Maanantai

Yep, maanantai melkein meni, vielä on 10 minuuttia tätä päivää.
On se niin väärin, että jos miehet myöhästyvät kokouksista, niin niille vaan sanotaan, että "No sieltähän se tulee!" ja jos naiset myöhästyvät, niin katsotaan pitkään ja vinosti tyyliin: "Missäs sitä on lorvailtu?" Epäreilua ja epätasa-arvoista, todellakin.

Työpaikan sähköposti on todella ärsyttävä, suorastaan raivostuttava. Yli puolen tunnin huolella viilailtu teksti katosi sen sileän tien...eikä takaisin tullut. Uudestaan vaan selittämään samat jutut. Ehkäpä silti oli tarkoitus, että niin kävi, saattoi olla jopa jokin varjelus siinä, mene ja tiedä.

No menin ja tiesin meidän verkkoraamattukokoontumiseen. Hyvä juttu, vaikka meitä oli vain kaksi. Siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat - niin, tiedättehän varmaan lopun?

Juokseminen on taivaallista. Endorfiinit vapautuvat - joskaan eivät kokonaan peitä polvikipuja - ja tuottavat hyvän olon. Kävelystä ei ikinä saisi sellaista fiilistä, en tiedä saako mistään muustakaan. Saunomisesta, ehkä? El'Inan kanssa nähtiin kaksi elävää pehmoeläinkoiranpentua. Tosi sööttejä, siis noin pieninä. Ja jäivät tuijottamaan meitä, tai eivät ehkä sittenkään, vaan sitä puudelia... Kyllä meitä nauratti!

Sima on tehtynä ja alkaa käydä pikkuhiljaa. Saattaa jopa valmistua vapuksi!

Vuorokausirajan ylittäminen on jotenkin mystinen juttu. Tai ei kai se ole sen kummempaa kuin valtioiden rajojen ylittäminen. Se on pelkkä sopimus. Voi kun voisi unen aikana siirtyä hetkeksi toiseen ulottuvuuteen ja täydentää siellä univajeen jostain lepovarastosta. Turhaa toivetta tietenkin, mutta voihan sitä aina kuvitella.

Bloggaus päättyy tältä valveillaolojaksolta.