Kolme päivää perillä Artiesissa. Kahtena päivänä trekattu kaksi vuorialuetta, ensimmäisellä reitillä torstaina päästiin 2200 metriin ja toisena eli eilen korkein paikka oli 2345 metrissä. Ekana retkipäivänä nousua oli kohtalaisen jyrkästi, kun päätimme hieman oikaista. Samalla näimme murmeleita, jotka varoittivat toisiaan vihellellen. Poikkesimme myös Colomerin vuoristomajalla. Sää oli tosi hieno ja hellettä piisasi korkeallakin. Ylös mennessä piti hieman etsiä polkuja, mutta alas tultiin ihan tietä pitkin, oli polviystävällisempää. Olisi sinne päässyt taksillakin melko lähelle.
Eilen ajettiin Baqueiran laskettelualueelle, jota kehutaan Espanjan parhaimmaksi. Kyllä se hyvältä näyttikin; rinteitä riitti ja korkeutta ja jyrkkyyttä myös! Lähtöpaikkana vaellukselle oli parkkipaikka n. 1860 metrin korkeudella. Siitä sitten vaan eteenpäin taas kerran hienossa kelissä! Pilviä alkoi muodostua taivaalle vähän eri malliin kuin torstain vaelluksen yhteydessä, tuli mieleen, että näinköhän vielä ukkonen nousee. No ei noussut, vaan saimme kulkea kirkkaassa auringonpaisteessa ja uidakin patojärvellä (tosin en minä!) lämpimässä säässä. Noin 2200 metrinkorkeudessa oli 25 astetta lämpöä. Tarkat korkeudet saatiin tietenkin GPS:n avulla.
Nousimme vielä ylemmäs ja kiersimme tunturimaisemia muistuttavan lenkin hieman korkeammalla järvi-/lampialueella. Siellä näimme myös ihka elävän gemssin ja puoliksi villin hevoslauman. (Niitä muuten kyysättiin sinne korkealle, kun ajoimme tietä ylös.) Korkeimmaksi lukemaksi kirjautui eilen siis 2345 m. Edelweissejakin näkyi vihdoin ja viimein! Muutoinkin alueella oli hieno kukkaluonto, hienot värit ja erikoisia kasveja.
Takaisintullessa pilvet alkoivat käydä yhä paksummiksi ja kohta koko maisema oli ihan eri näköinen kuin lähtiessä. Aika erikoinen kokemus, ei välttämättä kovin mukava tunne. Tuli todella epävarma olo siitä, oliko reitti sama kuin menomatkalla. Kerrankin GPS:stä oli oikeata höytyä eikä vaan huvia ja mielenkiintoa, sillä se vahvisti reittimme samaksi! Parkkipaikalle tullessamme laskettelurinteistä ei näkynyt enää jälkeäkään - kaikki oli sumupilven peitossa.
Laaksossa odottikin sitten yllättävä säänmuutos; lämpöä oli enää 15-17 astetta ja taivas umpipilvessä. Kylmä rintama puski Atlantilta vuorille päin ja koko säätyyppi oli vaihtumassa. Tänään akkunasta aukenikin sitten harmaa taivas ja myöhemmin alkoi sataa, ukkostaa ja sataa jopa rakeita. Kun ajelimme illansuussa Montardon suuntaan katsomaan yhtä potentiaalista vaelluspaikkaa, lämpöä oli enää +8 ja vettä satoi!
Mitä muuta? Nämä pikkukylät ovat todella hiljaisia. Söimme kahtena iltana ravintoloissa, joissa olimme ainoat asiakkaat... Ensimmäisessä tarjottiin paikallista herkkua verimakkaraasoppaa - ööks - ja toisessakin samaista herkkua(?) oli tapaksen muodossa, tosin pykälän verran maistuvampana versiona. Tässä jälkimmäisessä pizza ja pasta ei ollut kovin kehuttava makuelämys, joten sen jälkeen onkin ollut parasta tehdä sapuskat itse, koska tässä majapaikassa on kunnon keittiö.
Vielhassa on käyty ruoka- ja urheiluvaatekaupoissa. Se onkin selvästi isompi keskus tällä seudulla. Tämä kämppä on mukava, tilaa on paljon ja kiva kahden huoneen levyinen terassi etelään. Tosin pumppuvoimala pitää iltamyöhällä ja yöllä kohinaa, mutta ei se unta ole karkottanut. Päivän vaelluksetkin ovat taanneet sen, että uni on maistunut hyvin, varsinkin tällä toisella matkalaisella =D - voimat ovat hieman olleet koetuksella. Kyllä mullakin jaloissa ja polvissa tuntuu ja hartiat ovat saaneet kosolti aurinkoa, siis vähänliikaakin. Siinä mielessä siis hyvä, että tästä päivästä tuli huilipäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti