Tylsää perjantaina

On tylsää olle sairaana. Pää on täynnä räkää ja buranaa, joka tekee elämästä onneksi vähän siedettävämpää. Se nuha ei tee. Toista päivää potemassa, sais jäädä siihen.

On tylsää katsella harmaata maisemaa. Sataa, sataa, sataa. Idässä on valkoisemman harmaata kuin etelässä, outoa. Yksi harakka tai varis istuu pulleana koivunoksalla. No nyt sillekin riitti, ja koivu jää itsekseen heilumaan ilman linnun lintua.

Kylmät vedet eivät ole terveellisiä, vaikka avantouimarit muuta väittäisivät. Tai ehkä veden pitää sitten olla TOSIkylmää, eikä mitään kahdeksanasteista...jäitä pitää olla, niin pöpötkin taintuvat.

Eipä tässä paljon lisättävää. Viimeinen päivä lokakuuta, huomenna marraskuu. On aina jotenkin lohdullista aloittaa uusi kuukausi.

Yllättävää?

Niin, onkohan suuri yllätys, että on taas perjantai - Friday - fredagen - Freitag? Niin ne arkipäivät vain menee. Tällä viikolla olen ollut taas huolissani harrastuksissa jaksamisesta, niitä kun on vaihteeksi taas ihan liikaa...duuniviikko sen sijaan on ollut ihan siedettävä. On ollut kaikenlaista muuta mukavaa ohjelmaa normaalista sisällöntuottamisesta poiketen. Ehkä se kokonaisuus siitä alkaa pikku hiljaa asettua?

Tänään pimeä tuli jo puoli seitsemän maissa. Viikonloppuna kai siirrytään talviaikaan? Mä en kestä tätä kellonviisareitten eestaas veivaamista. Nyt ei auta muu kuin painua petiin iltasyömisen jälkeen. Kroo!

Riepoo...

On keskiviikko ja siis riepoo ihan paljon. Miten voikin olla näin väsyksissä?
Lolaan meni sitten viimeisetkin voimanrippeet, mitkä olivat jäljellä.

Njaah

Onkos tänään tiistai vai maanantai? En pysy enää päivien perässä...

Tänään kävin metsäkeikalla. Kummasti rauhoitti harmistunutta mieltä, kun pääsi samoamaan syyslehtien kellastuttamilla poluilla. Alkoi tehdä mieli kiipeilemään, hmm!

Haaveilen siitä, että pääsisin istuskelemaan takkatulen ääreen, katselemaan tähtikirkasta taivasta - ilman lentokoneiden vilkkuvia valoja - ja kuuntelemaan saunan kiukaan hehkuvaa huminaa koivupöllien rätistessä ja kolahdellessa kiukaan pesässä. Kuuntelemaan aaltojen kevyttä loiskintaa ja tuulen levotonta vinkunaa, joka saa kynttilän liekin lepattamaan edestakaisin lyhdyn lasien suojassa. Alan olla loman tarpeessa?

Eipä ole ihme, että tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset kaipaavat luonnon rauhaa ja hiljaisuutta. Se palauttaa ihmisen osaksi kokonaisuutta.

Vaihteeksi sunnuntai!

On siis sunnuntai ja äitini syntymäpäivä. Kun kysyin häneltä, miltä tuntuu olla niin vanha kuin hän, hän vastasi, että "kun vois kuolla pois" ja isäni kommentti tähän: "Mutta vasta huomenna!". Niinpä niin, siinä iässä on varaa sanoa sellaistakin.

Minä olen uupunut jo tässä vaiheessa keski-ikää. Miten muka jaksan tuota asiakastyötä vielä 18 vuotta? Onpa pelottavat näkymät kerta kaikkiaan... - jotain muuta pitää alkaa kehitellä.

Ulkona on mitä parhain syyssää, aurinko paistelee täydeltä sunnuntaiterältä ja lämpötila sen kuin vain kohoaa. Mittari näyttää vähän yli 12 astetta, uskomatonta. Viime viikolla tosin oli jo pari pakkasyötäkin, joten vaihtelee melkoisesti.

Loma alkaa keskiviikon töitten jälkeen, ihanaa. Olin pe-la TYönHYlkimispäivillä Siuntiossa, teki hyvää sekin. Laiskottaa ja nälättää kamalasti, ei viitsisi alkaa oikeisiin töihin, mutta pakko se kai kohta on. ~~

Taas perjantai, nyt 3.10.

Viikot vierivät, päivät kuluvat, aika rientää. Nyt on elämä ollut liian kuormitettu kaikella, työllä ja harrastuksella. En jaksa tällaista. Pitää puhaltaa peli poikki tai burnout uhkaa. Elämänilo katoaa. Not good. Huumorista ei ole jäljellä enää sitäkään vähää, mitä joskus ehkä oli. Voi itku!