Kiva kun Suomen peli kulkee lätkämatsissa! Ainahan niin ei ole. Ilmeisesti ne saamarin pellet jätettiin tänään pukuhuoneeseen. Ai niin, voittihan ne tyypit viime ottelussakin, mutta työn ja tuskan jälkeen - katsojallakin oli aika tuskainen olo ennen jatkoajan voittomaalia.
Toisinaan on aivan älytöntä seurata noita pelejä, kun psyyke ei kestä jännitystä siitä, että voittaako vai häviääkö Suomen pelaajat ottelunsa. Loppuottelua on kaikkein kamalinta katsoa. Mieluummin alkaa vaikka järjestellä kirjahyllyä tai pyykätä tai tehdä mitä tahansa muuta. Ja kysehän on vain urheilumatsista!
Ihminen on erikoinen olio. Pelit ja pelaaminen tai siis tavallaan leikkiminen on tärkeää aikuisillekin. Musiikki ja laulujen kuunteleminen on tosi tärkeää - ajatellaanpa vain, mikä määrä musiikkia tulvii eri radiokanavilta ympäri vuorokauden. Ja kaupoissa soi alvariinsa. Ihmiset jopa jonottavat konsertteihin - ai niin, huomenna haettava Poettareitten liput - ja käyttäytyvät aika oudosti niiden aikana. Sekä klassisen, viihde- tai kevyemmän /raskaamman musiikin konserteissa; jokaisessa omat hassut toimintakuvionsa.
Niin, miksen koskaan alkanut opiskella sosiologiaa? Olisiko se sen jälkeen menettänyt kiinnostavuutensa vai katsoisinko ihmisiä ihan eri näkökulmasta koko ajan? Koulutushan ohjaa tarkastelemaan ihmisiä, ympäristöä ja ilmiöitä siitä kontekstista käsin, johon on erityisesti harjaantunut vuosien mittaan. Vai onko se noinkaan?
Päivä oli kuitenkin kylmä ja jopa sateinen, mutta muuten mukava. Ratsastus on edelleen vaikeaa. Fillarin takakumi ei vieläkään suostu pitämään ilmaa sisällään, joten pyöräilykausi saa odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti