No nyt on vietetty viikonloppua oikein kunnolla viihteen puolella. Perjantai-illasta ehdin jo kirjoittaakin silloin yöllä. Eilen oli hieman hutera olo, mutta sain kuitenkin shoppailtua, siivottua ja saunottua... Illalla sitten taas Hesaan Ellun kanssa Tavastialle Poets of the Fallia kuuntelemaan. Siellähän oli kohtalaisen paljon kansaa. Bändi alkoi soittaa vasta yhdeltätoista, mutta soittivatkin sitten yli puolitoista tuntia. Ja millä tavalla soittivat! Tosi hyviä. Varsinkin ne biisit, joissa oli akustinen kitara - ne kuulostivat aivan upeilta. Bändi osasi ottaa yleisönsä ja esiintyä innostuneena. Musiikin soundi oli todella rikas ja täyteläinen. Välillä oli pakko ottaa korvatulpanpuolikkaat pois korvista, kun musa kuulosti niin paljon tarkemmalta ilman niitä. Harmi, että miksaus oli sen verran kovalla, ettei voinut olla koko aikaa ilman niitä. Nyt kun on nähnyt sen porukan esiintyvän livenä, niin kappaleitakin kuuntelee vähän eri kantilta. Aikamoisia taitureita. Pitäisi päästä useammin kuuntelemaan konsertteja =).
Kotona puoli kahden maissa, joten aamulla uni maistui pitkälle puolenpäivän jälkeen. Taisi olla lähempänä yhtä kun jaksoin kiskoa itseni ylös. Sellaista se on, kun valvoo yöt, menee vuorokausirytmi pois radaltaan. Mutta so what.
Katseltiin äsken Hotelli Firenzessä-leffa. Heti tuli sellainen olo, että pitäisi päästä Italiaan ja Toscanaan kesällä. Katsella oliviipuita, sypressejä, kellertäviä auringonlaskuja, unikkopeltoja, punatiilisiä talojen kattoja kylissä, kaareutuvia kukkuloita, lukea kirjoja ja siemailla hyvää punaviiniä pihamaalla tai pikku ravintolassa, hmm.
Töllössä on menossa MM-kiekon loppuottelu; Kanada-Venäjä. Kanada varmaan (toivottavasti) voittaa. Ei jaksa niin kamalasti kiinnostaa. Onneksi Suomen lätkäpellet saivat eilen pronssia Ruotsia vastaan. 4-2 on siis peli. - Tuo 'Stay' on ehdottomasti yksi lemppareistani. Kuuntelen siis Poetseja. On ne kaikkikin hyviä. Vaikka vähän tummasävyisiä jotkut. Niillä on myös hyvät rytmit, ja laulusolistilla on persoonallinen ääni. Olisi kiva osata säveltää tuollaista musiikkia!
Elämä on kyllä mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa. Säät saisivat tosin lämmetä. Torstaina pääsen vihdoin voice massageen. Odotan sitä kuin kuuta nousemaan.
Kylläpä kaikki on vihreää tuolla ulkona. Kukkivissa kasveissa valkoinen on tämän hetken suosituin väri. Mikähän siinä on, että tietyt värit ovat dominoivia eri aikoina? Kai silläkin jokin tarkoitus on.
Tänään kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin Kristuksen pelastustyötä. Sitä verrattiin hiihtolatuun. Jeesus on hiihtänyt edeltä, avannut uran. Ihmiset eivät pelastu sillä, että sivakoivat ladun loppuun, että se olisi se hiihtosuoritus, joka ratkaisee. Oman tulkintani mukaan ihmisen on tietysti hiihdettävä se latu loppuun itse, se on selvä, mutta Jeesus on raivannut esteet, näyttänyt reitin, jota seurata ja johon suunnata suksenkärkensä. Ei tyhmempi vertaus.
Huoh. Siinähän se tuntui tämäkin päivä menevän ilman, että oikein pääsi mukaan. On synti ja häpeä, etten edes ulkoillut, mutta kai se on uusi päivä huomennakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti