Toukokuu alkoi sitten kerralla lämpimästi. Yli 22 astetta tänäänkin, aika hyvin. Töissä jaksaa hyvin, kun on yksi vapaapäivä viikossa - voisi olla useamminkin. Metsässä oli aivan upeaa kävellä, kevät etenee pitkin harppauksin! Metsän ilma oli lämmin kuin 'lehmän henkäys', kuten eräskin kollega totesi. Tosin lehmän hönkäilyt ja kevään vihreä raikkaus ovat aika kaukana toisistaan. Metsässä näimme myös valtavan lihavan närhen, tarkemmin sanottuna kaksi. Toinen katseli maisemaa kuusen latvasta ja toinen duunasi pesää oksia kantaen. Kumpi oli kumpi?
Puut ovat tuossa pihallakin saaneet vihreän värityksen ylleen, samoin pensaat. Ihan kuin katselisi nopeutettua filmiä. Raparperikin tuolla nurkassa kasvaa kohisten, joka aamu lehdet ovat vähän suuremmat kuin edellisenä päivänä.
Vappu meni aamuheräämisestä toipuessa. Laulut sujuivat onneksi hyvin, mutta aina siinä on sellaista pientä jännitystä, onnistuuko kaikki niin kuin pitäisi. Onnistui siis. Iltapäivällä oli pakko ottaa ettonet ja näin todella erikoista unta. Siinä unessa olin saanut lapsen yhden opiskeluaikaisen tuttuni kanssa, mutten muistanut ollenkaan olevani lapsen äiti, saati muistanut saaneenikaan koko lasta! Aika vinhaa, mutta kamalan elävän oloista kuitenkin. Ja lapsi oli jo melkein kouluikäinen eikä ollut koskaan edes nähnyt äitiään. Tätä varmaan voisi joku psykologisoida kovastikin...
Olen muutenkin nukkunut levottomasti ja nähnyt kummallisia unia. Se viimeöinenkin rantauni, jossa oltiin uimassa matalassa hiekkarannassa, outo uni.
Paussi...sainpa pyykit narulle. Inhoan tuota hommaa koko sydämestäni, en tiedä mitään niin ärsyttävää puuhaa. Edes perunamaan kitkeminen ei ole yhtä tylsää. Laitan kyllä pyykit sujuvasti koneeseen, mutta mutta, se ripustus on kurjaa hommaa.
Kohta ratsastamaan, pakko venytellä sitä ennen. Muuten ei kunnian kukko laula, mutta ei se taida laulaa siltikään, ei ainakaan yleensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti