Aurinkoinen, helteinen päivä takana. Todella kuumaa heti aamusta alkaen. Nurmikko sai kyytiä jo aamupäivällä, ja bikineissäkin sai hikoilla. Ihanan lämmintä!
Ihme kyllä olin pihahommissa jo aikaisin, vaikka takana oli lyhyt yö. Kotiuduin yöbussilla puoli neljän maissa. Satakielet taas lauloivat kesäyössä, oli vielä lämmintä ja jo valoisaa.
Ilta kanssaeläjien seurassa oli enimmäkseen mukava. Mettiäiset lensivät kukasta kukkaan. Ja kukkia ja mettä riitti. Tavallaan surullista, vaikkei kovin yllättävää. Aika moni nollasi laskurin päättyneen työrupeaman jälkeen. Orkesteri kuitenkin soitti vahvasti ja solisti oli Sipoosta - musiikillisesti onnistunut ilta!
Kuinkahan moni viime yönä koki rakastumisen huumaa? Kuinka moni taas pohti elämän merkillisyyttä? Ja miten moni päihdytti aistinsa ja arvostelukykynsä? Helsingin yössä näki monenlaista kulkijaa - uudet ylioppilaslakit kallellaan, korot kopisten, askel huojahtaen, busseihin ahtautuen, takseihin jonottaen. Pettyneitä, väsyneitä, juhlivia, hilpeitä ihmisiä vaaleneva yötaivas ja jostain kuuluvat lintujen äänet taustanaan. Elämän realismia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti