Syyskuun vika perjantai

No onneksi on perjantai taas kerran. Viikko on mennyt nopeasti, sekin onneksi. Nukun kroonisesti aivan liian vähän. Tällä viisiin ei elonpäiviä kamalasti kartu. Pitäis ruveta elämään vähän rauhallisemmin.

Ulkona on täysijn pimeää, vaikka kello on vasta lähempänä puolta kymmentä. Yritin tuosta sihtailla ulkoilman lämpömääriä, mutta yritykseksi jäi. 11,6 astetta, sanoi nettilämpömittari Helsinki-Vantaalta. On se hienoa, kun kaikki on on-line. Tai sitten ei. Ja kaikkihan ei ole juuri-nyt-linjalla. Harvinaisen lämmintä kuitenkin!

Nyt onkin ollut koko viikon aurinkoiset ja kauniit ja lisäksi lämpöiset kelit. Keskiviikkona käytiin työalaisten kanssa Myyrmäessä. Lämpöä oli varmaan parikymmentä, aivan upeat kelit kuitenkin! Lainasin kollegan fillaria, kun alaiset olivat taas sählänneet omat fillari-ilmoituksensa. Hyvä, että sain lainata, tosin polkimen kampi irtosi viimeisten 500m aikana. Jälkikäteen ajatellen ei olekaan ihme, miten se vasen poljin piti ihme nirskunaa koko matkan. Loppumetreillä ei sitten enää pitänytkään...

Keskiviikkona olin terapiakaverini (hei sulle, jos luet tämän =D ) kanssa Poettareita kuuntelemassa Cellosalissa. Se oli liian aneeminen paikka tuollaiselle musiikille. Solistin housut olivat tosi matalaa vyötärömallia ja sen oli koko ajan kiskottava takkiaan alaspäin...ja olipa todella kapeat farkut - mitenköhän se oli niiihin ujuttautunut? Basisti kiemurteli kuin onkimato koukussa. El'Inan mielestä se möi itseään. Ne muut olivat vähän järkevämmän oloisia, eivät tehneet itseään niin kamalasti tykö. Musa oli ihan OK, paitsi että laulaminen oli ajoittain melko alavireistä. Mahtoivatkohan keskittyä ihan täysillä? Olisin halunnut kuulla Shallow-kappaleen, mutta eipä ollut mukana listassa. Oltiin sitten syömässä maistuvaa pizzaa Cellossa, nami-nami!

Tennistä on tullut pelattua 3h tällä viikolla, tiistaina Klagessa, tänään Varistossa ja Klagessa taas. Reidet on ihan jumissa, kun en ole vaivautunut venyttelemään...En vaan ole jaksanut, kun aina alkaa nukuttaa siinä vaiheessa. Telkkuakaan en ole katsonut juuri nimeksikään.

Tiistaina sitten taas oli yksi kouluampumistapaus, tällä kertaa Kauhajoella. 11 kuoli. Ihan älytöntä. Mikä noilla nuorilla nykyään on vikana, kun tuollaista tekevät? Ja aseita ei saisi hankkia noin helposti.

Olen ihan Coldplay-friikki nykyään. White Shadows on ehdoton lempparini. Huh, voisin nukahtaa tähän tietsikan ääreen musaa kuunnellen. Nautin siitä, että saan olla paikoillani ja kotona. Toisinaan on hauska muistella kylmääkin kylmempää tunturiyötä Ruotsin ylängöillä ja nauttia siitä, että nyt saa olla lämpöisessä peiton alla eikä tarvi hytistellä makuupussissa =) . Pienet asiat ovat joskus suuria. Se onkin vaellusten paras oppi ja anti.

Nyt ei jaksa enempiä, tää päivä alkaa olla täysi. Näihin sanohin ja näihin tunnelmiin,
OuTza

Vihdoinkin perjantai-ilta!

Tai englanniksi "Thank God it's Friday!" Joka tapauksessa tunne ja mielentila on sama, vaikka sen kirjoittaisi miksi kieleksi tahansa. Ihanaa, että työviikko on takana ja nyt on aikaa vaan olla. Saunoin äsken ja sekin oli ihanaa. Olisin voinut istuksia lauteilla vaikka kuinka pitkään! KOhta alkaa hyvä elokuva töllöstä, pitää alkaa valmistautua.

Kelit ovat reistanneet pahanlaisesti. Elokuun loppu ja syyskuu ovat olleet kylmiä ja vetisiä ja kalsoja. Ei siis mistään kotoisin!

Taas uusi viikko alussa

No nyt taas pusketaan uutta työviikkoa eteenpäin, vaikka tuskin on edellisestä toivuttu. Lauantaina vietimme Helenin ja Carolinen kanssa Rooma-iltaa Carolinen luona. Valmistettiin ruuat - minä tein antipastot + salaatit, Caroline paistoi herkulliset pizzat ja Helen toi suussasulavaaa tiramisua. Handelista valittiin eri ruokalajeihin sopivat nautintoaineet. Sitten saunottiin puusaunassa - ihanaa! - ja syötiin kaikki herkut ja oli todella mukavaa olla yhdessä! Vielä vuokrattiin videokin (Toscanan auringon alla), mutta sen katsominen jäi, koska valokuvien jälkeen olimme ihan poikki. Siis emme tosin tillin tallin. Helen oli autolla, joten pääsin hänen kyydissään kotiin.

Kotiin tultuani minun piti vielä hoitaa yksi asia, etten vaikuttaisi aivan kiittämättömältä juntilta, vaikka sehän olen tietysti ollutkin. Mutta asia tuli hoidettua.

Eilen käytiin hakemassa potut ylös, kolme tuntia meni siinä puuhassa. En nukkunut eilen yhtään ekstraa, vaikka väsymys tietenkin painoi kovasti. Nyt olen ihan kanttuvei, kun olen vienyt Rellun Tiksiin huoltoon, ollut hetken Myyrmannissa ja sen jälkeen syönyt wokkia. Taidankin mennä koisaamaan ajoissa tänään =D !

Syksyinen lauantai 13.9.

Tänään oli työpäivä. Onneksi ei satanut, aika kylmää oli. Parempi kuitenkin niin. Eilen värjäsin hiukseni kastanjanruskeiksi, no oli se vähän punavivahtavaa myös. Kyllästyin omieni perusväriin, joka muistuttaa enemmän gerbiilin turkkia kuin fiksun ihmisen hiuksia. No ehken ole kovin fiksu...

Eilen oli mukava päivä. Tennis sujui erittäin hyvin meillä kaikilla kolmella. Oli oikein nautinnollista lyödä ja pelata! Iltasella olin työpaikalla ja sain aikaan hälytykset. Kaameaa ujellusta! Onneksi mulla oli laukussa korvatulpat PMMP:n keikan jäljiltä, joten ne hieman auttoivat asiaa. Onneksi huoltomies tuli päästämään pälkähästä! Luulin ensin, että perussyy hälyihin oli muussa kuin itsessäni, mutta asia osoittautui toiseksi.

Autosta hajosi eilen aamulla neulamittarit. Tajusin vasta Mäkkärin kohdalla, että nopeusmittari ei toimi. Höh! Onneksi autoa pystyy silti ajamaan, näppituntumalla, mutta kyllähän se hiukan hassulta tuntuu. Tiistaina se pääsee syyniin. Toivottavasti ei tule kamalan kallis remontti.

BTW, puolisoni ei ole kiinnostunut elämästäni. Ei ole koskaan kai edes lukenut tätä. Jos minä olisin hän, lukisin kyllä.

Tänään on Rooma-ilta - muistellaan kesähelteitä ja Rooman herkkupizzoja ja kävelylenkkejä kaupungilla ja kaikkea, mitä siellä koettiin silloin! Ja syödään - ja nautitaan viiniä, luulisin. Siitä sitten lisää myöhemmin.

UUH.

Jos joltain on voimat loppu, niin nyt multa. Liikaa harrastuksia? Liikaa vääriä arviointeja omassa työssä? Liikaa valvomista ja aivan liian vähän unta? Niinpä.

Tänään kävin Helsingissä Suomen Pankissa. Sinne ei niin vain astutakaan sisään kenenkään huomaamatta. Oli olo kuin elokuvissa. - Hyviä kenkiä ei löydä sitten mistään. Tai jos löytää, niin oma koko on taatusti loppunut, hmph.

Nyt pää tyynyyn!

Vielä tiistaina...

Kyllä on kurjat kelit; sataa, sataa, sataa... Vähänkö masentaa? Ei, vaan paljon. Kun jo toista viikkoa tuntee epäonnistuvansa lähes kaikessa, mihin ryhtyy, niin laittaahan se miettimään. Ja niin kuin minun piti aikuistua ja ottaa tyynenä vasta kaikki, mitä eteen tulee!

Nyt menee

Hemmetin huonosti menee. Hajottaa, niin kuin inttitermeillä voisi asian ilmaista. Organisaatio ei toimi. Muutokset ovat olleet huonompaan suuntaan. En halua sopeutua sellaisiin muutoksiin! Ottaa pattiin. Yhteisöllisyys katoaa, mutta jos sitä ei arvosteta, niin ei sitten. Vaikuttaa kovasti siltä, että työelämä tulee olemaan melkoista puurtamista vailla ilon häivää. Vaan mitäs noista, kai sitä voisi olla huonomminkin asiat, niin kuin terveys rempallaan ja sitä rataa.