Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin kuin esimerkiksi loma. Aamuinen heräämisankeus alkaa yhtä suurella varmuudella kuin loma loppuu. Valvominen myöhään on finito. (Nythän en valvo myöhään...)
Sain uuden annoksen lintu- tai lumeinfluenssaseerumia. Jotain tököttiä kuitenkin, mikä saa olkavarren kipuilemaan ja vilunväristykset kulkemaan selkäpiissä. Tällä kertaa rokotus nippasi vähän inhottavammin, mutta ei se onneksi ridausta estänyt. Koneilla olikin vauhtia kavioissa illan tunnilla, virtaa piisasi kelvollisesti. Kylmyys saa hepat liikkeelle, mutta ratsastajat kankeiksi. Vilusta ja varuillaanolosta.
Pakkasta on tällä hetkellä -15 ja taivas selkeä ja tähtinen. Kylmää, hrh. Miten se vilu jääkin viipymään koko kroppaan pitkäksi ajaksi, ei lähde pois eikä lämpiä? Voisin kuvitella kaivautuvani kymmenen täkin alle - vasta sitten tulisi lämmin. Sitten kun oikein vilu käy ytimeen asti, niin alan muistella viime kesän kiipeilyreissua. Makuupussissa oli TODELLA kylmä! Pakko oli kääriytyä avaruuslakanan sisälle, hyi sitä värjöttämistä.
Suihkussa on myös mukava muistella tunturipurojen viileyttä. Osaan arvostaa kuumaa vettä ja sitä, että se valuu suloisena ja sopivan lämpimänä ihoa vasten. Toista se vaan oli seistä kirpeän neliasteisessa ja iloisesti solisevassa sulamisvedessä - siinä sielu, ruumis ja tahto karaistuivat, pakon edessä tietenkin. Ja kuvitella, paluumatkalla teltalle astuin lisäksi tunturiampiaisen päälle. Pitikin osua, ajatteli varmaan amppari yhtä lailla kuin minäkin.
Tänään katsoin Fringeä nauhalta. Oli aika lost, mutta niinhän se olikin! Sarjoja pöljimmästä päästä, mutta tulipa katottua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti