Torstai 10. heinäkuuta

Päivät vaihtuvat nyt niin nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä! Eikä varsinkaan blogata.

Olen siis korkeanpaikan(kammo) leirillä Pyreneillä Artiesissa. Täällä pitäisi harjaantua, jotta sitten pärjäisi paremmin sopulivaelluksen kiipeilykurssilla puolentoista viikon päästä! -No joo, enhän mä nyt ihan tosissani ole...

Maanantai-iltana saavuttiin Barcelonaan. Laskeutuessa tuli mieleen, onkohan pilotilla ihan oikeat koordinaatit syötettynä lentokoneeseen, kun näytti siltä, että laskeudutaan just mereen. No hyvin siinä kävi. Hyvin päästiin myös junalla kaupunkiin ja ihan lähelle hotellia. Tosin hotellia oli aluksi vaikea bongata, kun se ei mainostanut kadulle päin isosti. Hotelli/pensionaatti oli todella poikkeavan tyylikäs sisustukseltaan ja ajatukseltaan. Harmi, ettei saatu kadun puoleista huonetta, olisi ollut valoisampi. Huone ja kylppäri olivat kuitenkin hienot ja toimivat. Sitä paitsi eipä siellä tullut sisällä paljoakaan oleskeltua.

Ekana iltana ei jaksettu edes lähteä syömään minnekään. Lennoilla oli ollut syömistä kummallakin matkalla. Ekalla osuudella oli sieniä - ymh! - mutta onneksi viiniä tarjottiin suoraan pullosta lasiin ja punkku sekä maustepussien tyhjennys peittivät aika hyvin herkkusienien niljaisen maun. Nauratti muuten se, että Lufthansa myi lentokoneessa kaikkea mahdollista polkupyöristä ruohonleikkureihin ja puutarhakalusteista trampoliineihin. Tyypillisiä lentomatkaostoksia! Suklaata ei ollut ollenkaan ja viinipullojakin vain kuuden flaskan erissä. Johan on eri systeemit kuin Finskillä.

Tiistaina käveltiin Diagonaaliavenue melkein lopppun A:n lounaspaikalle. Sieltä jatkoin itsekseni yliopston kampukselle ja valokuvailin kaikkea eteeni tulevaa, mm. moottoripyöräkurssilaisia ja Güellin paviljonkia rauta-aidan takaa. Lopuksi päädyin keramiikka- ja sisustustaidemuseoon, joka toimi ennen Espanjan kuninkaallisten residenssinä. Se rakennus siis - hieno puisto ja palatsi! Keramiikkamuseo oli kulttuurisesti kiehtova, siellä näin myös pari Picasson ja Miron keramiikkatyötä. Sisutusmuseossa oli hauska kerrata eri tyylisuuntia elävin (no ei elävin) esimerkein, kun kulttuurihistoria ulottuu Espanjallakin aika pitkälle entisiin aikoihin. Eräästä modernin keramiikkataiteen näyttelystä sain hyviä työideoita vastaisen varalle.

Museosta matka jatkui Sagrada Familian kirkon rakennustyömaalle. Eihän sitä ole rakennettu vasta kuin yli 120 vuotta! Varsinainen iisakinkirkko. Kyllä se herra Gaudi taisi olla aika suuruudenhullu suunnitelmiensa kanssa, mutta myönnettäköön, että aika originelli kirkkorakennus siitä on tulossa. Kärttämisen jälkeen näin härkätaisteluareenan ulkoapäin, vaikkei se kuulemma katalonialaiseen kulttuuriin kuulukaan. La ramblan meren puoleisella päädyllä tuli maisteltua sangriaa (huomattavasti parempaa kuin Hesassa, sehän oli aika outoa, eikö vaan El'Ina, jos luet tämän joskus?) ja tsekattua A:n 23 vuoden takainen interrailhostel.

La Ramblalla nähtiin Carolinen ja Helenin mainitsemat elävät patsaat, jotka pystyivät esittämään liikkumatonta todella hyvin. Käytiin tapaspaikassa nimeltä 'Vildsvin', juu, kyllä: villisika omistajan tukholmalaisen kaverin mukaan ristittynä. Hard Rock Cafen eteisessä näin julisteen, joka mainosti James Bluntin konserttia sinä iltana - tosin ei HRC:ssä vaan jossain Razza-mikälie-baarissa, ei mahdottoman kaukana eikä mahdottoman kalliit liputkaan. Ja voi pahkasika! A:ta ei James kiinostanut pätkän vertaa =( - voi itku. Jane Blunt vähän toisenlaisessa paikassa olisi kuulemma kiinnostanut, jos olisin lähtenyt James B:tä kuuntelemaan. Ei auttanut poru markkinoilla.

Sen sijaan päädyimme syömään Reunion-nimiseen ravintolaan; kerrassaan hieno, mutta mukava paikka ja erittin hyvä palvelu. Ruokakin oli hyvää (toisin kuin täällä Pyreneillä Artiesissa, jossa on jo kahteen otteeseen saatu paikallisen keittiön erikoisuutta: mustaa makkaraa...öööh!). Itse asiassa parinkymmenen metrin päässä Boutique Hottellistamme oli brittibaari, josta olisi varmaan saanut siideriäkin, jos olisi enää jaksanut mitään.

Vasta eilen eli keskiviikkona haimme sitten vuokra-auton, jolla suuntasimme Pyreneille. Tosin aluksi tehtiin turha kaupunkikierros paikallisella kehätiellä, kun opasteet olivat hieman yllättävät, siis puutteelliset. Eka pysähdys oli Montserratin sahalaitavuoriston liepeillä. Siellä on espanjalaisten vai katalonialaisten kai toiseksi tärkein pyhiinvaelluskohde - Mustan Neitsyen (puu)patsas ja luostari keskellä jyrkkää vuorenrinnettä. Sen jälkeen matka jatkui selkeämmin ja vuoristo alkoi kohota silmissä. Yksi pitkä tunnelikin osui matkan varrelle. Andorra jäi näkemättä, tienhaarasta olisi ollut kymmenisen kilometriä rajalle, mutta eipä jaksettu. Samanlainen kivitalokylä se kuvien perusteella oilisi varmaan ollut kuin muutkin katalonialaiskylät.

Matka eteni muuten sujuvasti, mitä nyt serpentiinitiet ja neulansilmät hidastivat matkaa. Ja puolivillihevoset ja lehmät tiellä ojasta ruohoa nyhtämässä... Varsinaisia riesoja olivat tietyömaat, joita oli vähän väliä. Ja odottelua ja pölyä. Huono reitti tulla takaisin. Korkeimmillaan tie kävi 2073 metrissä, jota tietysti piti verrata GPS-laitteen lukemiin. Siellä oli myös kivan näköinen laskettelualue, vois olla hienoa laskea talvella niitä rinteitä!