Tunnenpa taas itseni melkoiseksi surkimukseksi. Laukka ei tahdo sujua, ei sitten millään. Onko tämä silkkaa rahanhukkaa? Miten oppiminen voikin olla näin vaikeaa? Lisäksi olen sairaan väsynyt. Tänään töissäkin melkein pyörrytti. Olen valvonut joka ilta aivan liikaa ja nukkunut siis aivan liian vähän. Joko lätkän seuraaminen tai sitten juoksemisesta aiheutuva energialataus ovat siirtäneet levolle käymistä. Ja joskus hommatkin.
Nyt ajatus seisoo, jumittaa pahasti. Ylihuomenna kaupunkiin syömään duunikavereitten kanssa, ehkä myös leffaan ennen sitä. Ja lauantai-illalla Elunan kanssa Tavastialle Poets of the fallia kuuntelemaan, mukavaa! Siis kaksi iltaa viihteen puolella, mutta kyllä tässä nyt jotain jo vähän kaipaakin, kun kerran jumittaa pahasti. Vaihtelu virkistää.
No viikko sitten tosin oltiin kuuntelemassa Iloista leskeä oopperassa ja syömässä La Villettassa. "Kun tuli sammuu, niin sali tummuu", sanottiin operetissa. No niinhän siinä tapaa käydä. Laulut olivat hyviä ja esillepano erinomainen. Jaakko Kortekangas oli illan ehdoton tähti.
Säät ovat vaihteeksi kuin toisesta maailmasta. Viikonloppu oli helteinen ja tämä viikko tuulinen ja kalsea, vaikka aurinkokin on pilkistänyt taivaalta. Tänä aamuna elohopea (tai muu reagoiva aine mikä lie) oli kivunnut vain asteen pari nollan yläpuolelle. Sellainen 20 asteen pudotus yhtäkkiä ei tunnu kivalta.
Tämä bloggaaminen on selvästikin terapiaa minulle. On hyvä saada koota ajatuksia päivän päätteeksi ja joskus keskenkin päivän. Oikeasti minua ei kiinnosta ollenkaan, lukeeko joku näitä vai ei, tämä on vain minua varten. Eipä silti, JOS joku lukee näitä, olisi hauska tietää, onko ko. henkilöllä itselläänkin blogi.
Ihminenhän pystyy nukkumaan istuallaankin. Ei ole muuten kaukana nyt se tilanne. Back tomorrow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti