Huh, mikä päivä! Päätä särkee kohta enemmänkin. Mielestäni tässä työssä pitäisi saada päänsärkylisää palkan muodossa. Täytyy sanoa, että kelitkään eivät ole mainittavasti kohentuneet eilisestä; harmaata, sadetta, harmaata, sadetta, tuulee vähän vähemmän kuin ennen. Melkein tulee kesä ja München mieleen...
Sain lauantaina sopulipostia - vaelluskaverikoira oli menehtynyt onnettomuudessa. Voi raukkaparkaa! Hän oli niin soma ja reipas.
Viime sunnuntain jälkeen ajatukset ovat hieman järjestyneet, joten eiköhän se elämä tässä vielä voita.
Good news: olen menossa James Bluntin konserttiin lauantaina 14. helmikuuta, jippii! Nyt vihdoin pääsen kuuntelemaan häntä livenä, kun silloin Barcelonassa ei onnistunut. Menen yksin, kun vierekkäisiä paikkoja ei enää löytynyt ja El'Inakaan ei luvannut NIIN kovasti Jesseä fanittaa, että olisi ollut valmis lähtemään mukaan eri penkkiin.
Jos nyt poistuisi työpaikalta ja alkaisi tehdä hommia palkkansa eteen, eli vähentää työmäärää ja istahtaa mukavan romaanin ja teekupposen ääreen!
1 kommentti:
Voi mikä ajatus tehdä hommia palkkansa eteen ja istahtaa kirjan ääreen!
Siinä on totuuden siemen, Outzaseni!
Lähetä kommentti