Minoon uupunut. Huolestuttaa. Iärirajoilla, sanoisi savonmualainen. En yhtään ihmettele, että kolleega on toipumassa uupumuksesta. Kohta toipilasporukoihin on oikein jonoa.
Tänään sain vihdoin joulukortit kirjuutettua, mutta päivän myöhässä. Tietenkin. Paljon väliä silti? Olisi tehnyt mieli skipata koko kortit, mutta niitä on kiva lähettää ystäville ja tutuille ja sukulaisille. Onhan niitä sitten ihan kiva myös saada. On ihmisiä, joilta en koskaan milloinkaan saa joulukorttia, vaikka itse lähettäisinkin. Sekin sallittakoon. Mitäs olen itse niin tyhmä, että laitan heille? Eikä motivaationa suinkaan ole tietenkään vastavuoroisuus.
Ei, nyt ei vaan jaksa. Pakosti pehkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti