Yömyöhällä

Kuu möllöttää keltaisena puolikkaana tummahkolla taivaalla. Heinäkuu on jo taittunut yli puolivälin, mikä näkyy pimenevissä öissä. Haikeaa! Mutta vähän taianomaistakin...

Kukahan tätä blogia oikein päivittäisi? Tapahtunut on niin paljon, ettei tahdo perässä pysyä.

- Ennen juhannusta oli kaameaa papereiden siivoamista kotona ja työpaikan tilanvaihdosta johtuvaa hommaa siellä työpaikalla. Vaikka siis on lomaa.

- Juhannuksen jälkeen harrastin tehoratsastusta ennen länkkärikisoja. Kisat meni kohtalaisen kivasti, kolme sijoitustakin tuli. Koulukamoissa ratsastaminen HUS-luokassa (ei se sairaanhoitopiiri) oli kivaa, ja tulin jopa toiseksi! Hehe... Pleasuren tulokseen olin kaikkein tyytyväisin. Oli luvattu upeaa hellepäivää, mutta aamulla oli taivas pilvessä ja harmaana ja kisojen alkaessa alkoi sadekin. Kummallista! Sitten seuraava päivä oli taas aurinkoinen ja helteinen.

- Kisojen jälkeen maanantaina mälläsin Rellun ridauspaikan tienhaarassa yhden ratsastuskaverin kanssa. Ei näyttänyt ensin ihan hirveän pahalta, mutta lunastukseen se sitten meni kuitenkin. Hirveästi hommaa paperiasioissa! Ja vähän harmittikin, mutta onneksi kelleen ei käynyt kuinkaan. Vika ilmeisesti molemmissa kuskeissa?

- To 2.7. lähdin vaelluskaiman kanssa aamuvarhaisella Pariisin kautta Italiaan, tarkemmin sanoen Venetsiaan. Jobinpostia oli tullut jo lähdön aattoiltana; opasporukka oli joutunut onnettomuuteen Itävallassa. Tilanteen vakavuus selvisi vasta Pariisissa tekstiviestin kautta ja lopulta Venetsian lentokentällä puhelun yhteydessä. Siitä sitten alkoi Italian-seikkailumme, joka olikin oikein mukava, mutta siitä on ihan oma juttunsa, joka täydentyy joskus lähiaikoina.

- Kun ti 7.7. palasimme kotimaahan, niin seuraavana aamuna olikin aikainen lähtö Tallinnan-lautalle. Harmi vaan, että matkatavarat Venetsiasta olivat jääneet Pariisin kentälle. SEkä matkalaukkuni että pikku linkkuuveitseni eri kassissa. Myös kaiman kamat jäivät sinne. Meillä oli toiveita saada ne illan viimeisellä Pariisin-koneella, joka oli perillä iltayhdeltätoista. Vähän jännitti, kuinka käy, koska tarvitsin matkalaukussa olevia tavaroita uudelle reissulle. Kaivattu soitto pirisi puoli kahdeltatoista ja kävin hakemassa laukut kentältä, tosin melkoisen uupuneena. Sitten vielä pyykinpesua ja pakkausta - naapuriparat!

- ke 8.7. - la 11.7. Saarenmaan pyöräilymatka. Kiva majoitus Riksussa Muhan puhketalussa. Kiva uintireissu ekana iltana merenrannalla; ukkosti ja satoi. Kiva kaatosade ja myrskytuuli ekana pyöräilypäivänä torstaina - ei keretty fillaroida kuin n. 30 km ja siitä puolet kaatosateessa ja mukavassa vastatuulessa. Onneksi oli kypärä päässä, kun oksia ja käpyjä satoi puista alas! Alkutaivat tosin oli vielä aurinkoinen ja silloin tutustuimme Jyväskylän yliopiston viestinnän laitoksen apulaisprofessoriin ja hänen isosetänsä synnyinpaikkaan. Saarenmaan linna tuli nähtyä ja tuettua paikallisia käsityöläisiä (ostettiin koruja). Saarenmaalla on ilmeisesti tapana, että kun lasiin kaadetaan jotain (alkomahoolia), niin se täytetään piripintaan!

Perjantaina fillaroitiin 75 km - kiva reissu, jonka aikana nähtiin Loonan kartano, Kihelkonnan kirkko ja posti/kauppa, Korunan merenranta ja paljon suoria maanteitä päällystettynä ja hiekkapintaisena. Illalla lisäksi ratsastus - todella mukavaa laukkailla pellolla ja kulkea merenrannalla! Lauantainaajettiin autolla matka, joka piti alunperin fillaroida, eli kävimme Saarenmaan eteläkärjessä, jossa oli majakka ja kapeneva hiekkaniemi meren rannalla. Panga tuli myös nähtyä. Harmi kyllä Kuressaaressa kuskimme peruutti taakse ilmestyneeseen autoon ja fillarimme vaurioituivat, mutta luultiin, että vain lievästi. Lautalle tulikin melkoinen hoppu - sekä mantereelle menevälle että sen jälkeen Helsingin-lautalle. Marginaalia ei jäänyt kuin varttitunti, huh, mutta onneksi kuitenkin ehdimme. Kotona yömyöhään. Suomessa satoi...

- Maanantaina piti sitten alkaa selvitellä kaikkia kulkuvälineasioita. Sain ruinattua 4500 e lunastusrahaa Rellustani. Fillarit vietiin pyöräkauppaan katselmukseen. Eilen tuli tieto, että nekin menevät lunastukseen. Voi kuusi! Rungot olivat vääntyneet rysäyksen yhteydessä. Pah! No, puoliso hankki uuden pyörän heti eilen ja sai paremman kuin mitä entinen oli. Minä hoidin pyörien vakuutusasioita virkailijan kanssa. Nähtäväksi jää, mikä on lunastusarvo ja saako jotain vielä matkavakuutuksesta (kiitos ammattijärjestö!) sen päälle. Koko alkuviikon surffailin netissä autoilmoitusten parissa ja otin yhteyttä pariin autoaan myyvään henkilöön.

Tänään tuli lunastuspaperit ja mentiin Tuusulaan katsomaan yhtä ooppelia, jonka bongasin netistä. Se oli niin hyvän näköinen ja oloinen, että koeajoin, vein autotohtorille, odotin pitkään ja sain ok-paperit sieltä suunnasta. Sitten teinkin jo kaupat autosta ja nyt minulla on sitten uusi vanha opel käytössäni. Niin se sitten vain kävi. Illan ratsastuksen jälkeen olikin todella uupunut olo kerta kaikkiaan, hoh-hoijjaa...

Sellaista siis viime aikoina. Nyt petiin.

Matkailu avartaa

Nytpä on reissu tehtynä, eikä mikään mennyt niin kuin kuvittelimme. Kaiman kanssa lähdettiin kiipeilemään Dolomiiteille ja päädyttiin Venetsiaan ja Gardajärvelle - lähes - turistimatkalle! Ei voi silti valittaa, matka oli hieno kokemus. Päästiin me sitä paitsi vuorille vaeltamaankin ihan tarpeeksi, enkä ole ollenkaan pahoillani siitä, että leirintämajoitukset vaihtuivat edullisiin hotelliyöpymisiin.

Kiipeilyrintamalla tuli vakaviakin vastoinkäymisiä oppaiden elämässä matkanteon yhteydessä. Onneksi ei supervakavaa, mutta ihan tarpeeksi niin, että me totesimme, että voimme järjestää itsellemme Italiassa kuudeksi päiväksi omaa ohjelmaa. Pariisin lentoasemalla käytiin hiljentymiskappelissa ja saatiin rohkaisua sanasta ("En minä jätä teitä orvoiksi...") ja Venetsian aeoroportolla sitten funtsattiin, että mitäs nyt tehdään? Siitä se sitten alkoi: järjestyi kiva pensionaatti ja edullinen Venetsian keskustasta, Venetsian maisemakierros - viime kerrasta olikin 26v. ja sitä edellisestä 38v. - ja sitten kohti Gardajärveä. Puoliso infosi aikatauluista ja varasi Malcesinesta hotellin kolmeksi yöksi, joten matkasimme Veronaan junalla ja sieltä bussilla Gardajärven itärannalle. Silloin kyllä iloitsi kännykän ja internetin olemassaolosta!

Malcesinessa pääsimme kiipeämään Monte Baldolle ensin kabiinihissin avustamana, joten ensimmäiset 1760 m merenpinnasta taittuivat melko mukavasti, tosin kuin sardiinina purkissa. Sieltä Monte Altissimo di Nagolle omin jaloin kavuten, siinä olikin hommaa. Aurinko poltti hartiat ja kädet ja jalat ja kaiken, mihin osui. Lämpöä vuorillakin lähemmäs +30! Ihanan upeat maisemat ja mahtavaa saada kulkea vuorenrinteitä. Takaisin tullessamme nousimme todella vaativan rinteen ylös ja kuulimme sekä näimme murmelin matkan varrella. Ehdittiin jopa kabiiniin ennen viimeistä laaksoon laskeutumista ja näin vältettiin neljän tunnin alas kapuaminen...