Tulipa vietettyä runsaat puoli vuorokautta Flamingossa. Se onkin erikoinen paikka vierailla, varsinkin jos sattuu asumaan lähikulmilla. Hotellihuoneen ikkunasta avautuu vantaalainen infrastruktuuri lentokoneineen, monikaistaisine moottoriteineen ja sähkölinjoineen. Miltähän se näyttää ulkomaalaisten silmissä? Väkisinkin tuli mieleen viimekesäinen Barcelonan-matka ja Casteldefelsin maisemat, näkymissä kun oli tiettyjä yhtäläisyyksiä. No, meri ja hiekkaranta kyllä puuttuivat vantaalaisesta versiosta...
Aika näppärä keksintö kuitenkin tuo Flamingo/Jumbo-kokonaisuus noin niin kuin satunnaisten matkailijoitten kannalta. Monenlaista palvelua on tarjolla. Itämaisen span vaikutus tuntuu vieläkin hartioissa. Todella hyvä käsittely, mutta se muzakin pakkokuuntelu oli kamalaa. Kreikkalaisen ravintolan antimet olivat herkullisia! Ihan toista kuin Hgissä sijaitsevan sisarravintolan tarjoilut. Toissa kesänä tuli käytyä siellä ja petyttyä pahoin. Kun esitti reklamaation liian raaoista ja jääkaappikylmistä salaattitomaateista, niin tarjoilijan nokkela vastaus oli: "No täytyy sitten laittaa ne tomaatit mikroaaltouuniin!" - Onneksi tällä kertaa kaikki oli kohdallaan. Jos alakerran ruokaravintola oli hyvän ruuan ystävän taivas, niin yläkerran klubiravintola olikin sitten varsinainen teinihelvetti. Kylläpä 18-vuotiaat ovat nuoren näköisiä. Jos tuollaisista paikoista pitäisi etsiä jotain kestävämpää suhdetta, niin ei taitaisi löytyä. Tai ehkä niihin rahapelikoneisiin, jotka olivat hieman sivummalla. Olutravintolassa sentään kuuli mukavan letkeää countrymusiikkia, tosin nauhan päälle soitettuna ja laulettuna. Tai mistäpä sen tietää, mikä osa tuli suoraan nauhalta, ehkä kaikki taustat...?
No, kokonaisuutena vaikutelma oli sama kuin ruotsinlaivalla matkustaessa. Viihtymiskeskus. Viihtyähän voi sitten enemmän tai vähemmän, riippuu ihan itsestä, mutta tulipa käytyä. Kylpylä jäi vielä testaamatta, mutta se onkin sitten eri projekti.
Eilen oli kevät, aurinkoa ja + 12 astetta lämpöä, tänään sataa tihertää, maisema on harmaa ja mittari on jämähtänyt kolmeen asteeseen plussan yläpuolelle. Iso osa lumista on jo sulanut, mikä on hyvä juttu. Aprillipäivänä kuulin ensimmäisen kerran mustarastaan laulun työpaikan portaita noustessani. Sama juttu torstaina - mukava aloittaa työt linnunlaulu korvissaan. Eino Leinollekin sillä oli merkitystä, tosin lintu oli eri lajia. Ruislintu? Ruisrääkkä, ei kai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti