Päivä ja viikko takana. Ihana nähdä alaisten into eläimistä. Sää on ollut upea, aurinko helottanut kirkkaalta, joskin tuuliselta taivaalta. Tennis, varsinkin jälkimmäinen tunneista, sujui tavallista paremmin. Kiva lyödä kovia lyöntejä ja huomata niiden pysyvän kentässä. Vanhanakin voi vielä oppia!
Aamulla sain tekstiviestin siskoltani. (Kummi) tätini puoliso oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen torstaiaamuna. Mies oli saanut itselleen rauhan omien sanojensa mukaan. Se oli lohdullista kuulla. Samassa tekstiviestissä oli tieto, että isäni oli mennyt tänään sairaalaan melanooman poiston vuoksi. Siis se oli sittenkin ihosyöpää. Eilen viimeksi juteltiin, mutta ei hän maininnut sanallakaan asiasta. Toivottavasti kaikki saatiin pois.
Poika kävi pääsykokeissa valtakunnan toisella kolkalla. Toivottavasti onnistaa! Äitienpäivää viettänen lapsien kanssa, sehän on sopivaa. Puoliso lähti oman äitinsä luokse. Äidit ovat varmaan läheisimpiä ihmisiä isien ohella. Onneksi olen saanut pitää kauan molemmat.
Omassa elämässäni olen saanut kokea suurta vapautta Tukholman-matkani jälkeen. En oikeastaan käsitä, mistä se voi johtua, mutta jokin vain on muuttunut sen jälkeen. Ei siellä edes mitään ihmeellistä tapahtunut, paitsi se sängyn putoaminen jalkani päälle - siitä huolimatta olen jotenkin saanut uutta perspektiiviä elämääni. Ehkä laulamisella oli eheyttävä vaikutus elämään? Tai pieni etäisyys teki hyvää?
Nyt pienet unet tekisivät tosi hyvää. Varmaan parempi painua pehkuihin kuin nukahtaa työpöydän ääreen!
2 kommenttia:
Toivottavasti poitsusi pääsee sinne minne mieli halajaa!
Mun poika tulee nyt sunnuntaina Rovajärveltä vain pyrkiäkseen huvikseen maanantaina TKK:lle...Ilman lukemista. Eli tulee saadakseen vapaata!
Ei ainakaan lähimmän opinahjon portit auenneet, mutta sinne otetaankin vain 10 ja pyrkijöitä on tuhansia. Että silleen. Toivossa on kuitenkin hyvä elää!
Lähetä kommentti