Aikaa on tosiaan kulunut viime merkinnöistä. On ollut kaikenlaista enkä ole jaksanut kirjoittaa. En edes kuunnella musiikkia. Se on jossain määrin huolestuttavaa!
Takana on mukavia koulutuksia ja tylsiä koulutuksia ja kivoja laivamatkoja... ja palkkana tajuton väsymys. Väsymys taitaa liittyä enimmäkseen tuohon viimemainittuun. Matkailu avartaa mutta rasittaa, varsinkin ruoansulatuselimistöä. Miten ihminen on niin pöljä, ettei osaa valita viisaasti edes sapuskaansa? Vaihtoehtoja ja valinnanvaraahan piisasi kosolti.
Tukholma kylpi auringossa ja kevään lämmössä. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla! Sinne todellakin voisi lähteä käymään useamminkin. Hotelli oli hyvätasoinen ja sijaitsi keskeisellä paikalla. Hotellin aulabaari-iltaa varjosti erikoinen tapaus; ranskalainen turistimies sai diabeteskohtauksen, eikä sitä osattu hoitaa oikein. Porukkamme lääkäri tarjosi apuaan, mutta lähiomainen kieltäytyi vastaanottamasta ohjeita. Omaiset kielsivät myös ambulanssin tilaamisen, vaikka potilas oli aivan sekava. Kun hotellin henkilökunta vihdoin sai ambulanssin paikalle, miestä pyöriteltiin varmaan vielä puoli tuntia aulan lattialla, keskellä respan sisääntuloa. Käsittämätöntä toimintaa myös sairaanhoitohenkilökunnalta. Ruotsalaiset ilmeisesti neuvottelevat joka tilanteessa. Lopulta potilas vietiin huoneeseensa paarikärryllä ja noin puolentoista tunnin kuluttua alkutilanteesta vihdoin ambulanssiin ja sairaalaan. Aivan uskomatonta. Toivottavasti itselle ei käy mitään Ruotsissa vieraillessa.
No itse asiassa mulle kyllä kävikin, muttei onneksi kovin pahasti. Kannoimme siskoni luona sairaalasänkyä - sellaista jumalattoman painavaa - huoneesta toiseen, ja kun sitä käännettiin, koko roska putosi toisen jalkapöytäni päälle. Auts! Verta alkoi pulputa, kun osui johonkin vuolaasti virtaavaan suoneen. Koipi ylös ja pullapussi pakasteesta varpaitten päälle. Luojan kiitos, osumakohta oli sellainen, ettei luita murtunut, vaikka ensin näytti aika pahalta. Varjelusta? Muutoin olisi laulut jääneet laulamatta. Nyt se on suht ok, paitsi hiukan sattuu edelleen ja mustelma on maseva.
Kuninkaan entisessä pallohallissa oli oivallinen akustiikka. Sen takia kannatti lähteä Ruotsiin asti. Laulaminen oli sanalla sanoen ihanaa, ellei paria biisiä lasketa mukaan. Kokonaisuus jäi vahvasti plussan puolelle.
Gamla Stanissa istuskelu ja kävely oli tosissaan mukavaa. Aurinko paistoi, tuntui jo ihan kesältä. Seurakin oli mukavaa. Paluumatkalla ei jaksanut enää kovasti hillua. Baarissa kuuntelimme trubaduurin upeaäänistä akustista kitaraa (ja laulua). Sitten kohtuuaikaan nukkumaan - työt kun odottivat taas seuraavana päivänä. Mukava miniloma!
Sähköpostissa odotti valitusvirsi blogistani. No hei, tämä ei todellakaan ole mikään perheblogi! Kukin merkitköön ajatuksensa itse muistiin haluamallaan tavalla omaansa ja lukekoon toisten, jos huvittaa. Kritisoida saa, mutta mitään takuuta ei ole siitä, otetaanko arvostelua huomioon! =)
Tuli vähän deja vu -olo, kun taas on meneillään jääkiekon MM-kisat. Oho, Suomi siis voitti Tsekin 4-3, jopas jotakin! Great!
Huomenna tai siis tarkemmin ottaen tänään on vappuaatto. Simat on tehtynä, joten olen valmis vapun viettoon - tai viettämättömyyteen. Se on perinteisesti juhla, jonka viettämistä voi oikein yrittää välttää. Juokseminen on yleensä aika kivaa vappuaatonpuuhaa, mutta nyt jalka taitaa estää senkin. Katellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti