Eilen tuli juostua 1h 4o min ja nyt on jalat ihan surkeassa kunnossa. Se siitä puolimaratontoiveesta sitten... ei tule kauppaa. Polvet jäykkinä ja sattuu, liika on liikaa. Äsken kävin puolen tunnin kävelylenkillä, mikä sujui miten kuten, loppua kohti paremmin tosin. Metsäreitti oli ihan jäinen, pimeydestä puhumattakaan. Onneksi oli veivattava ekolamppu mukana ja heijastusliiviä ja killuvaa heijastinta niin, että muistutin varmaan joulukuusta. BTW, ensi jouluna voisikin koristella kuusen hushållista löytyvillä heijastimilla!
Ulkoilu teki todella hyvää. Olen nyt päättänyt, että käyn päivittäin vähintään tuon puolen tunnin mittaisella kävelyllä, jos muuta liikuntaa ei sisälly vuorokausiohjelmaan. Kaikki lenkille menoa estävät syyt ovat tekosyitä, kuten UKK asian ilmaisi. No ehkä kunnon kuume voisi olla kelpo syy? Sellaistakaan ei ole esiintynyt varmaan vuoteen. Mullahan muuten onkin seuraava lintuinfluenssakäynti heti ensi viikon keskiviikkona, ohhoh. Tai sitten se on lumetta. Huijauskäynti.
Nyt lanttulaatikon pariin. Meillä on tarjolla kaksi kilpailevaa lanttulaatikkoa, joista vain toinen on hyvää. Luonnollisesti se itse tehty. Toisen syön pois vain sen takia, ettei jää nurkkiin kuleksimaan. Heisulivei ja lantuille kyytiä!
tiistai 30. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Sunnuntai joulun jälkeen
Ydinjoulu on takana, se meni tänäkin vuonna taasen liian nopeasti! Juuri ja juuri ehdin mukaan sen viettoon. Tämän joulun alla olikin paljon tilanteita, joista kertyi ekstramäärä stressipisteitä. Harvoin olen ollut yhtä väsynyt, lähes lopen uupunut. Uupuneena ei saa paljon mitään aikaan, minkä saatoin hyvin todeta joulunalusviikolla. Kauppakeskuksissa ravaamista, lahjojen hankkimista, toimittamista ja lähettämistä viime tingassa. Eikö niitäkin olisi voinut hoitaa hyvissä ajoin? Tällaista kokemusta en halua enää toista kertaa. Seurauksena oli se, että aattoaamuna vedin hirsiä paljon pitempään kuin olin suunnitellut, mistä seurasi monia muita muutoksia suunnitelmiin päivän mittaan. Muutokset eivät selvästikään ilahduttaneet muuta perhettä.
Joulurauhanjulistus sentään seurattiin ajallaan ja rauhassa, hyvä niin. - Hupsis, melkein kompastuin äsken mattoon höyryävä glögilasi kädessäni! Siis valkoiseen mattoon. Onneksi vain melkein. =) Kaikki joulujutut ehdittiin kyllä kokea perinteisen kaavan mukaan - saunomista, syömistä (sisälsi kriisiaineksia), viime hetken tontun pajahommia, pukin tuloa, puheluita ja joulutoivotuksia läheisille ja sitten vaan rauhassa olemista pienen hetken ennen aattohartauteen lähtöä kirkolle. Kaikista ylevintä olisi raahustautua kirkkoon jouluaamuna, mutta tällä kertaa se siis jäi väliin. Kello soitti seitsemältä, jotta seuraisin palvelusta telkusta, mutta uni voitti, ei auttanut.
Minusta on todella mukavaa istuskella tai maata sohvalla niin, että vain kuusen kynttilät ja pari kynttelikköä luovat tunnelmaa muuten hämärään huoneeseen. Siinä voi lukea tai pohtia ihan rauhassa kaikenlaista tai vaan olla hiljaa ajattelematta mitään. Nauttia joulutunnelmasta...
Joulupäivänä ystävät soittivat ja houkuttelivat mukaansa 14 kilometrin metsävaellukselle. Olipa mukava reissu! Pieni piknik reitin keskivaiheilla ja tulet laavulla olivat retken kohokohtia. Täytyy sanoa, että jopa miniskulaarinen määrä sambucaa sopi erinomaisesti jälkiruoaksi lohileipien, kakun ja joulutorttujen päälle. Pikku pakkanen oli jäädyttänyt metsänpohjan ja taikoi pieniä jääveistoksia normaalisti mutaisesta maaperästä. Hienon näköistä!
Asutusta lähestyessämme törmäsimme kahteen motoristiin, jotka osoittautuivat asiakastuttavuuksiksi, kuinkas muuten. Tässä hommassa tuttavaverkosto on laajahko, ei mahda mitään.
Olimme lähteneet ennen puolta päivää, viivyimme reissulla kolmisen tuntia ja sitten alkoikin jo hämärtää. Päivät ovat niin lyhyitä, vaikka nythän valoisa aika alkaa jo voittaa vähitellen!
Perjantaina ajaa hurautimme vanhempiani tervehtimään. Jossain käyminen tekee aina hyvää - kun siirtty maantieteellisesti paikasta toiseen, niin jollain lailla irtautuu tästä tavanomaisesta elämänmenosta myönteisellä tavalla. Sitä vaan ihmettelee, että jos tuokin reissu olisi pitänyt tehdä hevospelillä niin kuin ennen vanhaan, niin siinäpä olisi matkattu useamman päivän. Ja olisi ollut kylmä! Auto on aika näppärä peli, niin peltihepo kuin onkin.
Mukava oli vierailla kotikonnuilla ja ihana nähdä vanhempia, vaikka vain lyhyesti poikkesimmekin. Vanhukset olivat entistä vanhempia. Toivottavasti pärjäilevät vielä. Ahdistaa ajatellakin vaihtoehtoja... Toinen täti tuli nähtyä ja toinen kuultua ovipuhelimen kautta (saunominen kesken). Yhden tädin ja kahden enon siirryttyä ajasta ikuisuuteen viimeisen vuoden aikana sitä on havahtunut siihen, että vain neljä on enää jäljellä yhdeksästä, tai oikeastaan seitsemästä, jotka olen tuntenut. Oma lukunsa on tietysti tämä supersinnittelijä-isotäti, joka täyttää heinäkuun ensimmäisenä päivän sata vuotta, jos elonpäiviä riittää sinne asti. Aikamoinen ihmisikä.
Eilen taas saunottiin. Saunominen on tosi kivaa, mutta en sentään jaksaisi löylytellä joka ilta, kuten ammunnan olympiavoittajattaremme kertoi lehdessä tekevänsä. Huh. Illalla oli hauska seurata intialaisversiota Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta. Sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa vielä viimeisintä normaalifilmatisointia samaisesta teoksesta eli sitä, missä Keira Knightley esittää Elizabethiä. Olipa ihanan romanttista!
On ollut mukava levätä pitkään aamuisin. Tänä aamuna lepo loppui lyhyeen, sillä näin duunipainajaista. Niitä näen aina silloin tällöin - useimmiten loma-aikoina - ja niissä kaikki aina menee ihan poskelleen. Ihan kaikki, hyi kamalaa. Mieluummin herää kuin katselee sellaisia. Sitä ennen univalikoimaan sisältyi onneksi myös jokin hyvin romanttinen pätkä, varmaan elokuvan jälkimaininkeja.
Tänään piti poiketa alennusmyynneissä. Mikä noita miespuolisia oikein vaivaa, kun eivät jaksa innostua vaate- tai kenkäkaupoissa ravaamisesta, vaikka niille itselleen jotain hankittaisiin? Jokin perustavanlaatuinen omituisuus kerta kaikkiaan. Löytyipä sentään se, mitä pitikin ja ihme kyllä pari muutakin, mitä ei edes etsinyt.
Minua on vaivannut elohiiri parin viime päivän ajan. Harmittava hermotushäiriö! Löytyisiköhän siihen mitään toimivaa parannuskonstia? "Kun keinot loppuu niin konstit jää", sanoi entinenkin solfaopettajani Jyväskylän konservatoriosta. Huomenna on pakko mennä juoksemaan ja kuntosalilla käyminenkin tekisi eetvarttia näille joulu(k)iloille. Nähtäväksi jää ja jatkoa seurannee...
Joulurauhanjulistus sentään seurattiin ajallaan ja rauhassa, hyvä niin. - Hupsis, melkein kompastuin äsken mattoon höyryävä glögilasi kädessäni! Siis valkoiseen mattoon. Onneksi vain melkein. =) Kaikki joulujutut ehdittiin kyllä kokea perinteisen kaavan mukaan - saunomista, syömistä (sisälsi kriisiaineksia), viime hetken tontun pajahommia, pukin tuloa, puheluita ja joulutoivotuksia läheisille ja sitten vaan rauhassa olemista pienen hetken ennen aattohartauteen lähtöä kirkolle. Kaikista ylevintä olisi raahustautua kirkkoon jouluaamuna, mutta tällä kertaa se siis jäi väliin. Kello soitti seitsemältä, jotta seuraisin palvelusta telkusta, mutta uni voitti, ei auttanut.
Minusta on todella mukavaa istuskella tai maata sohvalla niin, että vain kuusen kynttilät ja pari kynttelikköä luovat tunnelmaa muuten hämärään huoneeseen. Siinä voi lukea tai pohtia ihan rauhassa kaikenlaista tai vaan olla hiljaa ajattelematta mitään. Nauttia joulutunnelmasta...
Joulupäivänä ystävät soittivat ja houkuttelivat mukaansa 14 kilometrin metsävaellukselle. Olipa mukava reissu! Pieni piknik reitin keskivaiheilla ja tulet laavulla olivat retken kohokohtia. Täytyy sanoa, että jopa miniskulaarinen määrä sambucaa sopi erinomaisesti jälkiruoaksi lohileipien, kakun ja joulutorttujen päälle. Pikku pakkanen oli jäädyttänyt metsänpohjan ja taikoi pieniä jääveistoksia normaalisti mutaisesta maaperästä. Hienon näköistä!
Asutusta lähestyessämme törmäsimme kahteen motoristiin, jotka osoittautuivat asiakastuttavuuksiksi, kuinkas muuten. Tässä hommassa tuttavaverkosto on laajahko, ei mahda mitään.
Olimme lähteneet ennen puolta päivää, viivyimme reissulla kolmisen tuntia ja sitten alkoikin jo hämärtää. Päivät ovat niin lyhyitä, vaikka nythän valoisa aika alkaa jo voittaa vähitellen!
Perjantaina ajaa hurautimme vanhempiani tervehtimään. Jossain käyminen tekee aina hyvää - kun siirtty maantieteellisesti paikasta toiseen, niin jollain lailla irtautuu tästä tavanomaisesta elämänmenosta myönteisellä tavalla. Sitä vaan ihmettelee, että jos tuokin reissu olisi pitänyt tehdä hevospelillä niin kuin ennen vanhaan, niin siinäpä olisi matkattu useamman päivän. Ja olisi ollut kylmä! Auto on aika näppärä peli, niin peltihepo kuin onkin.
Mukava oli vierailla kotikonnuilla ja ihana nähdä vanhempia, vaikka vain lyhyesti poikkesimmekin. Vanhukset olivat entistä vanhempia. Toivottavasti pärjäilevät vielä. Ahdistaa ajatellakin vaihtoehtoja... Toinen täti tuli nähtyä ja toinen kuultua ovipuhelimen kautta (saunominen kesken). Yhden tädin ja kahden enon siirryttyä ajasta ikuisuuteen viimeisen vuoden aikana sitä on havahtunut siihen, että vain neljä on enää jäljellä yhdeksästä, tai oikeastaan seitsemästä, jotka olen tuntenut. Oma lukunsa on tietysti tämä supersinnittelijä-isotäti, joka täyttää heinäkuun ensimmäisenä päivän sata vuotta, jos elonpäiviä riittää sinne asti. Aikamoinen ihmisikä.
Eilen taas saunottiin. Saunominen on tosi kivaa, mutta en sentään jaksaisi löylytellä joka ilta, kuten ammunnan olympiavoittajattaremme kertoi lehdessä tekevänsä. Huh. Illalla oli hauska seurata intialaisversiota Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta. Sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa vielä viimeisintä normaalifilmatisointia samaisesta teoksesta eli sitä, missä Keira Knightley esittää Elizabethiä. Olipa ihanan romanttista!
On ollut mukava levätä pitkään aamuisin. Tänä aamuna lepo loppui lyhyeen, sillä näin duunipainajaista. Niitä näen aina silloin tällöin - useimmiten loma-aikoina - ja niissä kaikki aina menee ihan poskelleen. Ihan kaikki, hyi kamalaa. Mieluummin herää kuin katselee sellaisia. Sitä ennen univalikoimaan sisältyi onneksi myös jokin hyvin romanttinen pätkä, varmaan elokuvan jälkimaininkeja.
Tänään piti poiketa alennusmyynneissä. Mikä noita miespuolisia oikein vaivaa, kun eivät jaksa innostua vaate- tai kenkäkaupoissa ravaamisesta, vaikka niille itselleen jotain hankittaisiin? Jokin perustavanlaatuinen omituisuus kerta kaikkiaan. Löytyipä sentään se, mitä pitikin ja ihme kyllä pari muutakin, mitä ei edes etsinyt.
Minua on vaivannut elohiiri parin viime päivän ajan. Harmittava hermotushäiriö! Löytyisiköhän siihen mitään toimivaa parannuskonstia? "Kun keinot loppuu niin konstit jää", sanoi entinenkin solfaopettajani Jyväskylän konservatoriosta. Huomenna on pakko mennä juoksemaan ja kuntosalilla käyminenkin tekisi eetvarttia näille joulu(k)iloille. Nähtäväksi jää ja jatkoa seurannee...
tiistai 16. joulukuuta 2008
Kolmannen adventtiviikon tiistai
Minoon uupunut. Huolestuttaa. Iärirajoilla, sanoisi savonmualainen. En yhtään ihmettele, että kolleega on toipumassa uupumuksesta. Kohta toipilasporukoihin on oikein jonoa.
Tänään sain vihdoin joulukortit kirjuutettua, mutta päivän myöhässä. Tietenkin. Paljon väliä silti? Olisi tehnyt mieli skipata koko kortit, mutta niitä on kiva lähettää ystäville ja tutuille ja sukulaisille. Onhan niitä sitten ihan kiva myös saada. On ihmisiä, joilta en koskaan milloinkaan saa joulukorttia, vaikka itse lähettäisinkin. Sekin sallittakoon. Mitäs olen itse niin tyhmä, että laitan heille? Eikä motivaationa suinkaan ole tietenkään vastavuoroisuus.
Ei, nyt ei vaan jaksa. Pakosti pehkuun.
Tänään sain vihdoin joulukortit kirjuutettua, mutta päivän myöhässä. Tietenkin. Paljon väliä silti? Olisi tehnyt mieli skipata koko kortit, mutta niitä on kiva lähettää ystäville ja tutuille ja sukulaisille. Onhan niitä sitten ihan kiva myös saada. On ihmisiä, joilta en koskaan milloinkaan saa joulukorttia, vaikka itse lähettäisinkin. Sekin sallittakoon. Mitäs olen itse niin tyhmä, että laitan heille? Eikä motivaationa suinkaan ole tietenkään vastavuoroisuus.
Ei, nyt ei vaan jaksa. Pakosti pehkuun.
lauantai 13. joulukuuta 2008
Jouluvaloja näkyvissä
On täyspimeää. Kuinka pimeää oikein olisikaan, jollei olisi sähkövaloja pihoilla ja katujen varsilla? Ja jouluvaloja ihmisten ikkunoilla, parvekkeilla, pihoilla ja pensaissa? Aurinko on jo toisella puolella maapalloa, ainakin niin kaukana, ettei valo yllä tänne enää. Me ihmiset olemme loppujen lopuksi todella pieniä piiperoisia tässä maailmankaikkeudessa! Ihmettelemistä riittää ja riittää...
Uskomatonta, etten jaksa valvoa enempää. Saunan ja syömisen jälkeen on raukea olotila. Nyt olisi mukava nukahtaa sohvaan ja jäädä siihen yöksi.
Uskomatonta, etten jaksa valvoa enempää. Saunan ja syömisen jälkeen on raukea olotila. Nyt olisi mukava nukahtaa sohvaan ja jäädä siihen yöksi.
torstai 11. joulukuuta 2008
Torstai ja pimeää
Ihanaa, kun konsertti peruuntui. Ei tarvi juosta hulluna paikasta toiseen tai huristaa autolla kuin viimeistä päivää. Olen ihan tarpeeksi stressaantunut muutenkin. Taidan kohta kääriytyä vällyn alle ja jatkaa hyvän kirjani lukemista. =) - Mä en kohta halua lähteä enää yhtään minnekään, vaan rauhoittua ja pysyä kotona vaan.
Eilen olin taas ratsastamassa. Hevonen strattasi kunnolla, se on joskus vähän vauhkonoloinen polle. Höhlä, mutta muuten kiva.
Illalla oli kamala keli autoilla. Satoi lunta ja tiet olivat liukkaan loskan peitossa. Kävin hakemassa pizzat ennen saunomista. Niin kuin ystävänikin totesi, saunominen on kerta kaikkiaan ihanaa, varsinkin hevostelun jälkeen. Ja oikeastaan minkä jälkeen vaan, paitsi ei syömisen.
Lumentulo on jatkunut yllättävän vakaana. Välillähän kaikki jo suli pois, mutta nyt hankea on kertynyt jo ihan kiitettävästi maisemaa valaisemaan ja joulun tuntua tuomaan.
Eilen olin taas ratsastamassa. Hevonen strattasi kunnolla, se on joskus vähän vauhkonoloinen polle. Höhlä, mutta muuten kiva.
Illalla oli kamala keli autoilla. Satoi lunta ja tiet olivat liukkaan loskan peitossa. Kävin hakemassa pizzat ennen saunomista. Niin kuin ystävänikin totesi, saunominen on kerta kaikkiaan ihanaa, varsinkin hevostelun jälkeen. Ja oikeastaan minkä jälkeen vaan, paitsi ei syömisen.
Lumentulo on jatkunut yllättävän vakaana. Välillähän kaikki jo suli pois, mutta nyt hankea on kertynyt jo ihan kiitettävästi maisemaa valaisemaan ja joulun tuntua tuomaan.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Huh, mikä olo!
Nyt ei kunnian kukko laula. Taidan vetäytyä rokoteohjelman jatkosta, on todella huonovointinen olo. Ja ihan varmaan sen pöpötutkimuksen syytä. Viluttaa, kolottaa, väsyttää, aivastuttaa, not good. Lyhyestä (valitus)virsi kaunis tällä kertaa.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Itsenäisiä ajatuksia
Nyt on sitten Suomen 91. itsenäisyyspäivä, ainakin vielä vähän aikaa. Ajattelen:
Sauna on tosi suomalaista. Rakastan saunomista. Mieli lepää, kroppa tointuu. Voi vaan olla ja ottaa kunnon löylyt!
Mustikkarahka edustaa myös suomalaisuutta. Nam! Ei haittaa, vaikka kyytipoikana on argentiinalaista reilun kaupan kuohuviiniä. Sitä muuten meni aika paljon, kun poika ei tykännyt. Muu family on vielä laivareissulla, jolla minä todellakaan en halua olla mukana. Ihan hyvin niilläkin kai on mennyt. Minä olisin varmaan stressannut ihan kamalasti. Hyvä, etten ollut!
Aurinko paistoi tänään ja oli pari astetta pakkasta. Ehdottomasti suomalaista! Oli kiva juosta Elden kanssa metsäpoluilla. Nähtiin yksi ratsastajakin - komea heppa! Aamu meni kotona puolikoomassa, mutta lenkki piristi, veri alkoi ilmeisesti kiertää aivoissakin asti. Venyttely on tosin jäänyt. Olen kamalan laiska venymään, ei vaan jaksa.
No sitten oli pakollinen siivous. Ja ylimääräinen satsaus liesituulettimen puhdistukseen. Lattiatkin piti pestä, kun kämppä oli rasvan peitossa pihvien kärtsäämisen jäljiltä. Tosi fiksua tuollainen käryyttäminen, mutta pestyä tuli. Onneksi on keksitty mikrokuituliinoja, jotka imaisevat rasvat kuulemma huokosiinsa. Ehkä. Suomalaista sisua siinäkin vaadittiin.
Tässä sitten ihan itsenäisesti laitoin töllön kiinni, kun kyllästyin katsomaan karmeata kasarimeininkiä James Bond -leffan muodossa. Oliko se nyt ihan varmasti niin, että olin noita joskus oikein elokuvissa katsomassa? Nyt en kyllä keksisi ensimmäistäkään syytä moiseen, mutta onhan siitä jo 27 vuotta. 27 vuoteen mahtuu monta asiaa, jotka haluaisin yksinkertaisesti unohtaa...mutta myös monta hauskaa sattumusta! =)
Huomenna ei kunnian kukko laula, jos ei heti painu pehkuihin. So long!
Sauna on tosi suomalaista. Rakastan saunomista. Mieli lepää, kroppa tointuu. Voi vaan olla ja ottaa kunnon löylyt!
Mustikkarahka edustaa myös suomalaisuutta. Nam! Ei haittaa, vaikka kyytipoikana on argentiinalaista reilun kaupan kuohuviiniä. Sitä muuten meni aika paljon, kun poika ei tykännyt. Muu family on vielä laivareissulla, jolla minä todellakaan en halua olla mukana. Ihan hyvin niilläkin kai on mennyt. Minä olisin varmaan stressannut ihan kamalasti. Hyvä, etten ollut!
Aurinko paistoi tänään ja oli pari astetta pakkasta. Ehdottomasti suomalaista! Oli kiva juosta Elden kanssa metsäpoluilla. Nähtiin yksi ratsastajakin - komea heppa! Aamu meni kotona puolikoomassa, mutta lenkki piristi, veri alkoi ilmeisesti kiertää aivoissakin asti. Venyttely on tosin jäänyt. Olen kamalan laiska venymään, ei vaan jaksa.
No sitten oli pakollinen siivous. Ja ylimääräinen satsaus liesituulettimen puhdistukseen. Lattiatkin piti pestä, kun kämppä oli rasvan peitossa pihvien kärtsäämisen jäljiltä. Tosi fiksua tuollainen käryyttäminen, mutta pestyä tuli. Onneksi on keksitty mikrokuituliinoja, jotka imaisevat rasvat kuulemma huokosiinsa. Ehkä. Suomalaista sisua siinäkin vaadittiin.
Tässä sitten ihan itsenäisesti laitoin töllön kiinni, kun kyllästyin katsomaan karmeata kasarimeininkiä James Bond -leffan muodossa. Oliko se nyt ihan varmasti niin, että olin noita joskus oikein elokuvissa katsomassa? Nyt en kyllä keksisi ensimmäistäkään syytä moiseen, mutta onhan siitä jo 27 vuotta. 27 vuoteen mahtuu monta asiaa, jotka haluaisin yksinkertaisesti unohtaa...mutta myös monta hauskaa sattumusta! =)
Huomenna ei kunnian kukko laula, jos ei heti painu pehkuihin. So long!
perjantai 5. joulukuuta 2008
Itsenäisyyspäivän aatto 5.12.
Että noi Teräsbetonin äijät on pelleä porukkaa! Oikeastiko tuon ikäiset tyypit laulaa ratsastamisesta ja lampaiden laiduntamisesta tosissaan? Ja itsenäisyyspäivän aaton hevibileissä? Hohhhoijaa... kaikkea nämä viksut suomalaiset äänestivätkin Suomen viime vuoden euroviisuedustajiksi. Tuo hevihomma menee vähän överiksi ainakin näin perushevarin mielestä.
No joo, taas on vaihteeksi perjantai. Jotenkin nämä loppuvuoden viikot menevät paljon nopeammin kuin viikot alkuvuodesta tai alkusyksystä. Vuorokauden 24 h ei tunnu millään riittävän kaikkeen, mihin haluaisi. Aina jokin jää vajaaksi ja yleisimmin se on ollut uni ja nukkuminen. Taitaa olla sen onnettoman menneen vklopun peruja, että harva se ilta olen alkanut koisata vasta noin klo 00.47. Ihan sekopäistä touhua, vai mitä?!
Onneksi nyt puoli väestövahvuutta risteilee Helsingin ja Tukholman väliä. Harvasta asiasta olen ollut niin samaa mieltä kuin perheen lukiolainen - minua ei siellä kaivata! Vain hullu lähtisi vapaa-ajallaan valvomaan teiniäkäisiä nuoria, thanks but no thanks anyway, niin kuin Sparks lauloi ennen muinoin. On muuten syöpynyt lähtemättömästi mieleen nekin laulunsanat.
Nytpä teen itselleni päivän hyvän työn ja lausun samantien hyvänyön!
No joo, taas on vaihteeksi perjantai. Jotenkin nämä loppuvuoden viikot menevät paljon nopeammin kuin viikot alkuvuodesta tai alkusyksystä. Vuorokauden 24 h ei tunnu millään riittävän kaikkeen, mihin haluaisi. Aina jokin jää vajaaksi ja yleisimmin se on ollut uni ja nukkuminen. Taitaa olla sen onnettoman menneen vklopun peruja, että harva se ilta olen alkanut koisata vasta noin klo 00.47. Ihan sekopäistä touhua, vai mitä?!
Onneksi nyt puoli väestövahvuutta risteilee Helsingin ja Tukholman väliä. Harvasta asiasta olen ollut niin samaa mieltä kuin perheen lukiolainen - minua ei siellä kaivata! Vain hullu lähtisi vapaa-ajallaan valvomaan teiniäkäisiä nuoria, thanks but no thanks anyway, niin kuin Sparks lauloi ennen muinoin. On muuten syöpynyt lähtemättömästi mieleen nekin laulunsanat.
Nytpä teen itselleni päivän hyvän työn ja lausun samantien hyvänyön!
tiistai 2. joulukuuta 2008
Lintuinfluenssarokotepäivä
Tai sitten ei. Mistäs sen tietää, kun tutkimus on sokkokoe? Uskoisin, että mulle ei laitettu mitään laimennettuja kantoja lintuperäisistä taudinaiheuttajista, vaan ihan tavallisia globaaleja pöpöjä. Nyt sitten saa seurailla viikon verran, josko jotain outoja oireita ilmenee. Äsken mittailin reilua alilämpöä. Johtuneeko pistämisestä vai kroonisesta väsymyksestä?
Lekurin mielestä mulla oli matala syke, 59. Eikös se ole ihan normaalin päiväihmisen rajoissa? Onhan mulla makuulla ollessa matalampiakin arvoja, painuvat tuonne 53:een sykemittarin mukaan.
Tänään oli raamattukokoontuminen, oli uusikin, tosin tuttu henkilö paikalla - kivaa!
Koko päivän on satanut ja ollut harmaata, sellaiset neljä astetta lämpöä. Hermot meinasivat mennä duunissa. Huolestuttavaa. Ilo on hakusessa!
Veto alkaa olla poissa, tänään aikaisin pehkuihin!
Lekurin mielestä mulla oli matala syke, 59. Eikös se ole ihan normaalin päiväihmisen rajoissa? Onhan mulla makuulla ollessa matalampiakin arvoja, painuvat tuonne 53:een sykemittarin mukaan.
Tänään oli raamattukokoontuminen, oli uusikin, tosin tuttu henkilö paikalla - kivaa!
Koko päivän on satanut ja ollut harmaata, sellaiset neljä astetta lämpöä. Hermot meinasivat mennä duunissa. Huolestuttavaa. Ilo on hakusessa!
Veto alkaa olla poissa, tänään aikaisin pehkuihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)