, mikä määrä musiikkia tulvii eri radiokanavilta ympäri vuorokauden. Ja kaupoissa soi alvariinsa. Ihmiset jopa jonottavat konsertteihin - ai niin, huomenna haettava Poettareitten liput - ja käyttäytyvät aika oudosti niiden aikana. Sekä klassisen, viihde- tai kevyemmän /raskaamman musiikin konserteissa; jokaisessa omat hassut toimintakuvionsa.
Niin, miksen koskaan alkanut opiskella sosiologiaa? Olisiko se sen jälkeen menettänyt kiinnostavuutensa vai katsoisinko ihmisiä ihan eri näkökulmasta koko ajan? Koulutushan ohjaa tarkastelemaan ihmisiä, ympäristöä ja ilmiöitä siitä kontekstista käsin, johon on erityisesti harjaantunut vuosien mittaan. Vai onko se noinkaan?
Päivä oli kuitenkin kylmä ja jopa sateinen, mutta muuten mukava. Ratsastus on edelleen vaikeaa. Fillarin takakumi ei vieläkään suostu pitämään ilmaa sisällään, joten pyöräilykausi saa odottaa.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Kylmää
Varmaan on pohjatuuli puhaltanut koko päivän, sillä päivä on ollut paluu aikaan ennen ilmastonmuutosta. Hyvä jos on ollut 12 astetta, mutta aurinkoista silti. Varsinainen urheilupäivä: ensin juoksin 1½ kentänkiertämää sen minkä jaloistani pääsin, sitten toivuin aikani ja tunsin keuhkojeni rohisevan oikein kunnolla. Sekään ei kuitenkaan ollut riittävästi, vaan illalla piti päästä vielä juoksemaan kovavauhtinen lenkki järven rantaan. Ihanaa, kevyttä, tuskaisaa ja tuomien tuoksua jo ilmassa. Ja taas se tikka siellä samassa puussa ja samassa kohtaa kuin vapunaattonakin naputtamassa. Väärin - täristämässä, niin että varmaan tikanpäätä pakotti.
Juoksu tarjosi kunnon endorfiinilatauksen ja maitohapot pohkeisiin. Joku sitten vielä kysyy, miksi ihmiset juoksevat? Eikö se ole aika ilmiselvää?
Olen lukenut lopun iltaa yhtä brittikirjaa ja tekisi vieläkin mieli jatkaa. Harmi vaan, että kello käy enkä halua tehdä univelkaa tulevana yönä. Good night - sleep tight.
Juoksu tarjosi kunnon endorfiinilatauksen ja maitohapot pohkeisiin. Joku sitten vielä kysyy, miksi ihmiset juoksevat? Eikö se ole aika ilmiselvää?
Olen lukenut lopun iltaa yhtä brittikirjaa ja tekisi vieläkin mieli jatkaa. Harmi vaan, että kello käy enkä halua tehdä univelkaa tulevana yönä. Good night - sleep tight.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Ja pah! (+ 14)
Jos jokin voi mennä pieleen niin se on mennyt tänään. Kunnon kireilypäivä töissä. Sitä tiukkapipoisempi olo mitä huonommin on valmistautunut tehtäviinsä. En suosittele kenellekään! Siitä sitten saavat viattomat luontokappaleetkin osansa. Tosin kaikki niistä ei ollut niin viattomia alkuunkaan...
Viikonloppu meni jo ihan lomatunnelmissa ja nyt on karu paluu arkeen. Ulkona tuuleekin kuin viimeistä päivää. Puuparat, kun joutuvat tanssimaan tuulen niitä taivutellessa.
- Mikä hillittömän valtava lentokone tuolta oikein nousi taivaalle? Käsittämätöntä, että ne nousevat siivilleen.
Lennokit ovat aika pelottavia, ainakin jos niitä lennätetään melkein ihmisten päälle. Koin ne todella uhkaaviksi juoksulenkkimme aikana. Mitä, jos sellainen putoaa päähän? Se on menoa sitten. Lennokeista tulikin mieleen Lost. Se on oudompaakin oudompi ohjelma. Ehkä se on kuitenkin osuva nimi sarjalle, käsikirjoittajatkin taitavat olla välillä ihan eksyksissä.
Välillä tuumailen, onko tämä bloggaaminen jonkinlaista henkistä exhibitionismia? Eihän nämä kirjoitukset voi oikeasti kiinnostaa yhtään ketään koko maapallolla? Silti ajatus on kiehtova - ehkä joku jossain maailman kolkalla lukee joskus tämän ja saa tietää, että juuri nyt hieroin silmiäni ja sain ne kirvelemään mitä epämiellyttävimmällä tavalla. Tosi kiinnostavaa.
Mieliala koheni viikottaisen raamattukokoontumisen jälkeen. Back to basics ja huomaa, miten ja missä suhteessa asiat taas ovatkaan. Toisten muistaminen on kivaa ja antoisaa. Antaessaan saa, pitää paikkansa.
Tänään sain sähköpostiviestin 27 vuoden takaiselta tutultani. No olin kyllä itse ensin ottanut yhteyttä häneen ja tiedustellut, onko telkun alalaidassa nimetty tyyppi se sama, jonka minä tunsin aikoinaan. Olihan hän se, hauskaa! Internet mahdollistaa monia sellaisia asioita, mitkä muuten saattaisivat olla todella työläitä. Täytyy muistaa palata tähän aiheeseen, nimittäin pohdiskeluun Internetin (kuuluu kirjoittaa isolla alkukirjaimella) hyvistä ja huonoista puolista. Niitähän riittää!
Saamarin pellet kuulemma muodostavat Suomen jääkiekkojoukkueen. Niitä on varmaan suurin joukoin myös kotikatsomoissa =)
Työ kutsuu...
Viikonloppu meni jo ihan lomatunnelmissa ja nyt on karu paluu arkeen. Ulkona tuuleekin kuin viimeistä päivää. Puuparat, kun joutuvat tanssimaan tuulen niitä taivutellessa.
- Mikä hillittömän valtava lentokone tuolta oikein nousi taivaalle? Käsittämätöntä, että ne nousevat siivilleen.
Lennokit ovat aika pelottavia, ainakin jos niitä lennätetään melkein ihmisten päälle. Koin ne todella uhkaaviksi juoksulenkkimme aikana. Mitä, jos sellainen putoaa päähän? Se on menoa sitten. Lennokeista tulikin mieleen Lost. Se on oudompaakin oudompi ohjelma. Ehkä se on kuitenkin osuva nimi sarjalle, käsikirjoittajatkin taitavat olla välillä ihan eksyksissä.
Välillä tuumailen, onko tämä bloggaaminen jonkinlaista henkistä exhibitionismia? Eihän nämä kirjoitukset voi oikeasti kiinnostaa yhtään ketään koko maapallolla? Silti ajatus on kiehtova - ehkä joku jossain maailman kolkalla lukee joskus tämän ja saa tietää, että juuri nyt hieroin silmiäni ja sain ne kirvelemään mitä epämiellyttävimmällä tavalla. Tosi kiinnostavaa.
Mieliala koheni viikottaisen raamattukokoontumisen jälkeen. Back to basics ja huomaa, miten ja missä suhteessa asiat taas ovatkaan. Toisten muistaminen on kivaa ja antoisaa. Antaessaan saa, pitää paikkansa.
Tänään sain sähköpostiviestin 27 vuoden takaiselta tutultani. No olin kyllä itse ensin ottanut yhteyttä häneen ja tiedustellut, onko telkun alalaidassa nimetty tyyppi se sama, jonka minä tunsin aikoinaan. Olihan hän se, hauskaa! Internet mahdollistaa monia sellaisia asioita, mitkä muuten saattaisivat olla todella työläitä. Täytyy muistaa palata tähän aiheeseen, nimittäin pohdiskeluun Internetin (kuuluu kirjoittaa isolla alkukirjaimella) hyvistä ja huonoista puolista. Niitähän riittää!
Saamarin pellet kuulemma muodostavat Suomen jääkiekkojoukkueen. Niitä on varmaan suurin joukoin myös kotikatsomoissa =)
Työ kutsuu...
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Sunnuntai 4.5.: Ukonilma!
Tänään todellakin ukkosti. Aika harvinaista tapahtuakseen toukokuun alussa. Ei silti ihmeellistä, jos muistelee, että koko viikon ajan on ollut poikkeuksellisen lämmintä, melkein 20 astetta joka päivä ja parhaana päällekin. Tänään mm. oli +21 varjossa, melko häkellyttävää lämpöä.
Herättyäni kävin kuntosalilla. Oli todella lannistavaa huomata, että hauislihasten voima on olematon, kun liikettä tekee sellaisella curl-laitteella, joka eliminoi muun kropan käyttämisen. Sain vaivoin vedettyä kahdesti 8 toiston sarjan, viimeisellä kerralla oli työtä ja tuskaa saada vipuvartta käännettyä ylös asti. Tähän pitänee keskittyä jatkossa. Jospa sitten saisin vedettyä edes yhden leuanvedon joskus hamassa tulevaisuudessa?
Eilisen lenkin jäljiltä oli jalat aika jumissa. Venyttelykin on tuskaa. Hyvin siis menee, mutta menköön.
Avoimesta ikkunasta kantautuu huumaava koivun tuoksu sateen jälkeen. Ihan kuin olisi jo kesä! Ensi viikolla sää tietenkin viilenee, eihän tällainen nyt voisikaan jatkua.
Tänään salille fillaroidessani tunsin riemastuttavaa vapauden tuntua. Vaikka välillä on ollut lannistunut olo, niin nyt taas kuitenkin tuntuu hyvältä. Vapaalta!
Herättyäni kävin kuntosalilla. Oli todella lannistavaa huomata, että hauislihasten voima on olematon, kun liikettä tekee sellaisella curl-laitteella, joka eliminoi muun kropan käyttämisen. Sain vaivoin vedettyä kahdesti 8 toiston sarjan, viimeisellä kerralla oli työtä ja tuskaa saada vipuvartta käännettyä ylös asti. Tähän pitänee keskittyä jatkossa. Jospa sitten saisin vedettyä edes yhden leuanvedon joskus hamassa tulevaisuudessa?
Eilisen lenkin jäljiltä oli jalat aika jumissa. Venyttelykin on tuskaa. Hyvin siis menee, mutta menköön.
Avoimesta ikkunasta kantautuu huumaava koivun tuoksu sateen jälkeen. Ihan kuin olisi jo kesä! Ensi viikolla sää tietenkin viilenee, eihän tällainen nyt voisikaan jatkua.
Tänään salille fillaroidessani tunsin riemastuttavaa vapauden tuntua. Vaikka välillä on ollut lannistunut olo, niin nyt taas kuitenkin tuntuu hyvältä. Vapaalta!
lauantai 3. toukokuuta 2008
Varhain 3.5.
Jotenkin aina on tuntunut siltä, että 3.5. on tosi kaukana kevään lopussa ja niin se taitaa ollakin. Nyt ei vaan yhtään tunnu siltä, että oltaisiin niin pitkällä.
Ridaukset meni ihan päin p:tä. Siinä vasta on vaikea taitolaji. Sääliksi käy heppaa, joka varmaan osaisi ja saisi kehuja, jos joku toinen osaavampi ihminen ratsastaisi sitä. Ei voi kuin ihmetellä, miten ei vaan osaa, miten on niin huono. Miten voin edes kuvitella kisaavani kesällä? En voikaan tällä hetkellä. Ihanaa oli olla ulkona ja varsinkin tässä säässä. Ilmastonmuutos tuntuu jatkuvan; kun lähdin kotiin, lämmintä oli vielä 16 astetta. Haloo? Nyt on vasta 2.5. tai 3.5. Ei vielä kuulu olla kesälämmin, mutta tuntui ihan kesäillalta, melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Taitaa se takatalvikin vielä tulla, ei tämä näin hienona voi pysyä!
Ridaukset meni ihan päin p:tä. Siinä vasta on vaikea taitolaji. Sääliksi käy heppaa, joka varmaan osaisi ja saisi kehuja, jos joku toinen osaavampi ihminen ratsastaisi sitä. Ei voi kuin ihmetellä, miten ei vaan osaa, miten on niin huono. Miten voin edes kuvitella kisaavani kesällä? En voikaan tällä hetkellä. Ihanaa oli olla ulkona ja varsinkin tässä säässä. Ilmastonmuutos tuntuu jatkuvan; kun lähdin kotiin, lämmintä oli vielä 16 astetta. Haloo? Nyt on vasta 2.5. tai 3.5. Ei vielä kuulu olla kesälämmin, mutta tuntui ihan kesäillalta, melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Taitaa se takatalvikin vielä tulla, ei tämä näin hienona voi pysyä!
perjantai 2. toukokuuta 2008
Toukokuun Eka Perjantai
Toukokuu alkoi sitten kerralla lämpimästi. Yli 22 astetta tänäänkin, aika hyvin. Töissä jaksaa hyvin, kun on yksi vapaapäivä viikossa - voisi olla useamminkin. Metsässä oli aivan upeaa kävellä, kevät etenee pitkin harppauksin! Metsän ilma oli lämmin kuin 'lehmän henkäys', kuten eräskin kollega totesi. Tosin lehmän hönkäilyt ja kevään vihreä raikkaus ovat aika kaukana toisistaan. Metsässä näimme myös valtavan lihavan närhen, tarkemmin sanottuna kaksi. Toinen katseli maisemaa kuusen latvasta ja toinen duunasi pesää oksia kantaen. Kumpi oli kumpi?
Puut ovat tuossa pihallakin saaneet vihreän värityksen ylleen, samoin pensaat. Ihan kuin katselisi nopeutettua filmiä. Raparperikin tuolla nurkassa kasvaa kohisten, joka aamu lehdet ovat vähän suuremmat kuin edellisenä päivänä.
Vappu meni aamuheräämisestä toipuessa. Laulut sujuivat onneksi hyvin, mutta aina siinä on sellaista pientä jännitystä, onnistuuko kaikki niin kuin pitäisi. Onnistui siis. Iltapäivällä oli pakko ottaa ettonet ja näin todella erikoista unta. Siinä unessa olin saanut lapsen yhden opiskeluaikaisen tuttuni kanssa, mutten muistanut ollenkaan olevani lapsen äiti, saati muistanut saaneenikaan koko lasta! Aika vinhaa, mutta kamalan elävän oloista kuitenkin. Ja lapsi oli jo melkein kouluikäinen eikä ollut koskaan edes nähnyt äitiään. Tätä varmaan voisi joku psykologisoida kovastikin...
Olen muutenkin nukkunut levottomasti ja nähnyt kummallisia unia. Se viimeöinenkin rantauni, jossa oltiin uimassa matalassa hiekkarannassa, outo uni.
Paussi...sainpa pyykit narulle. Inhoan tuota hommaa koko sydämestäni, en tiedä mitään niin ärsyttävää puuhaa. Edes perunamaan kitkeminen ei ole yhtä tylsää. Laitan kyllä pyykit sujuvasti koneeseen, mutta mutta, se ripustus on kurjaa hommaa.
Kohta ratsastamaan, pakko venytellä sitä ennen. Muuten ei kunnian kukko laula, mutta ei se taida laulaa siltikään, ei ainakaan yleensä!
Puut ovat tuossa pihallakin saaneet vihreän värityksen ylleen, samoin pensaat. Ihan kuin katselisi nopeutettua filmiä. Raparperikin tuolla nurkassa kasvaa kohisten, joka aamu lehdet ovat vähän suuremmat kuin edellisenä päivänä.
Vappu meni aamuheräämisestä toipuessa. Laulut sujuivat onneksi hyvin, mutta aina siinä on sellaista pientä jännitystä, onnistuuko kaikki niin kuin pitäisi. Onnistui siis. Iltapäivällä oli pakko ottaa ettonet ja näin todella erikoista unta. Siinä unessa olin saanut lapsen yhden opiskeluaikaisen tuttuni kanssa, mutten muistanut ollenkaan olevani lapsen äiti, saati muistanut saaneenikaan koko lasta! Aika vinhaa, mutta kamalan elävän oloista kuitenkin. Ja lapsi oli jo melkein kouluikäinen eikä ollut koskaan edes nähnyt äitiään. Tätä varmaan voisi joku psykologisoida kovastikin...
Olen muutenkin nukkunut levottomasti ja nähnyt kummallisia unia. Se viimeöinenkin rantauni, jossa oltiin uimassa matalassa hiekkarannassa, outo uni.
Paussi...sainpa pyykit narulle. Inhoan tuota hommaa koko sydämestäni, en tiedä mitään niin ärsyttävää puuhaa. Edes perunamaan kitkeminen ei ole yhtä tylsää. Laitan kyllä pyykit sujuvasti koneeseen, mutta mutta, se ripustus on kurjaa hommaa.
Kohta ratsastamaan, pakko venytellä sitä ennen. Muuten ei kunnian kukko laula, mutta ei se taida laulaa siltikään, ei ainakaan yleensä!
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Maanantai
Yep, maanantai melkein meni, vielä on 10 minuuttia tätä päivää.
On se niin väärin, että jos miehet myöhästyvät kokouksista, niin niille vaan sanotaan, että "No sieltähän se tulee!" ja jos naiset myöhästyvät, niin katsotaan pitkään ja vinosti tyyliin: "Missäs sitä on lorvailtu?" Epäreilua ja epätasa-arvoista, todellakin.
Työpaikan sähköposti on todella ärsyttävä, suorastaan raivostuttava. Yli puolen tunnin huolella viilailtu teksti katosi sen sileän tien...eikä takaisin tullut. Uudestaan vaan selittämään samat jutut. Ehkäpä silti oli tarkoitus, että niin kävi, saattoi olla jopa jokin varjelus siinä, mene ja tiedä.
No menin ja tiesin meidän verkkoraamattukokoontumiseen. Hyvä juttu, vaikka meitä oli vain kaksi. Siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat - niin, tiedättehän varmaan lopun?
Juokseminen on taivaallista. Endorfiinit vapautuvat - joskaan eivät kokonaan peitä polvikipuja - ja tuottavat hyvän olon. Kävelystä ei ikinä saisi sellaista fiilistä, en tiedä saako mistään muustakaan. Saunomisesta, ehkä? El'Inan kanssa nähtiin kaksi elävää pehmoeläinkoiranpentua. Tosi sööttejä, siis noin pieninä. Ja jäivät tuijottamaan meitä, tai eivät ehkä sittenkään, vaan sitä puudelia... Kyllä meitä nauratti!
Sima on tehtynä ja alkaa käydä pikkuhiljaa. Saattaa jopa valmistua vapuksi!
Vuorokausirajan ylittäminen on jotenkin mystinen juttu. Tai ei kai se ole sen kummempaa kuin valtioiden rajojen ylittäminen. Se on pelkkä sopimus. Voi kun voisi unen aikana siirtyä hetkeksi toiseen ulottuvuuteen ja täydentää siellä univajeen jostain lepovarastosta. Turhaa toivetta tietenkin, mutta voihan sitä aina kuvitella.
Bloggaus päättyy tältä valveillaolojaksolta.
On se niin väärin, että jos miehet myöhästyvät kokouksista, niin niille vaan sanotaan, että "No sieltähän se tulee!" ja jos naiset myöhästyvät, niin katsotaan pitkään ja vinosti tyyliin: "Missäs sitä on lorvailtu?" Epäreilua ja epätasa-arvoista, todellakin.
Työpaikan sähköposti on todella ärsyttävä, suorastaan raivostuttava. Yli puolen tunnin huolella viilailtu teksti katosi sen sileän tien...eikä takaisin tullut. Uudestaan vaan selittämään samat jutut. Ehkäpä silti oli tarkoitus, että niin kävi, saattoi olla jopa jokin varjelus siinä, mene ja tiedä.
No menin ja tiesin meidän verkkoraamattukokoontumiseen. Hyvä juttu, vaikka meitä oli vain kaksi. Siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat - niin, tiedättehän varmaan lopun?
Juokseminen on taivaallista. Endorfiinit vapautuvat - joskaan eivät kokonaan peitä polvikipuja - ja tuottavat hyvän olon. Kävelystä ei ikinä saisi sellaista fiilistä, en tiedä saako mistään muustakaan. Saunomisesta, ehkä? El'Inan kanssa nähtiin kaksi elävää pehmoeläinkoiranpentua. Tosi sööttejä, siis noin pieninä. Ja jäivät tuijottamaan meitä, tai eivät ehkä sittenkään, vaan sitä puudelia... Kyllä meitä nauratti!
Sima on tehtynä ja alkaa käydä pikkuhiljaa. Saattaa jopa valmistua vapuksi!
Vuorokausirajan ylittäminen on jotenkin mystinen juttu. Tai ei kai se ole sen kummempaa kuin valtioiden rajojen ylittäminen. Se on pelkkä sopimus. Voi kun voisi unen aikana siirtyä hetkeksi toiseen ulottuvuuteen ja täydentää siellä univajeen jostain lepovarastosta. Turhaa toivetta tietenkin, mutta voihan sitä aina kuvitella.
Bloggaus päättyy tältä valveillaolojaksolta.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Ilmastonmuutos alkoi tänä keväänä eilen
Kivaa alkaa blogata, vaikkei tätä koskaan kukaan lukisikaan. Voitteko uskoa, että kuuntelin tänä aamuna Harry Potteria äänikirjana? Odotan kesäkuun alkua, jotta voin ryhtyä lukemaan Harryn seikkailuja. Onhan se nyt äärimmäisen epäkulturellia, ettei ole lukenut yhden yhtä Rowlingia vielä tähän ikään. Tai Päätaloa tai Singeriä tai Dostojevskia tai muitakaan sankarikirjailijoita. Sama se, ketä se oikeasti kiinnostaisi, jos tietäisi, mitä olen lukenut ja mitä en...
Huomenna taas raatamaan, heh. Eihän se mitään raatamista ole oikeasti. Vuorovaikutusammatti. Ja palveluammatti. Etuna saada olla ihmisten kanssa, joista pitää ainakin suurimman osan ajasta.
Kevään tulo on parasta juuri nyt. Tärkeimmät pihaduunit hoidettu. Pyöränkorjaus ei onnistunut, höh. Yökyöpeliys onnistuu erittäin hyvin tälläkin hetkellä, mutta varhaiset heräämiset eivät takuulla huomisaamuna =)!
Huomenna taas raatamaan, heh. Eihän se mitään raatamista ole oikeasti. Vuorovaikutusammatti. Ja palveluammatti. Etuna saada olla ihmisten kanssa, joista pitää ainakin suurimman osan ajasta.
Kevään tulo on parasta juuri nyt. Tärkeimmät pihaduunit hoidettu. Pyöränkorjaus ei onnistunut, höh. Yökyöpeliys onnistuu erittäin hyvin tälläkin hetkellä, mutta varhaiset heräämiset eivät takuulla huomisaamuna =)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)