Rooman-matka on onnellisesti takanapäin. Olipa mukava reissu! Helenin ja Carolinen kanssa totesimme, että ihan kuin olisi ollut nuoruuden interrail-reissulla =). Rooman-päiväkirjaan pitää paneutua myöhemmin, nyt ei jaksa kerta kaikkiaan. Juhannuksenvietto mökillä on jonkin verran rankkaa, etupäässä henkisesti. Ja huonosti on tullut nukuttua ja vilkkaita unia nähty.
Onneksi olin 7 km juoksulenkillä tänään, sillä tuli tehtyä täytekakku ja syötyä sitä lentokentältä tuodun proseccon kanssa. Muutoin voi vain ihmetellä, että Roomanmatkan tuloksena oli laihtuminen. Ehkäpä kävelimme joka päivä niin paljon, että jokin tasapaino herkullisten pizzojen kanssa säilyi hyvänä. Rehellisesti voin todeta, etten ole ikinä maistanut niin hyvää pizzaa kuin Roomassa. Se neljän juuston pizza vei kielen mennessään! En ole myöskään saanut yhtä onnetonta pizzaa kuin siellä Vatikaanin lähellä olleessa surkeassa katukuppilassa...mutta oli pakko syödä jotain Michelangelon freskojen ja ylenpalttisten museonähtävyyksien jälkeen. Hyvä, kun museovaelluskunto ei loppunut kesken ko. paikassa. Aistit loppuivat kesken.
Italiassa oli todella kuumaa, varsinkin viimeinen päivä oli superhelteinen. Kadulla olisi voinut ihan hyvin kävellä uikkarit päällä lämmön puolesta vielä kuuden aikaan illalla, aurinko paahtoi niin kuumasti. Muuten ei tietenkään olisi voinut, sillä onhan kyseessä katolinen maa, uikkarikunto on hieman keskeneräinen ja muutenkin on tietty sivistymätöntä käppäillä kaupungilla pukeutumatta säädyllisesti.
Täällä Suomessa ei ole helle pahemmin kiusannut. Kun lento saapui Hki-Vantaalle, lämpöä oli vaivaiset 12 astetta plussan puolella. Juhannusaatonaattona oli sentään +20 ja eilenkin taidettiin päästä parinkymmenen asteen paremmalle puolelle. Aurinkokin paistoi aluksi, mutta myöhemmin iltaa kohti alkoi sataa. Kokko sentään roihusi kaikesta huolimatta. Tänään on ollut tosi vaihtelevaa; pilvistä, aurinkoista, ukkosta, sadetta, tuulta, kaikenlaista. Nyt taivas on kirkastunut, joten voi olla ihan mukava lähteä käymään savusaunassa. Järviveden lämmitys on jäänyt luontoäidiltä pahasti vaiheeseen; 16-asteiseen veteen ei ole yhtään kiva pulahtaa. Ai anteeksi, tänään oli kuulemma jo 17, mutta ei se paljon asiaa auta. Saunan jälkeen sitten jalkapalloa töllöstä. Nyt ei jaksa mi-tään e-nem-pää!
lauantai 21. kesäkuuta 2008
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Edelleen Roomassa
Tama kiinalaisten kirjoitussysteemi aiheuttaa valilla harmaita hiuksia, kun kone kysaisee jotain kivoilla kirjainmerkeilla eika mulla ole aavistustakaan, mista on kysymys...
Kolme paivaa Roomassa alkaa olla takana ja kokemuksia on karttunut mukavasti. Ensimmainen paiva meni siis antiikin ja historian havinan merkeissa. Eilen keskityttiin kavelemaan ja kiipeamaan niin, etta jalat ovat tuntuneet lyijynpainavilta tanaan. Meillehan oli suositeltu, etta Vatikaaniin kannattaa lahtea aamuvarhaisella, mutta eihan me mihinkaan kovin aikaisin paasty liikkeelle. Ensimmainen pysahdys oli Piazza Veneton varrella ollut Makkari. Edellisena iltana oltiin hankittu paikallisen kunniakomppanian vaihto~operaation jalkeen puna~ ja valkoviiniflaskat Fontana di Trevin lahistolta ja tarkoituksena oli virkistya jossain vaiheessa punaviinilla jossain kivassa puistossa Vatikaanin~reissun jalkeen. No meillahan ei ollut lajeja eika mukeja, joten keksimme, etta Makistahan niita saa napparasti...
Piazza Navonan lahella oli ihastuttavia kapeita kujia, ja niiden kautta etenimme kohti Vatikaania ja paavin asuinsijaa. Joen varrella oli tuhottomasti tod.nak. laittomien kassien ja muun kraasan kauppaajia. Vatikaanin linnoituksen tuntumassa naimme aitoitalialaisen haaparin poseeraamassa valokuvaajille. Saali morsiamen upeaa laahusta, joka viisti maata pitkin...sitten pari poistui paikalta upean kiiltavalla Maseratilla.
Kappailimme sisalle Vatikaaniin ja pian olimme jo Pietarin aukiolla tai mika~se~nyt~onkaan~nimeltaan~aukio, johon katolinen kansa kokoontuu tuhatpaisin joukoin kuuntelemaan paavin puheita. Luulimme ensin, etta Pietarinkirkolle pitaa jonottaa pitkasti, mutta onneksi erehdyimme. Jonoa oli vain turvatarkastukseen ja kupoliin johtavalla reitilla. Menimme ensin alakertaan katsomaan paavien haudat (no jaa) ja sitten sisalle itse kirkkoon. Kirkkosali oli todella vaikuttava. Jouduimme ensin vahan ihmettemaan, missa Michenangelon maalaama kupoli on, ennen kuin tajusimme, etta se oli niin korkealla, etta tuskin erotimme sita 120 m korkeudesta... Pyhan Pietarin kahleet olivat esilla kirkkosalissa, samoin Michelangelon Pieta~veistos sivukappelissa. - Sori, kommentti myöhemmin: Pietarin hauta oli tietenkin Pietarinkirkossa ja ne kahleet oli Paavalin. Paavalihan raahattiin kahleissa Roomaan saamaan oikeutta ja myöhemminhän hän kirjoitti kirjeitäkin roomalaisseurakunnalle. Nyt ne kahleet siis kuitenkin olivat Paavalin kirkossa lasivitriinissä.
Luulin, etta Helen ja Caroline ulvottavat tarkoituksella hiustenkuivaajaa tahan aikaan yosta, mutta se olikin tippunut itsestaan lattialle, kun on hieman masana...
Kupoliin johtavat jonot olivat halvenneet, joten paatimme kavuta sinne, kun Sikstuksen kappeli oli suljettu lauantaisin. Saastimme 2 euroa kiipeamalla portaat ylos kupoliin. Vahan tuli valilla mieleen, onko tassa mitaan jarkea...
Jos jaksaisin, kertoisin viela tarkemmin huikeista maisemista kupolin ulkotasanteelta, sipsien kaatumisesta kirkon katolla, seikkailuistamme etsiessamme paasya puutarhaan ja puistonpenkille, viinilasillisista ~eikun pahvimukillisista~ Garibaldin muistopatsaan takana auringonlaskussa, poseeraavasta kissasta auton katolla ja kavelysta Trasteveren pittoreskeilla kujilla. Ja siita viehattavasta ravintolasta, jossa soimme hyvin, ja San Antonion veljeskunnan kirkon pihabileista, jossa Helen ja Carolinen saivat ex~tempore italialaiset tanssittajat ja jossa laulettiin mm. Italian kansallislaulua italialaisen tanssimusiikin ohessa ja tarjottiin ohikulkijoille penne macaronia ja valkoviinia hillittoman isosta pullosta kirkkoherran myhaillessa ja seuratessa sivusta...
Talsimme lampoisessa kesakuun illassa viela irkkupubiin, jossa oli elavaa musiikkia (olimme panneet sen merkille jo menomatkalla). Musiikkia soitettiin aivan liian kovaa, mutta sielta sai siideria, joka oli tosin hieman liikaa kaiken aiemman viinin lisaksi. Lopulta kavelimme kotiin muistaakseni ihan onnistuneesti joskus yhden jalkeen.
Tanaan ohjelmassa oli reissu beachille junalla. Auringossa helletta piisasi plus 42 asteen edesta, varjossakin ainakin 27. Hiekka poltti jalkapohjia, mutta uimaan ei hirveasti tehnyt mieli ~ vesi ei ollut kovin lamminta eika varsinkaan kirkasta. Roomassa johdin joukkomme harhaan, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Capitoliumin museoon nakemaan Romuluksen ja Remuksen seka susinaaraan patsaan etruskiajoilta noin 500 e.Kr. Tosin R ja R oli lisatty patsaaseen vasta keskiajalla. Michelangelon kullatut Marcus Aurelius ja ratsu olivat vaikuttava naky museossa. Naimme myos joitain maalauksia, kunnes oli pakko lahtea museon sulkeuteuessa. Paasia tietenkin oli se, etta saimme kaytettya Roma~passimme maksimaalisesti...
Ajelimme bussilla espanjalaisten portaiden lahistolle, kapusimme raput ylos ja alas ja etsimme ruokapaikkaa. Loysimme yhden, jossa oli hyvaa ruokaa, mutta heikko palvelu. Nenanvalkaisutavoite ei toteutunut, mutta ei se mitaan. Kavelimme kohti Allergiakirkkoa, jonka lahettyvilla Caroline ja Helen ostivat herkulliset jatskit ~ minun kiintioni oli jo taynna, olin syonyt aiemmin yhden espresson kanssa. Espresso on taalla hyvaa, sanoo vannoutunut teenjuoja.
No Allergiakirkolla (siis Santa Maria Maggiorella) otin kuvia porukasta, jotka olivat tulleet Uudesta Seelanista ja sitten kavelimme Kusipuiston (hirvea lemu!) vieritse "kotiin". Siina se meni tama paiva mukavasti, mutta nyt pitaa painua pehkuihin, jos sattuisi vaikka saamaan unta punaisena hehkuvasta nahkasta huolimatta :).
Huomenna kai sitten suunta sisktiinilaiskappeliin ja Michenangelon mestariteosten pariin!
Kolme paivaa Roomassa alkaa olla takana ja kokemuksia on karttunut mukavasti. Ensimmainen paiva meni siis antiikin ja historian havinan merkeissa. Eilen keskityttiin kavelemaan ja kiipeamaan niin, etta jalat ovat tuntuneet lyijynpainavilta tanaan. Meillehan oli suositeltu, etta Vatikaaniin kannattaa lahtea aamuvarhaisella, mutta eihan me mihinkaan kovin aikaisin paasty liikkeelle. Ensimmainen pysahdys oli Piazza Veneton varrella ollut Makkari. Edellisena iltana oltiin hankittu paikallisen kunniakomppanian vaihto~operaation jalkeen puna~ ja valkoviiniflaskat Fontana di Trevin lahistolta ja tarkoituksena oli virkistya jossain vaiheessa punaviinilla jossain kivassa puistossa Vatikaanin~reissun jalkeen. No meillahan ei ollut lajeja eika mukeja, joten keksimme, etta Makistahan niita saa napparasti...
Piazza Navonan lahella oli ihastuttavia kapeita kujia, ja niiden kautta etenimme kohti Vatikaania ja paavin asuinsijaa. Joen varrella oli tuhottomasti tod.nak. laittomien kassien ja muun kraasan kauppaajia. Vatikaanin linnoituksen tuntumassa naimme aitoitalialaisen haaparin poseeraamassa valokuvaajille. Saali morsiamen upeaa laahusta, joka viisti maata pitkin...sitten pari poistui paikalta upean kiiltavalla Maseratilla.
Kappailimme sisalle Vatikaaniin ja pian olimme jo Pietarin aukiolla tai mika~se~nyt~onkaan~nimeltaan~aukio, johon katolinen kansa kokoontuu tuhatpaisin joukoin kuuntelemaan paavin puheita. Luulimme ensin, etta Pietarinkirkolle pitaa jonottaa pitkasti, mutta onneksi erehdyimme. Jonoa oli vain turvatarkastukseen ja kupoliin johtavalla reitilla. Menimme ensin alakertaan katsomaan paavien haudat (no jaa) ja sitten sisalle itse kirkkoon. Kirkkosali oli todella vaikuttava. Jouduimme ensin vahan ihmettemaan, missa Michenangelon maalaama kupoli on, ennen kuin tajusimme, etta se oli niin korkealla, etta tuskin erotimme sita 120 m korkeudesta... Pyhan Pietarin kahleet olivat esilla kirkkosalissa, samoin Michelangelon Pieta~veistos sivukappelissa. - Sori, kommentti myöhemmin: Pietarin hauta oli tietenkin Pietarinkirkossa ja ne kahleet oli Paavalin. Paavalihan raahattiin kahleissa Roomaan saamaan oikeutta ja myöhemminhän hän kirjoitti kirjeitäkin roomalaisseurakunnalle. Nyt ne kahleet siis kuitenkin olivat Paavalin kirkossa lasivitriinissä.
Luulin, etta Helen ja Caroline ulvottavat tarkoituksella hiustenkuivaajaa tahan aikaan yosta, mutta se olikin tippunut itsestaan lattialle, kun on hieman masana...
Kupoliin johtavat jonot olivat halvenneet, joten paatimme kavuta sinne, kun Sikstuksen kappeli oli suljettu lauantaisin. Saastimme 2 euroa kiipeamalla portaat ylos kupoliin. Vahan tuli valilla mieleen, onko tassa mitaan jarkea...
Jos jaksaisin, kertoisin viela tarkemmin huikeista maisemista kupolin ulkotasanteelta, sipsien kaatumisesta kirkon katolla, seikkailuistamme etsiessamme paasya puutarhaan ja puistonpenkille, viinilasillisista ~eikun pahvimukillisista~ Garibaldin muistopatsaan takana auringonlaskussa, poseeraavasta kissasta auton katolla ja kavelysta Trasteveren pittoreskeilla kujilla. Ja siita viehattavasta ravintolasta, jossa soimme hyvin, ja San Antonion veljeskunnan kirkon pihabileista, jossa Helen ja Carolinen saivat ex~tempore italialaiset tanssittajat ja jossa laulettiin mm. Italian kansallislaulua italialaisen tanssimusiikin ohessa ja tarjottiin ohikulkijoille penne macaronia ja valkoviinia hillittoman isosta pullosta kirkkoherran myhaillessa ja seuratessa sivusta...
Talsimme lampoisessa kesakuun illassa viela irkkupubiin, jossa oli elavaa musiikkia (olimme panneet sen merkille jo menomatkalla). Musiikkia soitettiin aivan liian kovaa, mutta sielta sai siideria, joka oli tosin hieman liikaa kaiken aiemman viinin lisaksi. Lopulta kavelimme kotiin muistaakseni ihan onnistuneesti joskus yhden jalkeen.
Tanaan ohjelmassa oli reissu beachille junalla. Auringossa helletta piisasi plus 42 asteen edesta, varjossakin ainakin 27. Hiekka poltti jalkapohjia, mutta uimaan ei hirveasti tehnyt mieli ~ vesi ei ollut kovin lamminta eika varsinkaan kirkasta. Roomassa johdin joukkomme harhaan, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Capitoliumin museoon nakemaan Romuluksen ja Remuksen seka susinaaraan patsaan etruskiajoilta noin 500 e.Kr. Tosin R ja R oli lisatty patsaaseen vasta keskiajalla. Michelangelon kullatut Marcus Aurelius ja ratsu olivat vaikuttava naky museossa. Naimme myos joitain maalauksia, kunnes oli pakko lahtea museon sulkeuteuessa. Paasia tietenkin oli se, etta saimme kaytettya Roma~passimme maksimaalisesti...
Ajelimme bussilla espanjalaisten portaiden lahistolle, kapusimme raput ylos ja alas ja etsimme ruokapaikkaa. Loysimme yhden, jossa oli hyvaa ruokaa, mutta heikko palvelu. Nenanvalkaisutavoite ei toteutunut, mutta ei se mitaan. Kavelimme kohti Allergiakirkkoa, jonka lahettyvilla Caroline ja Helen ostivat herkulliset jatskit ~ minun kiintioni oli jo taynna, olin syonyt aiemmin yhden espresson kanssa. Espresso on taalla hyvaa, sanoo vannoutunut teenjuoja.
No Allergiakirkolla (siis Santa Maria Maggiorella) otin kuvia porukasta, jotka olivat tulleet Uudesta Seelanista ja sitten kavelimme Kusipuiston (hirvea lemu!) vieritse "kotiin". Siina se meni tama paiva mukavasti, mutta nyt pitaa painua pehkuihin, jos sattuisi vaikka saamaan unta punaisena hehkuvasta nahkasta huolimatta :).
Huomenna kai sitten suunta sisktiinilaiskappeliin ja Michenangelon mestariteosten pariin!
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Rooma!
Vihdoin Roomassa! On tama vaan mahtava kaupunki kerta kaikkiaan. Eilen saavuttiin iltakymmenen aikoihin Carolinen ja Helenin kanssa Rooman lentokentalle ja hurautettiin taksilla hosteliimme. Olipa todella aika reipasta ajamista...liikennesaannotkin nayttivat olevan vain viitteellisia. Ei paljon uskaltanut jutella kuskin kanssa, kun se kaansi paataan taaksepain ja tien seuraamisen kanssa oli vahan niin ja nain. Kun paasimme Terminin alueella olevaan hotelliimme, kuljettajamme oli hieman huolissaan, etta olemmeko todella jaamassa tahan paikkaan. No myonnettakoon, paikka oli ulospain hieman epamaaraisen nakoinen, mutta sisalla oli siistia. Hostelinpitajamme ovat kristittyja kiinalaisia ja oikein mukavan tuntuisia. Harvemmassa paikassa hotellinpitaja tulee avaamaan oven pyjama yllaan!
Eilen istuttiin ulkona katuravintolassa hetken aikaa proseccoa siemailemassa. Vahan oli oudon makuista, todella hiivainen perussavy, mutta nautittua tuli. Alkoi myos ukkostaa ja sataa. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylma ~ jo heti lentokentalle saavuttua huomasi, etta peruslampotila on taalla ihan erilainen kuin kotimaassa.
Tanaan ollaan nahty perusnahtavyydet kuten Colosseum, Palatinon kukkulan antiikkinen alue seka Forum Romanun ja lisaksi Fontana di Trevi ja presidentin asunto. jatkuu myohemmin!
Eilen istuttiin ulkona katuravintolassa hetken aikaa proseccoa siemailemassa. Vahan oli oudon makuista, todella hiivainen perussavy, mutta nautittua tuli. Alkoi myos ukkostaa ja sataa. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylma ~ jo heti lentokentalle saavuttua huomasi, etta peruslampotila on taalla ihan erilainen kuin kotimaassa.
Tanaan ollaan nahty perusnahtavyydet kuten Colosseum, Palatinon kukkulan antiikkinen alue seka Forum Romanun ja lisaksi Fontana di Trevi ja presidentin asunto. jatkuu myohemmin!
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Vihdoin pariton päivä
No niin, hetken on vielä yhdeksäs kuudetta puolella tämäkin päivä, vaan kohta vaihtuu taas parillisten puolelle. Tämä on ollut huonekaluhallipäivä. Etsimme Erdelle mattoa ja nojatuolia. Itselleni en etsinyt varsinaisesti paljoakaan (paitsi kahta isoa tyynyä parvekkeen sohvaan), mutta kaikenlaista pientä tarttui mukaan. Ja sain toki ne parvekkeen tyynytkin, tuoksu oli kylläkin kuin entisajan untuvamakuupusseissa. "Tuotteissamme ei ole eläviltä eläimiltä nypittyjä untuvia tai höyheniä", niin se viesti taisi mennä Ikean tyynylapussa. No se nyt vielä puuttuisi, että höyhenet otetaan eläviltä ankoilta - ei kai sillä tavalla kukaan tee?! Höh!
Hemmetti tätä kesäflunssaa, ottaa päähän aivastelu ja yskiminen, etenkin kun kohta olen lähdössä reissuun. Onneksi pahin vaihe on kai jo menossa ohi. Pakkaamista en tietenkään ole vielä edes aloittanut, mutta ehtiihän tässä. Mitäs viikonloppuna? Eilen olin kuntosalilla käsivarren lihaksia vahvistamassa - kiipeilyreissumme on nimittäin taas vaihteeksi voimassa. Varattiin lennot Barcelonaan ja takaisin, joten Pyreneiden valloitus on ohjelmassa Skandien lisäksi. Ratsastuspaikan telttakatos saatiin pystyyn 7 hengen talkoovoimalla. Vaikeinta oli keksiä, kuinka katos kootaan, koska ohjeita ei ollut eikä kellään ollut selvää kuvaa siitä, miltä homman piti näyttää valmiina. Onneksi kukin vuorollaan keksi muutaman hyvän idean, joten 1½ tunnin rupeama ei valunut hukkaan. Sen jälkeen viilattiin ystävien kanssa vielä Turun saariston kiertosuunnitelmia. Ilta meni löhöilyn ja töllön katsomisen merkeissä.
Huomenna pitäisi saada kuokattua potut maahan. Viljelypalsta on todella kuiva ja kovapintainen, mutta eiköhän siihen pysty vetäisemään sopivat kolot perunoita varten. - No pain, no gain, voisi sanoa huomenna, kun varmaan selässä tuntuu. Olishan tässä kaikenlaista hommaa vielä, mutta kun on kerran loma, aion ottaa iisisti ja tehdä vain välttämättömimmän. Nyt ehdottomasti välttämättömin asia on painua pehkuihin.
J.K. On sitten tuullut tänään muutamankin päivän edestä. Luvattiin navakkaa tuulta, mutta vaikutti aika myrskyisältä. Oksia ja lehtiä oli lennellyt teitten varsille runsain mitoin. On ollut lisäksi kohtalaisen viileää, vain noin +16-20 astetta. Melkoinen pudotus perjantain lukemista. Perjantaina ei sitten muuten tullutkaan mitään ukonilmaa, eilen tosin kolisi muutaman kerran, mutta ei siitä sen suurempaa syntynyt. -Köh, kaverit saa reissulla hermoromahduksen, ellei tämä yskä lopu.
Hemmetti tätä kesäflunssaa, ottaa päähän aivastelu ja yskiminen, etenkin kun kohta olen lähdössä reissuun. Onneksi pahin vaihe on kai jo menossa ohi. Pakkaamista en tietenkään ole vielä edes aloittanut, mutta ehtiihän tässä. Mitäs viikonloppuna? Eilen olin kuntosalilla käsivarren lihaksia vahvistamassa - kiipeilyreissumme on nimittäin taas vaihteeksi voimassa. Varattiin lennot Barcelonaan ja takaisin, joten Pyreneiden valloitus on ohjelmassa Skandien lisäksi. Ratsastuspaikan telttakatos saatiin pystyyn 7 hengen talkoovoimalla. Vaikeinta oli keksiä, kuinka katos kootaan, koska ohjeita ei ollut eikä kellään ollut selvää kuvaa siitä, miltä homman piti näyttää valmiina. Onneksi kukin vuorollaan keksi muutaman hyvän idean, joten 1½ tunnin rupeama ei valunut hukkaan. Sen jälkeen viilattiin ystävien kanssa vielä Turun saariston kiertosuunnitelmia. Ilta meni löhöilyn ja töllön katsomisen merkeissä.
Huomenna pitäisi saada kuokattua potut maahan. Viljelypalsta on todella kuiva ja kovapintainen, mutta eiköhän siihen pysty vetäisemään sopivat kolot perunoita varten. - No pain, no gain, voisi sanoa huomenna, kun varmaan selässä tuntuu. Olishan tässä kaikenlaista hommaa vielä, mutta kun on kerran loma, aion ottaa iisisti ja tehdä vain välttämättömimmän. Nyt ehdottomasti välttämättömin asia on painua pehkuihin.
J.K. On sitten tuullut tänään muutamankin päivän edestä. Luvattiin navakkaa tuulta, mutta vaikutti aika myrskyisältä. Oksia ja lehtiä oli lennellyt teitten varsille runsain mitoin. On ollut lisäksi kohtalaisen viileää, vain noin +16-20 astetta. Melkoinen pudotus perjantain lukemista. Perjantaina ei sitten muuten tullutkaan mitään ukonilmaa, eilen tosin kolisi muutaman kerran, mutta ei siitä sen suurempaa syntynyt. -Köh, kaverit saa reissulla hermoromahduksen, ellei tämä yskä lopu.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Kuudes kuudetta 2008
Kirjoittelen näköjään parillisina kesäkuun päivinä ja mikäpä siinä. Taas oli ratsastus tässä muutama tunti sitten eikä tietenkään tule uni ylikierroksilla käymisen takia...oli harvinaisen kivaa ratsastaa pitkästä aikaa, paino sanalla kivaa. Homma sujui, laukkaympyrätkin sujuivat, polle oli kiva ja sää ihanainen kesäsää. Tänään lämpöä piisasikin noin kolmenkymmenen asteen edestä, ainakin 29 oli varjossa tuossa iltapäivän mittaan. Eikä sitten tullut sadetta, vaikka saisi kyllä tulla. Seuraavaksi taitaa tullakin ukonilma - tuolla on nyt jotenkin niin pimeää, että yöllä saattaa kolista.
Eilen oli voice massage, kylläpä hierojani murjoi kroppaani oikein kunnolla. Tavallaan taivaallista ja loppuu aina liian nopeasti, mutta samalla tuntuu aika kipeältä. Varsinkin tänään päätä särki ilkeästi, piti vetäistä kuusisatainen burana ja pari kuppia kahvia, jotta pysyi hengissä. Kaksi kuppia kahvia on siis jo melko epätoivoisen ihmisen äärimmäinen yritys selviytyä tilanteesta!
Olin pelaamassa tennistä tänä aamuna kollegojen kanssa ja oli kivaa, vaikka sihti olikin hieman hukassa. Ulkona on aina kiva pelata. Jo yhdentoista aikaa huomasi selvästi, että päivästä tulee helteinen. Erde tuli käymään nojatuolinhankinatamatkansa yhteydessä. No armchair or carpet was the result. Sain tänään vihdoin niitettyä pihamaamme, onnistui jåpa ilman viidakkoveistä. Ensin puutarhasaksilla ja sitten vielä työnnettävällä leikkurilla ja a vot, tulipa hyvä, vaikka itse sanon! Kastelu ei olisi ollut pahitteeksi, mutta jäi nyt. - Tuo yskäni ei kuulosta hyvältä, välillä on sellainen astmaattinen yskimisolo, yskii eikä saa happea. Unohdin kysyä anginalabrat, mutta ei taida olla streptokokista kyse tällä kertaa.
Muut lintueläväiset ovat vaiti, mutta satakieli se siellä sirkuttaa. Tuossa lähipusikossa on kaksi kilpailevaa satakielikoirasta kilpalaulannassa reviiristään. Torsti tiesi palstallaan, että lintujen laulun kirkkaus, voimakkuus ja monisävelisyys osoittaa hyvää lintu- ja suvunjatkamiskuntoa. Päteeköhän sama ihmisiinkin? Mene ja tiedä.
Minua ottaa päähän yksi asia, mutta siitä en voi kertoa tarkemmin tässä blogissa. Onneksi vain yksi asia.
Kiipeilyreissumme on nyt vaakalaudalla. Kaimani ei ehkä pystykään lähtemään korkeanpaikankammonsa takia. Ymmärrän kyllä. Eipä siitä maailma kaadu, vaikkei sinne lähdettäiskään. Barcelonan-lennot saatiin aika edullisesti. Ehkäpä voimmekin alkaa Pyreneitten valloituksesta tämänvuotisen vaelluksen?
Nyt on akku lopussa kerta kaikkiaan, virta vähissä tästä ihmisestä. - Tylsää, kun kukaan ei kommentoi. No se johtuu tietysti vain siitä, että kukaan ei lue tätä =)!
Natt i natt!
Eilen oli voice massage, kylläpä hierojani murjoi kroppaani oikein kunnolla. Tavallaan taivaallista ja loppuu aina liian nopeasti, mutta samalla tuntuu aika kipeältä. Varsinkin tänään päätä särki ilkeästi, piti vetäistä kuusisatainen burana ja pari kuppia kahvia, jotta pysyi hengissä. Kaksi kuppia kahvia on siis jo melko epätoivoisen ihmisen äärimmäinen yritys selviytyä tilanteesta!
Olin pelaamassa tennistä tänä aamuna kollegojen kanssa ja oli kivaa, vaikka sihti olikin hieman hukassa. Ulkona on aina kiva pelata. Jo yhdentoista aikaa huomasi selvästi, että päivästä tulee helteinen. Erde tuli käymään nojatuolinhankinatamatkansa yhteydessä. No armchair or carpet was the result. Sain tänään vihdoin niitettyä pihamaamme, onnistui jåpa ilman viidakkoveistä. Ensin puutarhasaksilla ja sitten vielä työnnettävällä leikkurilla ja a vot, tulipa hyvä, vaikka itse sanon! Kastelu ei olisi ollut pahitteeksi, mutta jäi nyt. - Tuo yskäni ei kuulosta hyvältä, välillä on sellainen astmaattinen yskimisolo, yskii eikä saa happea. Unohdin kysyä anginalabrat, mutta ei taida olla streptokokista kyse tällä kertaa.
Muut lintueläväiset ovat vaiti, mutta satakieli se siellä sirkuttaa. Tuossa lähipusikossa on kaksi kilpailevaa satakielikoirasta kilpalaulannassa reviiristään. Torsti tiesi palstallaan, että lintujen laulun kirkkaus, voimakkuus ja monisävelisyys osoittaa hyvää lintu- ja suvunjatkamiskuntoa. Päteeköhän sama ihmisiinkin? Mene ja tiedä.
Minua ottaa päähän yksi asia, mutta siitä en voi kertoa tarkemmin tässä blogissa. Onneksi vain yksi asia.
Kiipeilyreissumme on nyt vaakalaudalla. Kaimani ei ehkä pystykään lähtemään korkeanpaikankammonsa takia. Ymmärrän kyllä. Eipä siitä maailma kaadu, vaikkei sinne lähdettäiskään. Barcelonan-lennot saatiin aika edullisesti. Ehkäpä voimmekin alkaa Pyreneitten valloituksesta tämänvuotisen vaelluksen?
Nyt on akku lopussa kerta kaikkiaan, virta vähissä tästä ihmisestä. - Tylsää, kun kukaan ei kommentoi. No se johtuu tietysti vain siitä, että kukaan ei lue tätä =)!
Natt i natt!
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Keskiviikkona 4.6.
No niin, pakkoko sitä oli sitten tulla kipeäksi juuri loman alettua? Pakko kai, tosi tylsää. Vielä ei ole edes pahin kohdalla, mutta kohta on nielu ja korvat hillittömän kipeinä ja tuomiona angina, jos oikein arvaan. Taisin saada sen yhdeltä alaiseltani tai sitten olen vain vilustuttanut itseni liian vähissä hepeneissä. Plääh.
Tänään poikkesin viimeistä kertaa työmaalla ennen kunnon loman alkamista. Menipä siellä aikaa. Selvisi kuitenkin se kummittelevan vessan arvoituskin onneksi. Ainahan asioille löytyy jokin selitys.
Kävin eilen maatilkullani, siis vuokrapalstalla. Sen pinta oli kuin kuivuneen aavikon pohja, tai kuivuneen joen pohja kuivalla aavikolla. Halkeileva, pölisevä, sellainen, johon ei voi kuvitellakaan istuttavansa pottuja. Voihan vinde. Katkoin sentään raparperin kukinnot, jotka ylväinä kohosivat kohti taivasta. Kiva, kun oli muuten nokkosia joukossa, muurahaishappo poltteli mukavasti kädessä... Kyllä siellä kaivattaisiin kunnon möyhennystä ja mieluimmin koneellista. Vielä ei tärpännyt, kun yritin soittaa herra Möyhentäjälle. Pois kävellessäni kuljin vanhan palstani ohi ja huomasin, että muinainen raparperi oli vielä hengissä siinä palstan kulmassa =) Ne ovat lähes ikuisia kasveja. Siinä vieressä oli muuten maamehiläisten pesä ennen vanhaan, mutta onneksi ne eivät kiusanneet minua sen enempää.
Tänään oli myös ridaus. Polle oli oikein menotuulella, laukkakaan ei tuottanut ongelmia, mikä on pienoinen ihme! Nyt syömisen, siiderin ja punaviinitilkan jälkeen väsyttää ihan mahdottomasti, ja koska en aio kupsahtaa tähän tietokoneen viereen, on pakko todeta, että jatkuu huomenna.
Niin muuten, se syöpää sairastanut eno oli saanut tänä aamuna taivaallisen lähtökutsun aamuyhdeksän jälkeen. Näin päättyy maallinen vaellus ennen aikojaan. Ei sitä oikein käsitä.
Ulkona on kuitenkin valoisaa, vaikka ei olekaan erityisen lämmin myöhäisilta. Lämpimämpää on kuitenkin luvassa loppuviikoksi. Toivottavasti on yhtä aurinkoista kuin näinä päivinä!
Tänään poikkesin viimeistä kertaa työmaalla ennen kunnon loman alkamista. Menipä siellä aikaa. Selvisi kuitenkin se kummittelevan vessan arvoituskin onneksi. Ainahan asioille löytyy jokin selitys.
Kävin eilen maatilkullani, siis vuokrapalstalla. Sen pinta oli kuin kuivuneen aavikon pohja, tai kuivuneen joen pohja kuivalla aavikolla. Halkeileva, pölisevä, sellainen, johon ei voi kuvitellakaan istuttavansa pottuja. Voihan vinde. Katkoin sentään raparperin kukinnot, jotka ylväinä kohosivat kohti taivasta. Kiva, kun oli muuten nokkosia joukossa, muurahaishappo poltteli mukavasti kädessä... Kyllä siellä kaivattaisiin kunnon möyhennystä ja mieluimmin koneellista. Vielä ei tärpännyt, kun yritin soittaa herra Möyhentäjälle. Pois kävellessäni kuljin vanhan palstani ohi ja huomasin, että muinainen raparperi oli vielä hengissä siinä palstan kulmassa =) Ne ovat lähes ikuisia kasveja. Siinä vieressä oli muuten maamehiläisten pesä ennen vanhaan, mutta onneksi ne eivät kiusanneet minua sen enempää.
Tänään oli myös ridaus. Polle oli oikein menotuulella, laukkakaan ei tuottanut ongelmia, mikä on pienoinen ihme! Nyt syömisen, siiderin ja punaviinitilkan jälkeen väsyttää ihan mahdottomasti, ja koska en aio kupsahtaa tähän tietokoneen viereen, on pakko todeta, että jatkuu huomenna.
Niin muuten, se syöpää sairastanut eno oli saanut tänä aamuna taivaallisen lähtökutsun aamuyhdeksän jälkeen. Näin päättyy maallinen vaellus ennen aikojaan. Ei sitä oikein käsitä.
Ulkona on kuitenkin valoisaa, vaikka ei olekaan erityisen lämmin myöhäisilta. Lämpimämpää on kuitenkin luvassa loppuviikoksi. Toivottavasti on yhtä aurinkoista kuin näinä päivinä!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Toinen kuudetta
Aurinko paistelee, tuulee, on kesäkuu, on loma, mukavaa. Viikko on mennyt niin etten ole blogin ääreen ehtinyt, nettikin on reistannut. Elisa ei hoida hommiaan eikä Nebula pääse vauhtiin. Onneksi on mokkulat sun muut langattomat välineet. Ja onneksi ulkolämpötila lähenee +24 astetta, vaikka taivas on hmm, 3/4-pilvessä ja puut siis ihan heiluvat ja taipuvat voimakkaan tuulen vaikutuksesta.
Viime viikko oli stressiä loppuun asti. Pyöräily Luukkiin oli varsin mukava kokemus. Säät olivat mitä parhaimmat! Perjantainakin oli jo aamukahdeksalta teepaitalämmin keli. Onneksi ei tarvitse tehdä varsinaisia töitä helteillä. Yhden kerran vielä käynti työmaalla ja sitten se on finito.
Finito vie ajatukset tulevaan Rooman-matkaan. Jo puolentoista viikon kuluttua olemme kauheassa matkakuumeessa, arvelisin. Bella Italia, here we come! Ja italiaahan en sitten osaa enempää, mitä opin Ihanaa Elisaa katsellessa ja muinoin Odysseijaa ihmetellessä; muistan se upean italialaissarjan vuodelta yksi ja kaksi. Olin silloin todella vaikuttunut italian kielestä, roolihenkilöistä ja tietysti myös näyttelijöistä. Ainakin nämä osaan: 'andiamo', 'per lei', 'grazie', 'prego', öö, siinähän ne tärkeimmät ja sitten tietysti musiikkisanasto päälle. Niillä pääsee jo pitkälle tai sitten ei...
Rooman majapaikkaa on nettikommenttien mukaan kuulemma vaikea löytää. No, kartta ja kompassi mukaan vaan, niin eiköhän onnistu vanhalta suunnistajalta. Meillä pitäisi olla 'a room with a view'. Sehän voi tarkoittaa mitä vain. Nizzassa se merkitsi kuihtunutta kuusenkränää auringonpolttamalla sisäpihalla roskiksen vieressä, lisäksi hotellihuoneen lattiataso oli reilusti sisäpihan tasoa alempana. Scheweningenissä Hollannissa se tarkoitti varmaan huoneen sisämaisemaa - kiva öljynporauslauttataulu jäi mieleen ikiajoiksi. Samoin postimerkinkokoinen suihkutila. Norwichissa East Angliassa maisemana oli järeä tiiliseinä noin metrin päässä ikkunasta. Sääli - huone oli muuten hyvällä maulla sisustettu. Nizzassa ja Briteissä huoneiden vaihto onnistui, mutta Hollannissa oli tyytyminen hetekoihin. Toivottavasti Roomassa on parempi tuuri, mutta siihen hintaan odotukset pitää pitää minimissään.
Kävin aamusella kuntosalissa vireytymässä. Siellähän heti tapasin kollegoita. Kuntoilua loman kunniaksi! Ja sitten voice massageen, ihanan rentouttavaa. Pottumaalle pitäisi lähteä tsekkaamaan rikkaruohotilanne, joka on oletettavasti hälyttävä. Viidakkoveitsi mukaan, jotta pääsee edes maanmuokkaushommiin. Istutusperunatkin olisi vielä idätettävä, joten olen hieman myöhässä tämän vuoden viljelytoimissani. Tänään sitten myöhemmin.
Toinen viidakkoveistä kaipaava alue on pieni pihamaamme, jonka ruohonkasvu etenee hurjaa vauhtia. Siis enää ei pelkästään raparperi ole hyvin kehittynyt, vaan myös heinä on kasvanut hemmetin korkeaksi. Lammas olisi hyvä ruohonleikkuri, samoin miniponi, mutta mistä niitä nyt saa tähän hätään?
Tänään luin Hesarista mielipidekirjoituksen, jossa joku miespuolinen tekniikan tohtori oli sitä mieltä, että peruskoulun olisi otettava mallia musiikkiopistoista. Sille tyypille voisi sanoa, että tervetuloa tutustumaan todellisuuteen! Kyllä kai kenen vaan lapsen taidot kehittyisivät ällistyttävän nopeasti, jos hänelle voisi antaa yksityisopetusta - siitähän musiikkiopistoissa on kysymys. Lisäksi huomioon voisi ottaa motivaation, lahjakkuuden ja vapaaehtoisuuden vaikutuksen. Että koulutetutkin ihmiset voivat olla tyhmiä! Tekisi ihan mieli kirjoittaa vastine ko. palstalle ja tyypille.
Tänä kesänä on paljon ohjelmaa luvassa: kaupunkivaellusta (Rooma), pyöräilyvaellusta (Turun saaristo), vuorivaellusta - tosin epävarmaa (Barcelona & Pyreneet) ja tunturivaellusta kiipeilyn kera (Sarek). Oliskohan siinä vaellusta kerrakseen? Ihan kuin olisi jo koko kesä buukattu täyteen? No eihän sitä niin tietenkään pidä ajatella. Lista hoidettavista hommista on kuitenkin tehtävä, muuten elämä menee pelkäksi löhöilyksi. Voi kun kadehdin toimeliaita ihmisiä, jotka sisäsyntyisesti ja ilman ulkonaista pakkoa saavat nopeasti ja tehokkaasti kaiken tehtyä tuosta vaan. - Niin, jonkun ratsastusvaelluksen voisi muuten vielä lisätä listaan, voisi olla mukavaa!
Pakko päästä lepäämään, kun on niin rankkoja reissuja suunnitteilla.
Viime viikko oli stressiä loppuun asti. Pyöräily Luukkiin oli varsin mukava kokemus. Säät olivat mitä parhaimmat! Perjantainakin oli jo aamukahdeksalta teepaitalämmin keli. Onneksi ei tarvitse tehdä varsinaisia töitä helteillä. Yhden kerran vielä käynti työmaalla ja sitten se on finito.
Finito vie ajatukset tulevaan Rooman-matkaan. Jo puolentoista viikon kuluttua olemme kauheassa matkakuumeessa, arvelisin. Bella Italia, here we come! Ja italiaahan en sitten osaa enempää, mitä opin Ihanaa Elisaa katsellessa ja muinoin Odysseijaa ihmetellessä; muistan se upean italialaissarjan vuodelta yksi ja kaksi. Olin silloin todella vaikuttunut italian kielestä, roolihenkilöistä ja tietysti myös näyttelijöistä. Ainakin nämä osaan: 'andiamo', 'per lei', 'grazie', 'prego', öö, siinähän ne tärkeimmät ja sitten tietysti musiikkisanasto päälle. Niillä pääsee jo pitkälle tai sitten ei...
Rooman majapaikkaa on nettikommenttien mukaan kuulemma vaikea löytää. No, kartta ja kompassi mukaan vaan, niin eiköhän onnistu vanhalta suunnistajalta. Meillä pitäisi olla 'a room with a view'. Sehän voi tarkoittaa mitä vain. Nizzassa se merkitsi kuihtunutta kuusenkränää auringonpolttamalla sisäpihalla roskiksen vieressä, lisäksi hotellihuoneen lattiataso oli reilusti sisäpihan tasoa alempana. Scheweningenissä Hollannissa se tarkoitti varmaan huoneen sisämaisemaa - kiva öljynporauslauttataulu jäi mieleen ikiajoiksi. Samoin postimerkinkokoinen suihkutila. Norwichissa East Angliassa maisemana oli järeä tiiliseinä noin metrin päässä ikkunasta. Sääli - huone oli muuten hyvällä maulla sisustettu. Nizzassa ja Briteissä huoneiden vaihto onnistui, mutta Hollannissa oli tyytyminen hetekoihin. Toivottavasti Roomassa on parempi tuuri, mutta siihen hintaan odotukset pitää pitää minimissään.
Kävin aamusella kuntosalissa vireytymässä. Siellähän heti tapasin kollegoita. Kuntoilua loman kunniaksi! Ja sitten voice massageen, ihanan rentouttavaa. Pottumaalle pitäisi lähteä tsekkaamaan rikkaruohotilanne, joka on oletettavasti hälyttävä. Viidakkoveitsi mukaan, jotta pääsee edes maanmuokkaushommiin. Istutusperunatkin olisi vielä idätettävä, joten olen hieman myöhässä tämän vuoden viljelytoimissani. Tänään sitten myöhemmin.
Toinen viidakkoveistä kaipaava alue on pieni pihamaamme, jonka ruohonkasvu etenee hurjaa vauhtia. Siis enää ei pelkästään raparperi ole hyvin kehittynyt, vaan myös heinä on kasvanut hemmetin korkeaksi. Lammas olisi hyvä ruohonleikkuri, samoin miniponi, mutta mistä niitä nyt saa tähän hätään?
Tänään luin Hesarista mielipidekirjoituksen, jossa joku miespuolinen tekniikan tohtori oli sitä mieltä, että peruskoulun olisi otettava mallia musiikkiopistoista. Sille tyypille voisi sanoa, että tervetuloa tutustumaan todellisuuteen! Kyllä kai kenen vaan lapsen taidot kehittyisivät ällistyttävän nopeasti, jos hänelle voisi antaa yksityisopetusta - siitähän musiikkiopistoissa on kysymys. Lisäksi huomioon voisi ottaa motivaation, lahjakkuuden ja vapaaehtoisuuden vaikutuksen. Että koulutetutkin ihmiset voivat olla tyhmiä! Tekisi ihan mieli kirjoittaa vastine ko. palstalle ja tyypille.
Tänä kesänä on paljon ohjelmaa luvassa: kaupunkivaellusta (Rooma), pyöräilyvaellusta (Turun saaristo), vuorivaellusta - tosin epävarmaa (Barcelona & Pyreneet) ja tunturivaellusta kiipeilyn kera (Sarek). Oliskohan siinä vaellusta kerrakseen? Ihan kuin olisi jo koko kesä buukattu täyteen? No eihän sitä niin tietenkään pidä ajatella. Lista hoidettavista hommista on kuitenkin tehtävä, muuten elämä menee pelkäksi löhöilyksi. Voi kun kadehdin toimeliaita ihmisiä, jotka sisäsyntyisesti ja ilman ulkonaista pakkoa saavat nopeasti ja tehokkaasti kaiken tehtyä tuosta vaan. - Niin, jonkun ratsastusvaelluksen voisi muuten vielä lisätä listaan, voisi olla mukavaa!
Pakko päästä lepäämään, kun on niin rankkoja reissuja suunnitteilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)