Sunnuntaina 25.5.

Viimeksi kirjoitinkin kai tiistaina. Silloin odotin pääsyä voice massageen. No pääsin, mutta olipahan superjumi hartioissa ja purukalustossa sen jälkeen. Sen ohella tai siitä johtuen iski kammottava päänsärky perjantai-iltapäivänä eikä meinannut loppua tulla. Oikeastaan vasta tänään kun kävin taas kuntosalilla, niin olotila on palautunut suht normaaliksi. Taidan kohta tulla riippuvaiseksi punttiliikunnasta! Se vaan tuntuu niin hyvältä jälkeenpäin. Treenin aikana on mukava miettiä kaikkea ihan itsekseen ja hiljaa. Onhan se tavallaan hassua, kun kaikki ovat vaan hiljaa ja harjoittelevat, tai no onhan monilla kuulokkeet korvissa. Minä tykkään siitä hiljaisuudesta.

Voi kun ulkona on valoisaa. On ihan älytöntä ajatella, että kohta alkaa kesäkuu ja sen myötä loma. Siihen valmistautuu vuosi vuodelta huonommin.

Mitäs menneellä viikolla? Ratsastus sujui keskiviikkona melko mukavasti, vaikka ongelmiakin taas oli. Onneksi polle oli yhteistyöhaluinen ja minäkin yritin tsempata laukoissa. Oli mukava ratsastaa ulkona!

Torstai oli kiva päivä. Ötököiden saalistaminen oli innostavaa ja mikroskooppitutkimukset erittäin kiinnostavia. Onneksi kuitenkin näemme maailman tällaisena tavallisen kokoisena, yleensä. Tuli muuten käyttäydyttyä melko huonosti ja rähjättyä taas viattomalle luontokappaleelle. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin taisin nolata itseni oikein perusteellisesti, mutta minkäs teet. Jos on pesunkestävä pöljä, niin on, ei se siitä muuksi muutu. Eikä myöskään tule opittua mitään, edes kantapään kautta...no - maailma näyttää pyörivän radallaan aivan niin kuin ennenkin, joten mitäs pienistä.

Hieronta oli jumalaisen rentouttavaa. Miten tunti voi vierähtää muka niin nopeasti kuin silloin? Vaivuin lähes nirvanaan. Harmi vaan, että lähete on vielä kadoksissa, mutta kaipa sekin vielä löytyy. Siis torstaina oli vielä taivaallinen olotila, mutta tunnelma muuttui päänsäryn mukana tyystin viikonlopuksi. Itku pitkästä ilosta tai jotain sellaista.

Jos kerrankin menisi aikaisin nukkumaan, vaikka taivas onkin vielä heleän vaalea pohjoisessa. Ai niin, minun päätöksilläni ei ole näköjään mitään virkaa. Olen nyt menossa Sarekin reissulle heinäkuun lopussa, vaikka niin pyhästi päätin, että EI tänä kesänä. Kaiman ehdotuksesta ollaan kuitenkin lähdössä vuorikiipeilyä opettelemaan - pitäiskö itkeä vai nauraa? JOS reissu nyt toteutuu. Ja sitä ennen fillaroimaan saaristoon ja vaeltamaan Pyreneille, jos kaikki sujuu toiveiden mukaan =).

Tykästyin niin kovasti POTF:n musaan, että ostin Sign of Life-cd:n. Harvinainen levy, kun pitää sisällään monta hyvää biisiä. Yleensähän niitä on vain yksi tai kaksi koko levyllä. Suosikit ovat Seek You Out ja erityisesti Shallow. Että ne kuulostaa hyvältä!

Adios amigos.

Tiistaina 20.5.

Uskomatonta, kuinka aika menee. Ja hartiat kipeytyy. Kohta on työrupeamat tehty ja pääsee vapaalle, onneksi. Nukun varmaan ensimmäisen viikon putkeen, ellen valvo sitä putkeen. Oikeastaan aika samantekevää...Nyt pitäisi valvoa, kun on kohta valoisimmat yöt käsillä ja toisaalta pitäisi levätä, ettei hermot mene joka päivä silkan väsymyksen takia. On siinäkin noidankehä! Kahvikaan ei auta kuin työpäivän alussa ja lopun edestä se maistuu tosi pahalta. Esim. Mamma Rosan espresso oli erityisen kammottavaa. Ilman grappaa sitä ei olisi saanut kurkustaan alas. Jatkossa voinkin ehkä keskittyä vain grappaan.

Siitäpä tuli mieleeni lomahaaveet Alppien rinteillä. Jos voisin vapaasti valita, matkustaisin a) Dolomiiteille vaeltamaan, b) Itävaltaan vaeltamaan, c) Sveitsiin vaeltamaan, d) Italiaan Toscanaan, e) Italiaan Roomaan, f) Kreikkaan Kreetalle, g) Välimerelle purjehtimaan purjehduskouluun ja h) perunamaalle pottuja istuttamaan. No mökillekin menoa voisi harkita, varsinkin melominen olisi mukavaa. Ja jos ei olisi rahasta kiinni, lähtisin USA:n länsirannikolle tai preerialle cowboyn oppiin länkkärivaellukselle. Haaveita, haaveita vain? Joskus jotkut jopa toteutuvat.


On ollut nätti päivä, mutta kylmähköä. Ne yli 20 asteen lämmöt olivat ohimenevä ilmastonmuutoksen esivaihe. Nyt on ollut tuollaista vähän päälle kymmenen asteen vilvakkaa keliä.

Niin, Venäjä sitten voitti lätkän MM:n. Eipä paljon väliä minulle, kun Suomi oli kolmas. Nyt pyykille. Pyykille?

Kylmä ja harmaa sunnuntai

No nyt on vietetty viikonloppua oikein kunnolla viihteen puolella. Perjantai-illasta ehdin jo kirjoittaakin silloin yöllä. Eilen oli hieman hutera olo, mutta sain kuitenkin shoppailtua, siivottua ja saunottua... Illalla sitten taas Hesaan Ellun kanssa Tavastialle Poets of the Fallia kuuntelemaan. Siellähän oli kohtalaisen paljon kansaa. Bändi alkoi soittaa vasta yhdeltätoista, mutta soittivatkin sitten yli puolitoista tuntia. Ja millä tavalla soittivat! Tosi hyviä. Varsinkin ne biisit, joissa oli akustinen kitara - ne kuulostivat aivan upeilta. Bändi osasi ottaa yleisönsä ja esiintyä innostuneena. Musiikin soundi oli todella rikas ja täyteläinen. Välillä oli pakko ottaa korvatulpanpuolikkaat pois korvista, kun musa kuulosti niin paljon tarkemmalta ilman niitä. Harmi, että miksaus oli sen verran kovalla, ettei voinut olla koko aikaa ilman niitä. Nyt kun on nähnyt sen porukan esiintyvän livenä, niin kappaleitakin kuuntelee vähän eri kantilta. Aikamoisia taitureita. Pitäisi päästä useammin kuuntelemaan konsertteja =).

Kotona puoli kahden maissa, joten aamulla uni maistui pitkälle puolenpäivän jälkeen. Taisi olla lähempänä yhtä kun jaksoin kiskoa itseni ylös. Sellaista se on, kun valvoo yöt, menee vuorokausirytmi pois radaltaan. Mutta so what.

Katseltiin äsken Hotelli Firenzessä-leffa. Heti tuli sellainen olo, että pitäisi päästä Italiaan ja Toscanaan kesällä. Katsella oliviipuita, sypressejä, kellertäviä auringonlaskuja, unikkopeltoja, punatiilisiä talojen kattoja kylissä, kaareutuvia kukkuloita, lukea kirjoja ja siemailla hyvää punaviiniä pihamaalla tai pikku ravintolassa, hmm.

Töllössä on menossa MM-kiekon loppuottelu; Kanada-Venäjä. Kanada varmaan (toivottavasti) voittaa. Ei jaksa niin kamalasti kiinnostaa. Onneksi Suomen lätkäpellet saivat eilen pronssia Ruotsia vastaan. 4-2 on siis peli. - Tuo 'Stay' on ehdottomasti yksi lemppareistani. Kuuntelen siis Poetseja. On ne kaikkikin hyviä. Vaikka vähän tummasävyisiä jotkut. Niillä on myös hyvät rytmit, ja laulusolistilla on persoonallinen ääni. Olisi kiva osata säveltää tuollaista musiikkia!

Elämä on kyllä mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa. Säät saisivat tosin lämmetä. Torstaina pääsen vihdoin voice massageen. Odotan sitä kuin kuuta nousemaan.

Kylläpä kaikki on vihreää tuolla ulkona. Kukkivissa kasveissa valkoinen on tämän hetken suosituin väri. Mikähän siinä on, että tietyt värit ovat dominoivia eri aikoina? Kai silläkin jokin tarkoitus on.

Tänään kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kristuksen pelastustyötä. Sitä verrattiin hiihtolatuun. Jeesus on hiihtänyt edeltä, avannut uran. Ihmiset eivät pelastu sillä, että sivakoivat ladun loppuun, että se olisi se hiihtosuoritus, joka ratkaisee. Oman tulkintani mukaan ihmisen on tietysti hiihdettävä se latu loppuun itse, se on selvä, mutta Jeesus on raivannut esteet, näyttänyt reitin, jota seurata ja johon suunnata suksenkärkensä. Ei tyhmempi vertaus.

Huoh. Siinähän se tuntui tämäkin päivä menevän ilman, että oikein pääsi mukaan. On synti ja häpeä, etten edes ulkoillut, mutta kai se on uusi päivä huomennakin.

Hmmm...yöllä 17.5.08

Kello on lähes 20 vaille 4 yöllä eli erittäin epätodennäköinen aika blogata. Mutta nyt täytyy. Tulin juuri kotiin työporukkamme yhteisiltä illallisilta/ yökyöpelöinnistä. Taivaanranta on vaalenemassa, oikeastaan vaaleanpunertava; kohta se aurinko alkaa sieltä nousta. Pääsin taksikyydilllä tienhaaraan ja lopun kävelymatkan kuuntelin lintujen laulua - oli mustarastasta ja monta muuta kilvan laulamassa. Tunsin taas sellaista riemullista vapauden tuntua; ihana kirpeän kevätyön tuoksu, kellertävänpunertava aamutaivas, rauha sydämessä. Ihana tunne!

Samalla myös hyvin väsynyt olotila, mutta onneksi kotimatka oli miellyttävä. Hyvää ruokaa illan mittaan, juomaa yli tarpeiden, tunnelmia vaihdellen iloisesta haikeaan, lämpöä kollegoja kohtaan. Ihania ihmisiä, ihana olla mukana tässä porukassa!

William K. oli viihtyisä paikka jatkaa yhdessäoloa, laulua, keskustelua. Go-go-tyttöjä ja bändisuunnitelmia. Viimeisin matkakohde taisi olla New York. Ihme, että meitä ei heitetty suoraan ulos kapakasta, siihen malliin lauloimme. Kyyhkyläiset olivat kyyhkyläisiä; somaa. Arjen ristiriidat pääsivät painumaan unholaan. Toivottavasti sama jatkuu, kun maanantaina palataan töihin... Epäilyksiäkin nostettiin puheeseen, vaikea suhtautua niihin. Vaisto sanoo toista.

Jos minusta aika joskus jättää, niin kuin jättää, niin voin todeta, että olen tiedostanut tämän maallisen elämän kaiken kauneuden ja täyteyden. Se on aika musertava tunne, mutta hyvä sellainen. Elämä ei ole mennyt hukkaan, sen on saanut tiedostaa ja siitä on saanut nauttia. On oikeastaan merkillistä, että samalla kertaa ajatukset voivat olla kuin sumussa ja samalla kertaa terävinä kuin partaveitsi. Ympäripäissään ja tiedostaen kaiken tosi tarkkaan. Tuntee elävänsä täysillä ja onnellisena.

Huomenna sitten kuuntelemaan Poets of the fallia Tavastialle - toinen myöhään menevä yö. Tai siis tänään tietenkin. Se onkin sitten jo ihan eri juttu. Good night!

Ja siis kylmä yö on kyseessä, melkein 2,5 astetta pakkasen puolella. Ei uskoisi, kun katsoo ulos ikkunasta.

Ohhoh...

Tunnenpa taas itseni melkoiseksi surkimukseksi. Laukka ei tahdo sujua, ei sitten millään. Onko tämä silkkaa rahanhukkaa? Miten oppiminen voikin olla näin vaikeaa? Lisäksi olen sairaan väsynyt. Tänään töissäkin melkein pyörrytti. Olen valvonut joka ilta aivan liikaa ja nukkunut siis aivan liian vähän. Joko lätkän seuraaminen tai sitten juoksemisesta aiheutuva energialataus ovat siirtäneet levolle käymistä. Ja joskus hommatkin.

Nyt ajatus seisoo, jumittaa pahasti. Ylihuomenna kaupunkiin syömään duunikavereitten kanssa, ehkä myös leffaan ennen sitä. Ja lauantai-illalla Elunan kanssa Tavastialle Poets of the fallia kuuntelemaan, mukavaa! Siis kaksi iltaa viihteen puolella, mutta kyllä tässä nyt jotain jo vähän kaipaakin, kun kerran jumittaa pahasti. Vaihtelu virkistää.

No viikko sitten tosin oltiin kuuntelemassa Iloista leskeä oopperassa ja syömässä La Villettassa. "Kun tuli sammuu, niin sali tummuu", sanottiin operetissa. No niinhän siinä tapaa käydä. Laulut olivat hyviä ja esillepano erinomainen. Jaakko Kortekangas oli illan ehdoton tähti.

Säät ovat vaihteeksi kuin toisesta maailmasta. Viikonloppu oli helteinen ja tämä viikko tuulinen ja kalsea, vaikka aurinkokin on pilkistänyt taivaalta. Tänä aamuna elohopea (tai muu reagoiva aine mikä lie) oli kivunnut vain asteen pari nollan yläpuolelle. Sellainen 20 asteen pudotus yhtäkkiä ei tunnu kivalta.

Tämä bloggaaminen on selvästikin terapiaa minulle. On hyvä saada koota ajatuksia päivän päätteeksi ja joskus keskenkin päivän. Oikeasti minua ei kiinnosta ollenkaan, lukeeko joku näitä vai ei, tämä on vain minua varten. Eipä silti, JOS joku lukee näitä, olisi hauska tietää, onko ko. henkilöllä itselläänkin blogi.

Ihminenhän pystyy nukkumaan istuallaankin. Ei ole muuten kaukana nyt se tilanne. Back tomorrow.

Måndag den 12 Maj

No niin, nyt taas saamarin tunarit on päästetty kaukaloon ja tulosta syntyy; Kanada johtaa 2-1. Eilen oli jännittävä matsi USA:ta vastaan, mutta meni turhan myöhäiseen. Juoksulenkkikin sitä ennen oli mennyt myöhälle, kun uni pakeni silmistä normaaliin nukkumaanmenoaikaan. Ehkä kuohuviinillä, donitseilla ja tiikerikakullakin oli osuutensa asiassa. Lenkkikaveri oli saanut unen päästä kiinni vasta puoli viiden maissa yöllä. Tehokkaat adrenaliinit!

Tänään oli siedettävä päivä duunissa - ei suurempia takaiskuja, vaikka maanantait ovatkin yleensä vaikeita ainakin itselle. Kotiin tultuani oli tarkoitus torkahtaa tuossa kuuden maissa, mutta toisin kävi. Kello näytti varttia vaille yhdeksää herätessäni. Oli täysin pöllähtänyt olo, koska olin nähnyt vilkkaita ja omituisia unia. Olin mm. lumilautaillut yhden työkaverin kanssa todella jyrkästä rinteestä (en siis todellakaan osaa lautailla), tosin suurin osa lumesta oli jo sulanut ja rinne päättyi hiekkaiselle betonialustalle jonkin rakennuksen pihalle. Ja suksien siteet eivät meinanneet mennä kiinni, vaikka siis oikeasti lautailin. Olin myös saanut ystäviltä pari kirjettä, joiden lukemista innolla odotin, mutta jotka olin unohtanut aiemmin. Yhdelle amerikkalaiselle vieraalle piti laittaa ruokaa sen jälkeen, kun se oli saunonut - ja mitä kaikkea. Valvetilassa koetut asiat asiat sekoittuvat aika villisti alitajunnassa.

Ei tuota Kanada-peliä jaksa seurata. Viime torstaisen Lostin voisi katsoa, mutta lätkäkanavaa on vaikea ohittaa.

Onpahan kylmä päivä, enää nelisen astetta mittarissa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kova. Nyt taivaalla näkyy leveähkö uusikuu, kalpea valosirppi ja tähdetkin varmaan hohtavat tummaa avaruutta vasten. Pohjoistaivaalla säilyy vielä auringonlaskun kajo tumma metsänraja taustanaan. Toukokuussa usein unohtaa, että kyseessä ovat jo vuoden valoisimmat ajat. Aurinko nousee aikaisin, jaksaispa itsekin.

Sain sen brittikirjani loppuun eilen. Siinä oli yksi mielenkiintoinen kuvaileva lause: "...tunteet syöksähtelivät yhä ympärilläni kuin levottomat kalat." Aika hyvin ilmaistu. Harmi, kun kirja loppui, se oli oikein hyväntuulinen.

Lätkämatsissa ei käy hyvin Suomen pojille. Vaikka yleensä olenkin optimisti, niin niin yltiöoptimisti minäkään en ole, että uskoisin Suomen nousuun tänään. Ei kai niitä kaikkia pelejä tarvitse tai edes voi voittaa?!

Ja auttoi...

Siis sauna. Todella hyvä hiljentymispaikka! Vain vesi kihisee kiuaskivillä. Vielä kun keksisivät sellaisen idean, että kehittävät sähkökiukaan, josta kuuluu aidon puukiukaan tulen huminaa ja palavan puun rätinää. Vapaa vinkki kaikille kiuaskauppiaille.

Toinen vapaa kehitysvinkki on yhdistää metronomi ja viritysmittari kännykkään. Huomaa kyllä, että olen luovissa töissä.

Upea keli, taidanpa lähteä sauvomaan Espoon metsiin, jotka ovat Helsingin kaupungin virkistyskäytössä. Kiva tapa viettää äitienpäivää. Näyttää olevan sitä paitsi +23,5 varjossa, tästä ei kelit parane!

...


Voi tuhannen turilasta. Tietokoneet on kivoja, mutta jotkut ohjelmat ihan p....ja. Jos teet tunnin jotain työtä ja huomaat, että kaikki vaiva on valunut hukkaan, niin kyllähän se rupeaa ottamaan pattiin. Isosti. "Istuntosi on päättynyt" se sanoo eikä tallenna, vaikka polvillasi rukoilisit. Hetken mietit, voisiko kaiken kopioida wordille, mutta se olisi työlästä, ja se käy sitä paitsi ajatuksissa vain ohikiitävän sekunnin murto-osan ajan. Sitten kirjaudut uudelleen, aavistat pahinta ja huomaat, että kaikki on mennyttä.

Voimaton raivo on vahva tunne. Tekisi melkein mieli kuristaa joku, mutta lähellä on vain pehmoeläimiä, eikä niitä viitsi kuristaa. Eikä tietenkään muita ihmisiä liioin. Siis kestä, kestä, kestä - siedä pettymys ja turhautuminen! Ja se harmittaa vielä enemmän, että oli niin hemmetin typerä, ettei tajunnut tallentaa työtään matkan varrella. Tästä ei kyllä kohta selvitä kuin kuohuviinilasillisen avulla. Se luo yleensä hilpeän tunnelman, ja tässä nyt totisesti tarvittaisiin vaikka tekohilpeyttä.

Tunnelmasta toiseen ja kolmanteen

Miten voi olla näin upea kesäsää toukokuussa? Plus 19 vielä yhdeksältä illalla ja aurinko kultaa vihreät puunlatvukset. Tuometkin kukkivat jo ja luumupuut.

Kaunis päivä viettää sukulaisen hautajaisia, saattaa ja muistella tärkeää ihmistä. Sitä miettii ihmisajan rajallisuutta. Täällä koettua ja kerättyä ei saa mukaansa, siksi pitäisikin useammin tajuta, että elämä on nyt, tämä hetki ja ajatus juuri tässä. Toisella sukulaisella syöpä kuluttaa elämän voimia kiihtyvällä vauhdilla. Ei sitä käsitä. Vaikka näkee. Kaikki on liian haikeaa ja vaikeaa. Eihän tästä kirjoittamisestakaan tule mitään.

Juokseminen olisi voinut auttaa, siinä ajatukset selkiävät, mutta ei nyt. Sauna kutsuu. Ehkä se tekee hyvää.

Suomi johtaa

Kiva kun Suomen peli kulkee lätkämatsissa! Ainahan niin ei ole. Ilmeisesti ne saamarin pellet jätettiin tänään pukuhuoneeseen. Ai niin, voittihan ne tyypit viime ottelussakin, mutta työn ja tuskan jälkeen - katsojallakin oli aika tuskainen olo ennen jatkoajan voittomaalia.

Toisinaan on aivan älytöntä seurata noita pelejä, kun psyyke ei kestä jännitystä siitä, että voittaako vai häviääkö Suomen pelaajat ottelunsa. Loppuottelua on kaikkein kamalinta katsoa. Mieluummin alkaa vaikka järjestellä kirjahyllyä tai pyykätä tai tehdä mitä tahansa muuta. Ja kysehän on vain urheilumatsista!

Ihminen on erikoinen olio. Pelit ja pelaaminen tai siis tavallaan leikkiminen on tärkeää aikuisillekin. Musiikki ja laulujen kuunteleminen on tosi tärkeää - ajatellaanpa vain, mikä määrä musiikkia tulvii eri radiokanavilta ympäri vuorokauden. Ja kaupoissa soi alvariinsa. Ihmiset jopa jonottavat konsertteihin - ai niin, huomenna haettava Poettareitten liput - ja käyttäytyvät aika oudosti niiden aikana. Sekä klassisen, viihde- tai kevyemmän /raskaamman musiikin konserteissa; jokaisessa omat hassut toimintakuvionsa.

Niin, miksen koskaan alkanut opiskella sosiologiaa? Olisiko se sen jälkeen menettänyt kiinnostavuutensa vai katsoisinko ihmisiä ihan eri näkökulmasta koko ajan? Koulutushan ohjaa tarkastelemaan ihmisiä, ympäristöä ja ilmiöitä siitä kontekstista käsin, johon on erityisesti harjaantunut vuosien mittaan. Vai onko se noinkaan?

Päivä oli kuitenkin kylmä ja jopa sateinen, mutta muuten mukava. Ratsastus on edelleen vaikeaa. Fillarin takakumi ei vieläkään suostu pitämään ilmaa sisällään, joten pyöräilykausi saa odottaa.

Kylmää

Varmaan on pohjatuuli puhaltanut koko päivän, sillä päivä on ollut paluu aikaan ennen ilmastonmuutosta. Hyvä jos on ollut 12 astetta, mutta aurinkoista silti. Varsinainen urheilupäivä: ensin juoksin 1½ kentänkiertämää sen minkä jaloistani pääsin, sitten toivuin aikani ja tunsin keuhkojeni rohisevan oikein kunnolla. Sekään ei kuitenkaan ollut riittävästi, vaan illalla piti päästä vielä juoksemaan kovavauhtinen lenkki järven rantaan. Ihanaa, kevyttä, tuskaisaa ja tuomien tuoksua jo ilmassa. Ja taas se tikka siellä samassa puussa ja samassa kohtaa kuin vapunaattonakin naputtamassa. Väärin - täristämässä, niin että varmaan tikanpäätä pakotti.

Juoksu tarjosi kunnon endorfiinilatauksen ja maitohapot pohkeisiin. Joku sitten vielä kysyy, miksi ihmiset juoksevat? Eikö se ole aika ilmiselvää?

Olen lukenut lopun iltaa yhtä brittikirjaa ja tekisi vieläkin mieli jatkaa. Harmi vaan, että kello käy enkä halua tehdä univelkaa tulevana yönä. Good night - sleep tight.

Ja pah! (+ 14)

Jos jokin voi mennä pieleen niin se on mennyt tänään. Kunnon kireilypäivä töissä. Sitä tiukkapipoisempi olo mitä huonommin on valmistautunut tehtäviinsä. En suosittele kenellekään! Siitä sitten saavat viattomat luontokappaleetkin osansa. Tosin kaikki niistä ei ollut niin viattomia alkuunkaan...

Viikonloppu meni jo ihan lomatunnelmissa ja nyt on karu paluu arkeen. Ulkona tuuleekin kuin viimeistä päivää. Puuparat, kun joutuvat tanssimaan tuulen niitä taivutellessa.

- Mikä hillittömän valtava lentokone tuolta oikein nousi taivaalle? Käsittämätöntä, että ne nousevat siivilleen.

Lennokit ovat aika pelottavia, ainakin jos niitä lennätetään melkein ihmisten päälle. Koin ne todella uhkaaviksi juoksulenkkimme aikana. Mitä, jos sellainen putoaa päähän? Se on menoa sitten. Lennokeista tulikin mieleen Lost. Se on oudompaakin oudompi ohjelma. Ehkä se on kuitenkin osuva nimi sarjalle, käsikirjoittajatkin taitavat olla välillä ihan eksyksissä.

Välillä tuumailen, onko tämä bloggaaminen jonkinlaista henkistä exhibitionismia? Eihän nämä kirjoitukset voi oikeasti kiinnostaa yhtään ketään koko maapallolla? Silti ajatus on kiehtova - ehkä joku jossain maailman kolkalla lukee joskus tämän ja saa tietää, että juuri nyt hieroin silmiäni ja sain ne kirvelemään mitä epämiellyttävimmällä tavalla. Tosi kiinnostavaa.

Mieliala koheni viikottaisen raamattukokoontumisen jälkeen. Back to basics ja huomaa, miten ja missä suhteessa asiat taas ovatkaan. Toisten muistaminen on kivaa ja antoisaa. Antaessaan saa, pitää paikkansa.

Tänään sain sähköpostiviestin 27 vuoden takaiselta tutultani. No olin kyllä itse ensin ottanut yhteyttä häneen ja tiedustellut, onko telkun alalaidassa nimetty tyyppi se sama, jonka minä tunsin aikoinaan. Olihan hän se, hauskaa! Internet mahdollistaa monia sellaisia asioita, mitkä muuten saattaisivat olla todella työläitä. Täytyy muistaa palata tähän aiheeseen, nimittäin pohdiskeluun Internetin (kuuluu kirjoittaa isolla alkukirjaimella) hyvistä ja huonoista puolista. Niitähän riittää!

Saamarin pellet kuulemma muodostavat Suomen jääkiekkojoukkueen. Niitä on varmaan suurin joukoin myös kotikatsomoissa =)

Työ kutsuu...

Sunnuntai 4.5.: Ukonilma!

Tänään todellakin ukkosti. Aika harvinaista tapahtuakseen toukokuun alussa. Ei silti ihmeellistä, jos muistelee, että koko viikon ajan on ollut poikkeuksellisen lämmintä, melkein 20 astetta joka päivä ja parhaana päällekin. Tänään mm. oli +21 varjossa, melko häkellyttävää lämpöä.

Herättyäni kävin kuntosalilla. Oli todella lannistavaa huomata, että hauislihasten voima on olematon, kun liikettä tekee sellaisella curl-laitteella, joka eliminoi muun kropan käyttämisen. Sain vaivoin vedettyä kahdesti 8 toiston sarjan, viimeisellä kerralla oli työtä ja tuskaa saada vipuvartta käännettyä ylös asti. Tähän pitänee keskittyä jatkossa. Jospa sitten saisin vedettyä edes yhden leuanvedon joskus hamassa tulevaisuudessa?

Eilisen lenkin jäljiltä oli jalat aika jumissa. Venyttelykin on tuskaa. Hyvin siis menee, mutta menköön.

Avoimesta ikkunasta kantautuu huumaava koivun tuoksu sateen jälkeen. Ihan kuin olisi jo kesä! Ensi viikolla sää tietenkin viilenee, eihän tällainen nyt voisikaan jatkua.

Tänään salille fillaroidessani tunsin riemastuttavaa vapauden tuntua. Vaikka välillä on ollut lannistunut olo, niin nyt taas kuitenkin tuntuu hyvältä. Vapaalta!

Varhain 3.5.

Jotenkin aina on tuntunut siltä, että 3.5. on tosi kaukana kevään lopussa ja niin se taitaa ollakin. Nyt ei vaan yhtään tunnu siltä, että oltaisiin niin pitkällä.

Ridaukset meni ihan päin p:tä. Siinä vasta on vaikea taitolaji. Sääliksi käy heppaa, joka varmaan osaisi ja saisi kehuja, jos joku toinen osaavampi ihminen ratsastaisi sitä. Ei voi kuin ihmetellä, miten ei vaan osaa, miten on niin huono. Miten voin edes kuvitella kisaavani kesällä? En voikaan tällä hetkellä. Ihanaa oli olla ulkona ja varsinkin tässä säässä. Ilmastonmuutos tuntuu jatkuvan; kun lähdin kotiin, lämmintä oli vielä 16 astetta. Haloo? Nyt on vasta 2.5. tai 3.5. Ei vielä kuulu olla kesälämmin, mutta tuntui ihan kesäillalta, melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Taitaa se takatalvikin vielä tulla, ei tämä näin hienona voi pysyä!

Toukokuun Eka Perjantai

Toukokuu alkoi sitten kerralla lämpimästi. Yli 22 astetta tänäänkin, aika hyvin. Töissä jaksaa hyvin, kun on yksi vapaapäivä viikossa - voisi olla useamminkin. Metsässä oli aivan upeaa kävellä, kevät etenee pitkin harppauksin! Metsän ilma oli lämmin kuin 'lehmän henkäys', kuten eräskin kollega totesi. Tosin lehmän hönkäilyt ja kevään vihreä raikkaus ovat aika kaukana toisistaan. Metsässä näimme myös valtavan lihavan närhen, tarkemmin sanottuna kaksi. Toinen katseli maisemaa kuusen latvasta ja toinen duunasi pesää oksia kantaen. Kumpi oli kumpi?

Puut ovat tuossa pihallakin saaneet vihreän värityksen ylleen, samoin pensaat. Ihan kuin katselisi nopeutettua filmiä. Raparperikin tuolla nurkassa kasvaa kohisten, joka aamu lehdet ovat vähän suuremmat kuin edellisenä päivänä.

Vappu meni aamuheräämisestä toipuessa. Laulut sujuivat onneksi hyvin, mutta aina siinä on sellaista pientä jännitystä, onnistuuko kaikki niin kuin pitäisi. Onnistui siis. Iltapäivällä oli pakko ottaa ettonet ja näin todella erikoista unta. Siinä unessa olin saanut lapsen yhden opiskeluaikaisen tuttuni kanssa, mutten muistanut ollenkaan olevani lapsen äiti, saati muistanut saaneenikaan koko lasta! Aika vinhaa, mutta kamalan elävän oloista kuitenkin. Ja lapsi oli jo melkein kouluikäinen eikä ollut koskaan edes nähnyt äitiään. Tätä varmaan voisi joku psykologisoida kovastikin...

Olen muutenkin nukkunut levottomasti ja nähnyt kummallisia unia. Se viimeöinenkin rantauni, jossa oltiin uimassa matalassa hiekkarannassa, outo uni.

Paussi...sainpa pyykit narulle. Inhoan tuota hommaa koko sydämestäni, en tiedä mitään niin ärsyttävää puuhaa. Edes perunamaan kitkeminen ei ole yhtä tylsää. Laitan kyllä pyykit sujuvasti koneeseen, mutta mutta, se ripustus on kurjaa hommaa.

Kohta ratsastamaan, pakko venytellä sitä ennen. Muuten ei kunnian kukko laula, mutta ei se taida laulaa siltikään, ei ainakaan yleensä!