Tama kiinalaisten kirjoitussysteemi aiheuttaa valilla harmaita hiuksia, kun kone kysaisee jotain kivoilla kirjainmerkeilla eika mulla ole aavistustakaan, mista on kysymys...
Kolme paivaa Roomassa alkaa olla takana ja kokemuksia on karttunut mukavasti. Ensimmainen paiva meni siis antiikin ja historian havinan merkeissa. Eilen keskityttiin kavelemaan ja kiipeamaan niin, etta jalat ovat tuntuneet lyijynpainavilta tanaan. Meillehan oli suositeltu, etta Vatikaaniin kannattaa lahtea aamuvarhaisella, mutta eihan me mihinkaan kovin aikaisin paasty liikkeelle. Ensimmainen pysahdys oli Piazza Veneton varrella ollut Makkari. Edellisena iltana oltiin hankittu paikallisen kunniakomppanian vaihto~operaation jalkeen puna~ ja valkoviiniflaskat Fontana di Trevin lahistolta ja tarkoituksena oli virkistya jossain vaiheessa punaviinilla jossain kivassa puistossa Vatikaanin~reissun jalkeen. No meillahan ei ollut lajeja eika mukeja, joten keksimme, etta Makistahan niita saa napparasti...
Piazza Navonan lahella oli ihastuttavia kapeita kujia, ja niiden kautta etenimme kohti Vatikaania ja paavin asuinsijaa. Joen varrella oli tuhottomasti tod.nak. laittomien kassien ja muun kraasan kauppaajia. Vatikaanin linnoituksen tuntumassa naimme aitoitalialaisen haaparin poseeraamassa valokuvaajille. Saali morsiamen upeaa laahusta, joka viisti maata pitkin...sitten pari poistui paikalta upean kiiltavalla Maseratilla.
Kappailimme sisalle Vatikaaniin ja pian olimme jo Pietarin aukiolla tai mika~se~nyt~onkaan~nimeltaan~aukio, johon katolinen kansa kokoontuu tuhatpaisin joukoin kuuntelemaan paavin puheita. Luulimme ensin, etta Pietarinkirkolle pitaa jonottaa pitkasti, mutta onneksi erehdyimme. Jonoa oli vain turvatarkastukseen ja kupoliin johtavalla reitilla. Menimme ensin alakertaan katsomaan paavien haudat (no jaa) ja sitten sisalle itse kirkkoon. Kirkkosali oli todella vaikuttava. Jouduimme ensin vahan ihmettemaan, missa Michenangelon maalaama kupoli on, ennen kuin tajusimme, etta se oli niin korkealla, etta tuskin erotimme sita 120 m korkeudesta... Pyhan Pietarin kahleet olivat esilla kirkkosalissa, samoin Michelangelon Pieta~veistos sivukappelissa. - Sori, kommentti myöhemmin: Pietarin hauta oli tietenkin Pietarinkirkossa ja ne kahleet oli Paavalin. Paavalihan raahattiin kahleissa Roomaan saamaan oikeutta ja myöhemminhän hän kirjoitti kirjeitäkin roomalaisseurakunnalle. Nyt ne kahleet siis kuitenkin olivat Paavalin kirkossa lasivitriinissä.
Luulin, etta Helen ja Caroline ulvottavat tarkoituksella hiustenkuivaajaa tahan aikaan yosta, mutta se olikin tippunut itsestaan lattialle, kun on hieman masana...
Kupoliin johtavat jonot olivat halvenneet, joten paatimme kavuta sinne, kun Sikstuksen kappeli oli suljettu lauantaisin. Saastimme 2 euroa kiipeamalla portaat ylos kupoliin. Vahan tuli valilla mieleen, onko tassa mitaan jarkea...
Jos jaksaisin, kertoisin viela tarkemmin huikeista maisemista kupolin ulkotasanteelta, sipsien kaatumisesta kirkon katolla, seikkailuistamme etsiessamme paasya puutarhaan ja puistonpenkille, viinilasillisista ~eikun pahvimukillisista~ Garibaldin muistopatsaan takana auringonlaskussa, poseeraavasta kissasta auton katolla ja kavelysta Trasteveren pittoreskeilla kujilla. Ja siita viehattavasta ravintolasta, jossa soimme hyvin, ja San Antonion veljeskunnan kirkon pihabileista, jossa Helen ja Carolinen saivat ex~tempore italialaiset tanssittajat ja jossa laulettiin mm. Italian kansallislaulua italialaisen tanssimusiikin ohessa ja tarjottiin ohikulkijoille penne macaronia ja valkoviinia hillittoman isosta pullosta kirkkoherran myhaillessa ja seuratessa sivusta...
Talsimme lampoisessa kesakuun illassa viela irkkupubiin, jossa oli elavaa musiikkia (olimme panneet sen merkille jo menomatkalla). Musiikkia soitettiin aivan liian kovaa, mutta sielta sai siideria, joka oli tosin hieman liikaa kaiken aiemman viinin lisaksi. Lopulta kavelimme kotiin muistaakseni ihan onnistuneesti joskus yhden jalkeen.
Tanaan ohjelmassa oli reissu beachille junalla. Auringossa helletta piisasi plus 42 asteen edesta, varjossakin ainakin 27. Hiekka poltti jalkapohjia, mutta uimaan ei hirveasti tehnyt mieli ~ vesi ei ollut kovin lamminta eika varsinkaan kirkasta. Roomassa johdin joukkomme harhaan, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Capitoliumin museoon nakemaan Romuluksen ja Remuksen seka susinaaraan patsaan etruskiajoilta noin 500 e.Kr. Tosin R ja R oli lisatty patsaaseen vasta keskiajalla. Michelangelon kullatut Marcus Aurelius ja ratsu olivat vaikuttava naky museossa. Naimme myos joitain maalauksia, kunnes oli pakko lahtea museon sulkeuteuessa. Paasia tietenkin oli se, etta saimme kaytettya Roma~passimme maksimaalisesti...
Ajelimme bussilla espanjalaisten portaiden lahistolle, kapusimme raput ylos ja alas ja etsimme ruokapaikkaa. Loysimme yhden, jossa oli hyvaa ruokaa, mutta heikko palvelu. Nenanvalkaisutavoite ei toteutunut, mutta ei se mitaan. Kavelimme kohti Allergiakirkkoa, jonka lahettyvilla Caroline ja Helen ostivat herkulliset jatskit ~ minun kiintioni oli jo taynna, olin syonyt aiemmin yhden espresson kanssa. Espresso on taalla hyvaa, sanoo vannoutunut teenjuoja.
No Allergiakirkolla (siis Santa Maria Maggiorella) otin kuvia porukasta, jotka olivat tulleet Uudesta Seelanista ja sitten kavelimme Kusipuiston (hirvea lemu!) vieritse "kotiin". Siina se meni tama paiva mukavasti, mutta nyt pitaa painua pehkuihin, jos sattuisi vaikka saamaan unta punaisena hehkuvasta nahkasta huolimatta :).
Huomenna kai sitten suunta sisktiinilaiskappeliin ja Michenangelon mestariteosten pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti